Mielikuvien problematiikkaSe oli talvea, kun matkasimme kohti Helsingin keskustaa autolla, minä ja kaksi hyvää kinkykaveriani. Olimme menossa erään Dommen luo - minä ensimmäistä kertaa. Mielikuvani oli että kyseessä on arvonsa tunteva nainen, joka pitää kaikki ympärillään kurissa. Olin sanalla sanoen paniikissa. En nyt ihan oikeassa paniikissa, mutta jännitin hurjasti.
Saapuessamme paikalle, olin täysin lukossa, hermostunut ja hiljainen. Kun vihdoin istahdimme juomaan kahvia Dommen asunnon keittiöön, tulvahti nauru minusta esiin. Ensin hermostunutta naurua, lopulta iloista naurua. Ilta oli mainio. Hyvää ruokaa, hyviä keskusteluita. Kerran sain tiukan katseen Dommelta ja uskoin sitä heti. Nykyisin tämä Domme on erittäin hyvä ystävä minulle. Olen järjettömän iloinen, että mielikuvistani huolimatta uskaltauduin hänet tapaamaan.
Mielikuvat ovat olleet aina ongelmallisia minulle. Omaan nimittäin helkkarin vilkkaan mielikuvituksen, joka maalailee kuvia mielen seinille pienimmästäkin virikkeestä. Välillä se on rasittavaa, sillä pettymys mielikuvien särkymisestä on karvas niellä. Sitten välillä on niin upeaa, kun mielikuvat särkyvät ja asia tai ihminen ovatkin aivan jotain muuta. Mielikuva paljastuukin vain murto-osaksi siitä, mitä todellisuus on. Niin paljon ulottuvuuksia, niin paljon sävyjä, nyansseja ihmisessä tai asiassa. Siinä tilanteessa mielikuvien rikkoutuminen on upeaa.
Pervoilun saralla mielikuvilla on ainakin minulle iso merkitys. Nimenomaan sillä, ettei niitä maalailisi liikoja eikä siten asettaisi niiden perusteella liikoja odotuksia. Opettelen tuota hommaa edelleen. Kiitos vain, vilkas mielikuvitukseni.
Suurin osa mielikuvistani on särkynyt matkan varrella. Osa on tuottanut pettymyksen, mutta enemmän olen saanut huomata, etteivät mielikuvani voi yltää niille tasoille, joissa asiat ja ihmiset todella liikkuvat. Esimerkkinä toimii hyvin tapaamani Domme. Mielikuvani oli, että vastassa on pelottava ja erittäin voimakas nainen, joka ei tunne sanaa lempeys. Miten väärässä olinkaan! Toki hän on voimakas nainen ja pelottavakin halutessaan. Lempeys on kuitenkin sana, joka minulle tulee hänestä ensimmäisenä mieleen. Ja tämä senkin jälkeen, kun kerran hänen piiskan alla kiemurtelin ja voihkin.
Mielikuvia ihmisistä syntyy varsin helposti, varsinkin, kun tutustutaan netin välityksellä. Yleensä ne mielikuvat särkyvät, kun ihmisen kohtaa kasvokkain ja viettää hänen kanssaan aikaa. On tosin heitäkin, jotka pyrkivät pitämään ne mielikuvat elossa. He ”esittävät rooliaan” ihan oikeassakin elämässä. Ja joskus harvoin löytyy niitäkin, jotka ovat yhtä sen mielikuvan kanssa, joka heistä muodostuu.
Yhtä kaikki, ihmisiä me olemme, ja vaikka mielikuvia rakentuu, ei niiden varaan tulisi kuitenkaan laskea, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ms. M, joka mielikuvista huolimatta on oikeasti aika ujo
