Turva, identiteetti, nimi
Kuulin eilen sattumalta, että hän oli poistunut keskuudestamme viime maanantaina. Olimme harvoin asioista samaa mieltä silloin kun olimme molemmat aktiivisimmillamme skenessä, mutta arvostin aina hänen työpanostaan. Oli se sitten Tampere Fetish Factoryn järjestämisessä, Dreamwearissa tai akateemisten puheenvuorojen lisäämisessä Suomen kinkytapahtumien yhteyteen, hänen toimintansa jälki oli monessa tilaisuudessa ja asiassa läsnä. Se on yhä, ja vielä pitkään varmasti jatkossakin.
Moni meistä on vuosien varrella tehnyt paljon työtä skenen eteen, omilla tavoillaan. Useimmiten silkasta tekemisen ilosta, toisinaan myös puhtaasta vastuuntunnostakin. Joskus siitä tulee kiitostakin, välillä ei. Se,
mikä tekee asiasta poikkeuksellisen, on että kinkypiireissä monen tärkeän tukipilarin työ jää piiloon hänen nickiensä taakse, ainakin kun aikaa kuluu. Samalla kun lempinimen taakse suojaudutaan, sen taakse jäädään myös tahtomattaan piiloon. Vanhat tutut varmasti osaavat yhdistää tässäkin tapauksessa nimet ja ansiot, mutta moni kauempana asuva, tai eri aikaan toiminut, luultavasti ei. He tietänevät palkitun skenenimen, mutta eivät ihmistä sen takana.
Muut, varsinkin TAFFin toimijapiirit, tunsivat hänet minua paljon paremmin, mutta tieto hänen kuolemastaan ei välttämättä ole vielä saavuttanut heitä. Minä sanon kiitokseni tässä, toivoen että läheisempi piiri sanoo jotakin yksityiskohtaisempaa aikanaan. Samalla haluan epäsuorasti kiittää kaikkia niitä lukuisia skenen puurtajia, jotka nimimerkkiensä takana tekevät työtä yhteiseen asiaan, siihen että meillä on turvallisia tiloja, helppous löytää samanmielisiä ja –haluisia ihmisiä, ja mahdollisuus kokea olevamme hyväksyttyjä. Yksi keskeinen aktiivi on poissa, hänen ansionsa eivät.
Kiitos, Arto, kaikesta mitä kinkykulttuurin hyväksi teit. Ilman panostasi koko Suomen skene olisi paljon köyhempi.
J. Tuomas Harviainen
kirjoittaja on tutkijatohtori ja Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen dosentti
