Ja tässä kohtaa siirrytään pois henkilökohtaisesta viestinnästä ja palataan avaukseen. Tässä typistettynä tämän topicin aihe:
Mitä ne pelurit oikeastaan ovat ja mitä ne tahtovat?
Havaintojeni mukaan peluri on usein sääntöjen asiantuntija, ja käyttää hyväkseen porsaanreikiä ja sitä, että muut ihmiset ovat tottumattomampia pelaamaan, tai pelaavat enemmän myös lain henkeä noudattaen. Tai eivät jaksa alkaa tappelemaan. Peluri hakee maksimimäärää jotain minimimäärällä panostusta. Tätä sääntöpelaamista voi harrastaa monella tavalla. Esimerkkejä.
Aiemmin mainittu pisteiden keruu kaadoista, missä voidaan tuloksien saamiseksi esimerkiksi antaa ymmärtää, että jos toinen osapuoli ryhtyy seksiin, sitten voidaan olla suhteessa. Ja kun tavoite saavutettu: "Jos ihmistä ei huvita olla suhteessa, ei sitä voi pakottaa sellaiseen. Mua ei huvita, heippa." Teknisesti puhtaasti, joo ei voi pakottaa suhteeseen, välittämiseen, mihinkään.
Tai mainitsemani subien työleiritys, missä domme selkeästi joskus ihan suorasanaisestikin lupaa jotain, vaikkapa:" Tee sää ensin mulle linna ja sinne tyrmä, mä sitten piiskaan sua siellä tyrmässä monta kertaa ja huolellisesti." Ja sitten kun linna valmis ja vallihaudassa vettä, muistetaan, että ketään ei voi velvoittaa seksiin tai sessioon jos ei satu huvittamaan. No eipä tietenkään.
Yhteistä näillä on se, että se joka luottaa toisen puheisiin, uskoo, että puheen takana on vaikkapa ääneen lausumattomia ( tai lausuttuja) tunteita, joiden avulla ketju jatkuisi luvatulla tavalla, ei siksi, että kellään olisi pakkoa olla reilu. Peluri hyödyntää sitä, että useimmiten näin on.
Systeemi kestää tietyn määrän pelaajia, vähän niinkuin kauppojen kannattaa pitää tavarat esillä asiakkaiden hypisteltävänä niin kauan kuin myymälävarkaita on vain tietty prosentti.
Eli joo, mun käsittääkseni peluri haluaa itselleen jotain, mutta ei halua maksaa siitä yhteisön määrittelemää "reilun kaupan hintaa", vaan saa sitten kiksinsä joko siitä, että onnistui pelaamaan hyvin, tai siitä, mitä sitten saikin pelaamalla, tai molemmista. Useimmissa ihmisissä asuu ehkä joskus pieni pelurilehmä, mutta sitten taas palataan muun karjan sekaan vähin äänin.
Vir
ps. mulle saa nikkaroida vaan jos mä tiedän, että pystyn ja haluan mieluusti keittää ne palkkiokahvit ahkeralle työmyyrälle
