... Hirveesti kiinnostas orgasmin partaalle kiusoittelu Itse sitä aina yrittää, mutta ei koskaan malta pidättäytyä saamasta.
Eikö itsensä kiusoittelussa haaste ole siinä, että pitää päättää, saako vai ei?
Olisiko tuohon yksinkertainen ratkaisu: päättää, että
ei saa koskaan? Toisin sanoen, itsetyydytyksensä tehty edging ei voi johtaa laukeamiseen, ellei sitten epäonnistu todella pahasti, ja sellaista vastaan auttaa harjoittelu.
Tuolla tavoin itsensä kiusaamisen täydennykseksi tulee luonnollisella tavalla erilaisia muita kinkyjä leikkejä, sukupuolisen ärsytyksen lisäämiseksi. Omalla itsellä leikkiminen monipuolistuu, kun se ei tähtää orgasmiin, ja sitä tekee pitempään ja ahkerammin, kun orkku ei tule sammuttamaan tai vaimentamaan haluja.
Pitäisi olla joku toinen kiusoittelemassa.
Pari- tai ryhmäsuhteessa taas voisi kuvitella täydellisen tyydytyksestä pidättäytymisen luonnollisella tavalla johtavan muille alistumiseen. Muut nauttivat edgingin kohteen kiusaamisesta, kun taas kohde sukupuolisen ärsytyksen lisäksi nauttii muiden leikkikaluna olemisesta, sekä kyvystään hallita omaa orgasmiaan, myös välittämällä muille tietoa tilastaan ja toiveistaan. Yhä kiimaisemman kohteen voisi kuvitella myös suhtautuvan myönteisesti kaikenlaisiin kinkyihin ehdotuksiin, toki keskinäisellä luottamuksella.
Toisin sanoen, kun päämääränä
ei voi olla orgasmi, avautuu muita väyliä seksistä nauttimiseen. Kuvittelisin.
Onko muilla kokemuksia? Harrastatteko, vinkkejä, ajatuksia?
Itse harrastan "ei koskaan tyydytystä" -masturbointia. Kolme kuukautta on maksimiaika, jonka olen ollut saamatta, eturauhasta vain kiihottamalla välillä tyhjentäen (olen mies). Lopulta aina tulee turhautuminen
tai lipsahtaa vahingossa ylitse
, mutta harjoittelen – se on kivaa.
Muiden kanssa tuo on vielä kokeilematta, ja saattaa jäädäkin. Sopivan dominoivan leikkitoverin löytäminen olisi haastellista, ja leikin harjoittelu vaatisi kärsivällisyyttä.