Parempaa kuin aitoKatselen koirani jo rähjääntynyttä olemusta, ja hihitän kuonon kaivautuessa muka muristen pikkupöksyjeni ennestään kosteaan osaan. Jälkeenpäin, maatessamme rentoina ja hikisinä peiton päällä minun on pakko todeta: ”Mä en taidakaan olla kovin luomuhenkinen. Eikä mun tuntemat kinkyt ole muutkaan. Tiedäks miten?” ”Ai et vai, mitä ne tuolla jääkaapissa sit on?” ”No en mä ny puhu ruoasta. Vaan siitä, että mua ei pätkääkään kiinnosta oikeasti pyöriskellä sängyssä oikean koiran kanssa. Että ihmiskoira ei ole mikään oikean korvike vaan ihan itsenään kaikista paras.” ”No sepä hyvä, ois ikävä hävitä jollekin rottikselle.” ”Voit sä silti näyttää mulle uusiks mitenkä paljon parempi oot...”
Sillä kertaa keskustelu unohtui, kun jotain muuta ilmeni, mutta jälkeenpäin pohdin asiaa lisää, ja todentotta. Fantasioissa saa ja voi olla mitä vain. Ajatusrikoksia ei ole. Mutta tekemisen tasolla kinkyt rakastavat epäaitoja asioita. Tai ovat niitä itse. On kolmikymppisiä pikkutyttöjä. On orjia, joiden yksikin (turva-) sana on laki. On hevosia, joilla ei ole kavioita. On monenlaista suurta teatteria. Ihan omana itsenään kelvollista, eikä vain korviketta oikealle esikuvalle.
Entäs sitten sadistit. Ne oikeat eivät viihdy skenen turvasanojen ja konsensuaalisuuden parissa. Ja jos haluat todellisempaa valtaa, hankkiudut sinne missä sitä on, edes vähän, vaikkapa liike-elämään tai politiikkaan. Et todellakaan rupea näpertelemään minkään brättäilevien subien ja hemmoteltujen orjien kanssa.
Skenessä osa fantasioista pidetään fantasioina, syynä esim. järki, moraali tai Suomen laki. Tai niistä puserretaan käyttöön turvallinen/laillinen versio. Ihmissuhteet pyrkivät olemaan turvallisia, täynnä ansaittua luottamusta ja aitoja tunteita. Kinky, joka ei ole rikoksen teillä, ei etsi täysin aitoa pelkoa, tuskaa, vihaa, hyväksikäyttöä, julmuutta, saati äärimmäistä valtaa. Vaan uskottavaa illuusiota, jossa on mieluusti mukana hiukan tai sopivasti aitoa asiaa. Siinä saa kaupan päälle moraalin ja jatkuvuuden. Tajunnan räjähdettyä on kiva ajatella, että saman voi tehdä uudestaankin joskus, jopa samassa seurassa.
Asioiden näin ollen minua sitten hämmästyttää se, että yhdessä asiassa tässä skenessä kuitenkin ollaan aidon ja veri-veri-truun kannalla. Nimittäin D-s –suhteissa pitääkin yhtäkkiä olla oikeasti D. Eikä vain tarpeen mukaan. Ei edes suurimman osan ajasta, vaan joka sekunti.
Ja auta armias, jos henkilö haluaisi joskus vähän kokeilla miltä toisella puolla pöytää tuntuu. Siinähän menee pilalle loppuiäkseen. Ainakin jos on Master. Ainakin jos subinaiset saavat selville, että joku mies on, masteroituaan lähestulkoon koko skenen tai maailman naispopulaatiota löytänyt lopulta sen yhden tai kaksi, kenen kanssa on itsestä hauska vähän subbailla, vaikkapa pari kertaa vuodessa yhden yön, tai samantien enemmänkin.
Koska switsit eivät ole oikeita. Nehän saattaa koska vaan pilata kaiken sillä, että ajatuksissaan lipeävät tiukasta otteesta toisen aivojen syrjästä tai hiuksista. Niitä pitää karttaa visusti, koska se on paljon pahempaa epäaitoutta kuin sub, joka saattaisi pahan paikan tullen sanoa turvasanan. Koska kyllähän sub voi laittaa pelin poikki jos siltä tuntuu, ja silti olla tosi oikea. Niin ja sitten oli se yksi Master jostain kaupungista, joka kerran teki arviointivirheen sessiossa eikä lukenutkaan ajatuksia, ja hätääntyi. Sekin on ihan ymmärrettävää, kunhan ei kovin usein. Ei se ole mitään sen rinnalla, että se hetken fantasioisi antavansa vallan toiselle ja katsovansa mitä kivaa siitä seuraisi.
Seuraavan kerran kun heräät aamulla pohtien olisiko tämä päivä lopulta se, jolloin löydät itsellesi sen täydellisen Dominoivan, paremman kuin kaikki muut tähän mennessä. Sen, jolla ei ole koskaan ollut hetkenkään houkutusta alistua esimerkiksi liikkuvan poliisin pysähtymismerkille tai työnantajansa käsitykselle työtehtävien hoidosta, vaan joka on aina ja aidosti Dominoiva kaikkea kohtaan.
Ota se ajatuksesi uusiksi, ja lisää siihen täydellisyyteen edes prosentti inhimillisyyttä, huumoria ja harmaan sävyjä. Voit yllättyä kuinka paljon mahdollisuutesi löytää joku kiva paranevat. Ja kuinka paljon hauskempaa sinulla saattaa olla. Ehkä loppuikäsi. Eikä sitten tarvitse harmitella sitäkään, kuinka ei itsekään ollut ihan täysin truu alistumisessa, tasoissa on mukavampi olla.
Ai niin, olihan niitä tavoiteltavia aitojakin asioita. Omistautuminen voi olla aitoa vaikkei omistaminen oikeasti olisi, heittäytyminen vaikkei jyrkänne olisikaan kuin ihmisaivojen korkuinen, luottamuksesta ei tarvinne mainita, ja jokainen keksii sivullisen verran lisää koska vain.
Vir
Monta vuotta sitten pohdin asiaa kovasti siinä mielessä, että voinko koskaan omistaa ketään, kun en kerta ole tarpeiltani, ajankäytöltäni, menneisyydeltäni ja arvattavissa olevalta tulevaisuudelta 100 % Dominoiva... Päädyin ratkaisemaan asian siltä pohjalta, että jos joku haluaa asettua siihen asemaan, juuri minun omaisuudekseni, vaikka tietää millaisen paketin saa, niin miksi pilaisin yhteisen ilomme omalla fundamentalismillani. Ihmismielen kyky tehdä todellista ja uskottavaa illuusiota on aivan riittävä meille.