Tunnelukoista ja tunteiden tunnistamisesta

[scar]

Niinpä Najwa-
Toivottavasti olet päässyt antamaan yli ja enemmän,antamaan enivei- sekä takaisin saanut.
Tarkoitin tosiaan vuorovaikutusta suhteissa, ts.kaksisuuntaista polkua:   annamme ja saamme   

[Colestramus]

Näin miehen näkökulmasta:
en tuota dokumenttia katsonut ja en ehkä uskallakaan, kun pääsi itku jo jälkikeskustelussa  . Mutta tunnelukot on selkeä ongelma monille miehille. Minulla itselläni oli pitkään ongelma se että painoin vain kaiken huonon olon lukkojen taakse, sitten se lopulta purkautui agressiivisesti masennuksena ja siitä muistona muutamat naarmut kädessä ja helkatin pelottava selostus terapeutilta jota en aio näyttää kenellekään . Ei näin. Joten mieheltä kaikille miehille viesti täällä (samoiten myös naisille, mutta puhun nyt tässä ensisijaisesti miehiä koskettavasti puolesta): käsitelkää ne huonot fiilikset! Itkeä ei ole pakko, mutta jos se vain tulee niin se on normaalia ihmisyyttä, ei heikkoutta.

Kinky näkökulmasta:
Siinä mielessä vapaa suhde/polyamoria ja bdsm on minua auttanut muuttumaan avoimemmaksi mieheksi, koska nämä asiat yksinkertaisesti vaatii sitä. Jos puuttuu totaalisesti se että osaa reagoida ja käsitellä tunteita, miten helvetissä subin kanssa, jolta yhtäkkiä pääseekin itku voi pitemmän päälle harrastaa mitään rajumpaa. Ei mitenkään.

En lähtökohtaisesti käytä bdsm leikkejä tunteiden käsittelyyn, mutta monesti sessiot nostattaa erilaisia tunteita pintaan. Siinä mielessä se voi oikeasti auttaa ja olla jopa hyvästä sessioida välillä. Ehkä suurin rakkaus mitä olen tähän mennessä kokenut, on se kun kumppanini Rusty tuntee olevansa turvassa kanssani ja haluaa että sidon hänet pakettiin, ei vain seksuaalisesti vaan muutoinkin. Se on tajuttoman iso asia minulle ja selkeästi hänelle. (Äläkä nyt subini mene rollimaan tästä ettei ihan kivenkovan Domin maine mene multa , )
Sessiointia ei tulisi kuitenkaan käyttää terapian ja lääkityksen korvikkeena, mutta olen huomannut että joskus se ajaa saman asian kuin kuntoilu tai nyrkkeily. Paineet pääsee ulos ja seuraava päivä meneekin jo hymyillen.

Hyvä esimerkki on eräs keskustelu jota kävin eilen kun minulla oli sessio toisen miehen kanssa. Häntä suuresti huolletti se että hänen sessionti pysyy vain meidän välisenä asiana. Tietenkin sitten kuulostelin sitä (en kaivamalla kaivanut) että miksi niin suuri huoli siitä on. Onko kenties häpeä? Se että vielä niin uutta oli tämä hänelle ja ei oikein itsekään vielä kokonaan hyväksy?
Jatkossa osaan ottaa nämä huolet huomioon ja reagoida oikein tietyissä tilanteissa. Ehkä jopa hänen kanssaan yhdessä avata näitä huolia

[scar]

Colestramus,katso vain tuo dokkari- mitä siinä,jos alkaa itkeäkin rajusti,sehän tekee vain "terää" 

[vila]

Tulen tänne nyt kiittämään sinua scar Tämän ketjun ansiosta menin tutkimaan mitä se käsite tunnelukko oikeastaan tarkoittaa ja löysin vastauksia. Löysin myös sen, että olen vahingossa BDSM:n avulla avannut yhden tunnelukon. Voin jopa määrittää sen yhteen tiettyyn sessioon, jonka jälkeen elämä vaan yhtäkkiä tuntui erilaiselta. Tämä ei ole oikea paikka puhua CNC-sessioista, joten ette saa yksityiskohtia - mutta se oli vain sellainen hetki, että päätin luottaa vaikka pelotti aivan helvetisti. Sen jälkeen elämästä poistui asiaa x vastaan taisteleminen ja tilalle sen asian osalta jonkinlainen rauha.

[scar]

No johan vila,kiitos kiitoksista. Niitä harvemmin tulee missään. ♡

Mulla on semmoinen ajatus,että ihmiset tekee nämä aiheet,joku laittaa aiheen esille..jokainen laittaa jonkin korren kekoon-  tai jotain sen suuntaista.

Mutta tottakai sitä on iloinen,jos joku saa jostain elämäänsä..rakennusainetta tai jotain millä jaksaa etiäpäin tai vain jotain uutta näkökulmaa

[vila]

Jäin pohtimaan tätä vielä vähän lisää

Luulen, että joillekin ihmisille BDSM:n harjoittamisen syynä voi olla tunnelukko. Esimerkiksi alistumisen tunnelukkoa saattaa olla kätevää vältellä tai sille voi antautua BDSM:n kautta. Henk. koht. uskoisin, että tuollainen henkilö saattaa tunnelukon avauduttua muuttaa alkuperäistä suuntautumistaan. Ei ole mitenkään harvinaista, että subina aloittanut nainen muuttuukin switchin kautta Dommeksi. Omalta osaltani luulen, että minullakin on ollut tuo tunnelukko ja kun se on iän, itsetuntemuksen ja alistumiskokemuksen myötä hälvennyt niin olen siirtynyt kauemmaksi ja kauemmaksi perinteiseltä D/s-akselilta. Ehkä minulla on alunperin jopa ollut väärät motiivit, ja nykyään todelliset motiivit (eli omistettuna oleminen ja kipunarkkaus) ovat tulleet selkeämmäksi.

Tuo oma lukkoni joka poistui oli suojattomuuden tunnelukko, jonka syntyminen on minun taustallani vain luonnollista. Fetisistinen suhde pelkoon on myös varrmaan tuota perua. Fearplay on yhä olemassa, mutta siitä on tullut ns. kovempaa koska pelkoa on pitänyt hakea kauempaa. Se ei ole enää niin pinnassa ja helposti esiin manattavissa.

[Albertica]

Oi, tämä on hyvä aihe!

Itsekin kyseisen dokumentin jälkeen olin hyvin liikuttunut. Minulla on vieläkin ongelmia tunteideni kanssa, kun en niitä osaa kunnolla ilmaista. Dokumentti antoi voimaa ja toivoa siitä, ettei asian tarvitse aina olla niin. Se on aiheuttanut ja aiheuttaa vieläkin tiettyjä komplikaatioita.

Minusta on myös kiehtovaa lukea, kuinka olette käyttäneet BDSM:ää työkaluna tähän. Olen itse vielä aivan noviisi, parissa miitissä käynyt ja niissä päässyt vähän kokeilemaan erilaisia juttuja. Nyt minua kiehtoo tutustua asiaan vielä enemmän, olisiko tässä yksi keino käsitellä omia lukkoja ja sitä kautta kasvaa ihmisenä?
Seksuaalisuus on kyllä jännä ja voimakas asia.

Täytyykin tehdä tunnelukko-testi uudestaan ja katsoa, mikä lukko piinaa nykyään eniten.

[samaso]

Enemmän omasta mielestä sadomasokismi on terapiaa, kuin seksiä tai jotain muuta. Tosin oon ite jo jonkin aikaa erotellut seksin ja sadomasokismin toisistaan eli en muutoinkaan koe niitä samaksi. Mut ite oon hirveesti saanut apua sadomasokismista just noiden tunnelukkojen avaamiseen. Tosin tähän liittyy se oikea rooli. Kun olin nuorempana dominoivassa roolissa, niin en kokenut samaa millään tavalla vaan se myös ruokki omalla kohdallani pitämään arat asiat sopivan etäällä, kun tässä toisessa roolissa ne on ollut pieni pakko kohdata ja se on vain sopinut itselleni enemmän. Uskon myös siihen, että hyvä Valtiatar voi olla myös erittäin hyvä mentori, joka oikeasti saa ihmisestä ne parhaat puolet esiin. Väärän hallinnassa taas voi käydä aivan toisin. Eli, kun osaa vahvistaa oikeita osa-alueita, niin tästä on muutakin hyötyä, kuin vain makuuhuoneen puolella. Lisäksi oon saanut tästä aivan valtavasti apua mm. erilaisten ahdistustilojen hoitamiseen yms...

Se on kyllä huono juttu, kun nuo lääkärit ei suostu piiskaamaan potilaitaan. Tosin en ole ikinä kyllä kysynytkään. Itse asiassa mulla on tässä kuusa lekurille aika, niin taidankin kysyä siltä, että mites tällainen onnistuisi, pitääpä laittaa ylös

[Lettu]

Toivottavasti tuo tunnelukkotesti ei pidä täysin paikkaansa koska sen mukaan meikäläinen on ihan umpilukossa ja solmussa. Ajatuksia herättävää.

[Draugo]

Tunnellukkoja ei mulla terapeutin testin perusteella ollut, tunteita tuntuu kyllä olevan ihan liikaakin mitä olen tässä nyt elellyt :|

[kuunlilja74]

Olihan noita lukkoja  ja solmuja ihan hemmetisti. 

[HereticMartyr]

Minulla on se tunnelukkokirjakin, mutta jotenkin en tuntenut itseäni mukavaksi sen kanssa. Yritin kahdesti antaa sille tilaisuuden ja yritin ruveta viihtymään sen parissa mutta en pystynyt. En tiedä miksi mutta minun kohdallani ne harjoitukset tekivät mulle ihan helvetin epämukavan olon enkä halunnut enää jatkaa niitä koska ne ahdistivat niin jumalattomasti että tuntui että sekoan ihan kunnolla. (Seriously, se fiilis on niin voimakas että mulla nousee nytkin yhtä tajuton vastareaktio kuin viisivuotialla hammaslääkärin ovella kun vain puhun siitä. Tästä huolimatta päätin jostain syystä tarttua aiheeseen.)

Löysin enemmän apua Alice Millerin teoksista. Toki niiden kanssa pitää muistaa että ne ovat oman aikansa tuotoksia ja siksi niissä suhtaudutaan melko vanhanaikaisesti esim. homoseksuaalisuuteen parafiliana. Mutta jos tällaiset saattaa sivuuttaa, oli siellä asioita joista löysin itseni.

Jos se tunnelukkokirja jotakin tarjosi, niin ylivoimaisesti vahvin "lukko" meikällä oli alistuminen, mutta siihen ei ehkä tarvitse kovin kummoista ennustajaa

Edit: Joka tapauksessa sadomasojutut ovat tähän mennessä olleet ylivoimaisesti toimivin terapian muoto itselleni.

[Mritz]

Hyvää keskustelua. Komppaan tässä monilta osin Colestramusta miesnäkökulman suhteen. Usein miehet eivät vaan missään välissä opi puhumaan tunteistaan tai kertomaan mitä he todella tuntevat tai haluavat. Erityisesti monien negatiivisten ja vaikeiden tunteiden myöntäminen on vastoin vahvan machomiehen kuvaa ja osoitus heikkoudesta. Sanomattakin selvää että ne tunteet saattaa purkautua myös aggressiona ja muuna epäsosiaalisena käytöksenä josta hyvänä osoituksen tuon dokkarin osoitukset. Pitää kattoa myös tuo jälkikeskustelu.

Itse olen ollut todella lukkiutunut tunteideni ilmaisemisen suhteen joskus nuorempana ja erityisesti teini-ikäisenä. Suurimpana syynä lienee se, ettei perheessämme juurikaan puhuttu tunteista eikä kavereiden kesken ollut tapana puhua tai puida näitä asioita kovin syvällisesti. Onneksi kirjoittaminen auttoi alkuun omalla omalla kohdalla. Yleisesti tunteiden sanallistaminen on varsin hyvä keino käsitellä niitä paremmin. Tästä löytyy paljon materiaalia googlella, vaikka tämä alkuun: https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-couch/201501/putting-feelings-words-3-ways-explain-what-you-feel

Muistan ihan melkein tärisseeni kun puhuin ensimmäistä kertaa jollekulle (ensimmäiselle tapailukumppanilleni) jostain ulkonäkööni liittyneestä epävarmuudesta jota olin kuumotellut jo vuosia. Tätä nykyä tuollainen reaktio etenkin noinkin yhdentekevästä asiasta tuntuu jopa huvittavalta, mutta sitä se ei silloin tosiaan ollut.

Mulla on lukulistalla seuraava teos josta olen kuullut uskottavia suosituksia: https://www.goodreads.com/book/show/18693771-the-body-keeps-the-score

Kinkyilyn suhteen mulla on jonkinlainen lukko kontrollin luovuttamisessa, jonka kanssa haluan ehdottomasti haastaa itseäni. Tottakai koen myös että kinkyily on kehittänyt mua kommunikaatiossa ja tunneilmaisussa ihan pakostakin. Nämä ovat kuitenkin minimivaatimuksia yhtään sen syvempään sessiointiin.