Kaivan tämän ketjun takaisin naftaliinista, koska haluan tuoda vielä yhden pointin aiheeseen. En lukenut joka sanaa pitkästä keskustelusta, mutta selaamalla en huomannut sitä mainittavan.
Minulle henkilökohtaisesti suurin kynnys on siinä, että ympäröivä maailma on koko ikäni demonisoinut seksuaalisuuttani ja halujani. Liian monesta suunnasta saa kuulla, miten epäviehättävä miesvartalo on, kuinka on väärin kiihottua pelkästä kauniista ulkokuoresta ja niin edelleen. Seksuaalisuuteni on lähinnä välttämätön paha, jota tulisi suitsia ja piilottaa parhaansa mukaan.
Kyllä, tiedän ettei asia ole näin mustavalkoinen, kuten aloituksestakin käy ilmi. Siltikään en ole halunnut omia tuntojani kovin julkisesti avata, juurikin tuon negatiivisen ilmapiirin takia. Ehkä rakas Baarimme olisi erilainen alusta, mene ja tiedä. Laitan ajatuksen harkintaan.
