Kirjoittaja Aihe: Aloittelijan ja pikkiriikkisen kokeneemman parisuhde. Vinkkejä / neuvoja?  (Luettu 7298 kertaa)

piNaNas

  • Vieras
Täällä on paljon hyviä vastauksia.
Mä ehdottaisin että otatte sellaisen ihan opettelumielen ja lähdette kokeilemaan juttuja. Kun kerran kiinnostusta yhteiseen tekemiseen löytyy.
Sun olisi hyvä koettaa sanoittaa, että minkälaisesta alistumisesta sä nauttisit ja että minkälaisia tunteita sä haluaisit kokea ja millaisissa tilanteissa haluaisit olla.
Sitten voitte yhdessä miettiä, että löytyisikö joku teille toimiva tapa saavuttaa näitä kokemuksia. Kannattaa lähteä rakentamaan sitä tekemistä jonkin sellaisen asian ympärille, josta tiedätte myös kumppanisi pitävän.
Leikin pitäisi kuitenkin pyrkiä tyydyttämään molempien tarpeita ja olla jotakin, mitä yhdessä haluatte tehdä.

Mä ainakin ajattelen että dominoida, alistaa, topata ja ohjata voi niin miljoonalla eri tavalla, että välttämättä heti ei löydy se homma mikä klikkaa itselle. Ja monet edellä mainituista vaatii myös ihan tekniikkaa ja se taas vaatii opettelua. Ja opettelu vaatii kokeilua ja tilaa epäonnistua.
Jos teillä on mahdollisuus osallistua hands-on työpajoihin, niin ne voivat tarjota hienoja mahdollisuuksia tutustua asioihin ja saada opastusta.
Kyllä siinä tehdessä sitten näkee jos jokin alkaa sytyttää. Ja näkee myös sen, jos ei.

Muistan kun aloitin mun seksielämän ekan partnerin kanssa. En tiennyt mitään BDSM:ästä. Partnerini oli sub ja melko vakuuttunut siitä, että minun seksuaalisuuteni oli "liian pehmeää" ja yhteensopimatonta hänen kanssaan. Kaikki mitä hän asian eteen osasi tuolloin teini-ikäisenä tehdä, oli käyttäytyä turhautuneesti ja odottaa kuin prinsessa tornissaan, että jotain tapahtuisi. Tunsin itseni kaikin tavoin riittämättömäksi ja onnettomaksi.

Näin jälkeenpäin ajatellen epäilen, että meillä klikkasi aikanaan niin hyvin juuri siksi koska hän oli sub ja minä D. Olin Dominoiva ihan arjessakin, en vaan ollenkaan sillä tavalla että hän olisi sitä tunnistanut. Ja seksin suhteen ei päästy puusta pitkään, koska minä olin kokematon enkä yksinkertaisesti vielä tiennyt mitä voisin tehdä, eikä hän osannut tai halunnut sitä minulle kertoa.

hilla

Todellakin on paljon hyviä ja hyödyllisiä vastauksia! Olen iloinen. Ja tiedän ja ymmärrän todella hyvin että en saa mennä tekemään tästä ahdistavaa asiaa tai luoda sellaista kuvaa että olisin kärsimätön tai pettynyt. Se ei aina ole helppoa, mutta en anna itselleni anteeksi jos mokaan tämän omalla käytökselläni...

Juttelimme tänään taas asiasta (minä siis inspiroiduin tämän keskustelun kautta), ja yksityiskohtiin menemättä totean, että hieman sen jälkeen jotain oikein mukavaa tapahtui. Ei mitään isoa tai radikaalia, mutta jotain josta minä sytyin, ja mielestäni mies oli mukana aidosti. Tuntui todella hyvältä ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Kyllä toivoa on! Mielenkiintoinen päivä, kun aamulla hieman ehkä petyin ja masennuin mutta iltaa kohden asetelma muuttui parempaan suuntaan. Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.

Whipmaster85

Mukava kuulla, että toivoa on vielä. :) Haluamatta kuulostaa miltään pahanilmanlinnulta, kannattaa kuitenkin muistaa, että vaniljan opettaminen kinkyksi on samalla tavalla turhauttavaa, kuin kinkyn opettaminen vaniljaksi.

Coach

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 226
  • The Grand Daddy
  • Galleria
Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.

Tämä on varmaan aina se vaikein asia, kunnes sen on kerran tehnyt ja huomannut kuinka hyvä vaikutus sillä on suhteeseen ja omaan hyvinvointiin. Ja sen jälkeen se on se tärkein asia suhteessa, puhua kaikista haluista ja tarpeista toiselle. Kaikki ei tietysti ole samanlaisia, mutta itselleni puhuminen on ainoa tie eteenpäin, siis niistä likaisista ja erityisen haavoittavista asioista puhuminen.

Omalla kohdalla tähän seksuaalisuudesta ja seksistä puhumisen tärkeyteen liittyi minusta ainakin hauska ajatuspolku, kun koko aikuisikäni kestänyt jonkinlainen totaalinen tunteiden ja toimien umpisolmu päättyi keskustelun jälkeen toteamiseen: "ai siis mä saisin tehdä sängyssä sulle ihan mitä mä haluan". Sen jälkeen polku kinkypiireihin olikin avattu  ^-^

Piki

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 277
  • Taistelukääpiö
  • Galleria
Komppaan Coachia! Hienoja polkuja avautuu ja ymmärrystä asioiden laidoista tulee lisää, kun uskaltaa alkaa puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.  ^-^ Eräs viisas on sanonut, että tyhjän saa pyytämättäkin ja itse olen vahvasti mennyt sillä metodilla, että mitään ei saa jollei kysy. Puhukaa ja kokeilkaa. Paljon. Siinä sitten selviää, onko sun partnereista tähän sillä tavalla, että se palvelisi teitä molempia. Tsemppiä!  ;)

salix_alba

Juttelimme tänään taas asiasta (minä siis inspiroiduin tämän keskustelun kautta), ja yksityiskohtiin menemättä totean, että hieman sen jälkeen jotain oikein mukavaa tapahtui. Ei mitään isoa tai radikaalia, mutta jotain josta minä sytyin, ja mielestäni mies oli mukana aidosti. Tuntui todella hyvältä ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Kyllä toivoa on! Mielenkiintoinen päivä, kun aamulla hieman ehkä petyin ja masennuin mutta iltaa kohden asetelma muuttui parempaan suuntaan. Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.
Upeaa! :D Mieleeni tuli sellainen asia, että oletteko miettineet yhdessä niitä tilanteita joissa homma toimii molemmille? Mitä niissä tapahtuu, mikä tekee sen, että tunnelma toimii, onko miehelläsi esimerkiksi niillä kerroilla paremmin sellainen olo että hän tietää mitä on tekemässä, vai onko se jotain ihan muuta mikä tekee tilanteesta toimivan? Yllä olevasta päätellen sellaisia tilanteita on ollut ainakin yksi, ellei sitten useampikin.

Yritän usein miettiä ongelmia sitä kautta, että milloin ongelmaa ei ole, vaikka ne tilanteet olisi sitten miten harvinaisia. Joskus avaimia voi hyvinkin löytyä sieltä.

hilla

Juttelimme tänään taas asiasta (minä siis inspiroiduin tämän keskustelun kautta), ja yksityiskohtiin menemättä totean, että hieman sen jälkeen jotain oikein mukavaa tapahtui. Ei mitään isoa tai radikaalia, mutta jotain josta minä sytyin, ja mielestäni mies oli mukana aidosti. Tuntui todella hyvältä ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Kyllä toivoa on! Mielenkiintoinen päivä, kun aamulla hieman ehkä petyin ja masennuin mutta iltaa kohden asetelma muuttui parempaan suuntaan. Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.
Upeaa! :D Mieleeni tuli sellainen asia, että oletteko miettineet yhdessä niitä tilanteita joissa homma toimii molemmille? Mitä niissä tapahtuu, mikä tekee sen, että tunnelma toimii, onko miehelläsi esimerkiksi niillä kerroilla paremmin sellainen olo että hän tietää mitä on tekemässä, vai onko se jotain ihan muuta mikä tekee tilanteesta toimivan? Yllä olevasta päätellen sellaisia tilanteita on ollut ainakin yksi, ellei sitten useampikin.

Yritän usein miettiä ongelmia sitä kautta, että milloin ongelmaa ei ole, vaikka ne tilanteet olisi sitten miten harvinaisia. Joskus avaimia voi hyvinkin löytyä sieltä.

Tämä oli hyvä näkökulma! Asiasta on puhuttu hyvien hetkien (kyllä, niitä on ollut vuosien varrella useampia) jälkeen lähinnä sillä tasolla että olen itse kevyesti kysellyt tuntuiko hyvältä. En halua tentata, jos kerran on tuntunut sujuvan. Minulla on jotenkin sellainen mielikuva että mitä "kiihkeämmässä" mielentilassa mies on, sitä helpompi hänen on uppoutua johonkin vähän ronskimpaan. Mikä näin äkkiseltään tuntuisi hyvältä jutulta. Mitä alhaisempi energiataso, sitä "tylsemmäksi" kaikki menee. Mutta se tuskin on mitenkään harvinaista. Ja myös minulla on osani tässä: jos itselle tulee se tunne että toinen on epävarma ja pitäisi jotenkin neuvoa, katoaa tilanteesta kaikki taika. Eli kai niiden onnistuneiden hetkien takana on yksinkertaisesti se, että molempien mielentila ja asennoituminen on kohdillaan samanaikaisesti. Ja niinä kertoina toki myös itse aktiviteetit ovat olleet loppujen lopuksi aika simppeleitä, eli epäonnistumisen vaaraa ei siinä mielessä ole ollut.

On kyllä hassua miten eri lailla voi joskus nähdä saman tutun ihmisen. Mies on tottakai rakas aina, mutta niinä hetkinä kun todella synkkaa, voisin vaikka kiivetä seiniä pitkin. Niin hyvältä hän silloin näyttää ja tuntuu. Toivon hänen huomaavan sen, ja toki yritän sen myös ääneen sanoa.

Mielikki

Kiitos hilla :love:
Itse en osannut omaa tilannetta pukea sanoiksi, mutta samoissa vesissä uidaan  ;)
Mä oon se klisee, et päälle kolmekymppisenä vihdoin ymmärtää, mitä seksin osalta jää ja on aina jäänyt puuttumaan ja sit 18 vuoden yhteiselon jälkeen alat kertoa toiselle, et olis tarve/halu alistua.. Pieniä valonpilkahduksia ja sit taas epätoivoa, ikuinen optimisti jaksaa toivoa sitä yhteistä säveltä myös tämän osalta  ;D
Sen totean, että jos kuitenkin näyttää siltä, ettei toinen pysty antaan sulle kaikkea, mitä tarviit, niin sydämestäni toivon, että sulla on rohkeutta lähteä etsimään sitä muualta  :love:
Eli kiitos kaikille muille vinkeistä   ^-^

hilla

Tsemppiä sinulle, Mielikki! Tiedän miltä sinusta tuntuu ja tiedän miten hankala ja moniulotteinen asia on kyseessä, kun kahden ihmisen tarpeet pitäisi saada sopimaan keskenään. Ja siihen pääsemiseksi täytyy olla avoin ja rehellinen, ja ainakin se avoimuus ja sisimpänsä paljastaminen on ajoittain tosi vaikeaa (minulle ainakin).

Meillä on viime aikoina mennyt ihan todella hyvin. Aloitin kai tämän keskustelunkin sellaisessa turhautuneessa mielentilassa, joka lopulta johti hedelmällisempään keskusteluun kuin koskaan aikaisemmin. Mies tuli vastaan sellaisissa asioissa missä en olisi uskonut, ja olemme päässeet todella paljon eteenpäin. Olemme etsineet yhdessä tietoa, tilanneet aiheeseen liittyvän kirjankin, ja tehneet sellaisen nettitestinkin jonka perusteella meidän pitäisi sopia erittäin hyvin yhteen (juu, eivät nuo testit kovin tieteellisiä ole mutta silti).

Lopputuloksena meillä on nyt sujunut makuuhuoneessa loistavasti, ja mies tuntuu olevan inspiroitunut ja nauttivan aidosti kun kokeilemme uusia asioita. Enimmäkseen hänen aloitteestaan. Olen iloinen siitäkin, että hän ei tahdo edes kokeilla joitain juttuja jotka eivät tunnu omilta. Se tuntuu hyvältä, sillä minä en haluakaan olla vastuussa siitä mitä teemme, ja uskallan olettaa että sen mitä hän tekee, hän tekee aidosta halusta ja mielihyvästä eikä miellyttääkseen minua. Ja voi pojat, että olemme nyt nauttineet yhdessä viime viikkoina. Koko parisuhde tuntuu piristyneen!

SpankingDaddy

  • Vieras
Se vaihtoehto minua masentaakin että on täysin mahdollista ettei asia koskaan tule etenemään. Pallo on täysin miehellä, sillä näitä asioita ei vaan voi toiselta edellyttää tai vaatia. Jos joskus täytyy heittää pyyhe kehään, en tiedä mitä teen... En voi sulkea pois isoa osaa itsestäni :( Kompromisseihin olen kyllä valmis, en tarvitse aivan kaikkea mitä mieleen tulee. Mutta jos edes jotain...

Yritän silti olla optimisti sillä sitä uteliaisuutta kuitenkin mieheltä löytyy. Ja on osittain oma syyni että asia on junnannut paikoillaan, sillä olen välillä itse turhautunut ja yrittänyt sysätä koko asian sivuun.

Voisit esimerkiksi yrittää keimailla ja pyllistää hänelle piiska hampaissasi;). Miehille visuaaliset ärsykkeet toimivat huomattavasti paremmin kuin puhe tai kirjoitus...
Tämä siis idea siis vain avuksi, käytit tai et...