Minne menet, kinkyskene?
Suomessa on ollut järjestettyä kinkytoimintaa jo ainakin 90-luvulta lähtien. Omissa kodeissaan ihmiset ovat toki kinkyilleet paljon, paljon kauemminkin. Itse en kinkybileiden ja -yhdistyksien alkutaipaleella ole vielä ollut mukana, joten niin pitkän aikavälin muutoksista en osaa sanoa mitään. Paljon on kuitenkin tapahtunut senkin kuuden vuoden aikana, jonka olen kinkytapahtumissa käynyt.
Aikaisemmin Helsingissä oli baarimiitti joka toinen viikko. Nyt pääkaupunkiseudulla on kaksi tai kolme eri baarimiittiä viikottain ja vielä yksi kuukausittain. Lisäksi on erillisiä miittejä ainakin naisille, subinaisille, dominoiville ja pikkuisille. On köysikursseja ja peer rope -tapaamisia. Kesäaikaan on usein erilaisia kokoontumisia tai köysittelytapaamisia puistoissa. Säännöllisiä miittejä järjestetään myös muissa isommissa ja monissa vähän pienemmissäkin kaupungeissa.
Perinteisesti kinky-yhdistyksiä on ollut isommissa kaupungeissa. Nyt on alkanut joukkoon ilmestyä myös erikoistuneita yhdistyksiä kuten D/s-yhdistys ja tuleva subinaisten yhdistys. Bileitäkin järjestää perinteisten yhdistysten lisäksi ainakin yksi kaupallinen taho ja viime talvena nähtiin myös iso köysitapahtuma iltabileineen.
Ylipäätään uusien tulijoiden vyöry kinkyskenessä viime aikoina on ollut melkoinen. Täällä Baarissa uusia aktiivisia kirjoittelijoita on putkahdellut kiihtyvällä tahdilla. Viimeiset kaksi klubia Wäiskissä ovat olleet valtavia yleisömenestyksiä. Iso osa porukasta on ollut uusia, vasta skeneen putkahtaneita tai peräti ensikertalaisia.
Muutaman ihmisen kanssa tätä pervoilubuumia on tullut spekuloituakin. Fifty shades of Grayta on väläytelty mahdollisena kiinnostuksen herättäjänä, ja kenties sillä jotain tekemistä asian kanssa onkin. Enemmän ehkä kuitenkin on kyse yleisestä ilmapiirin vapautumisesta. Pervoilu ei enää ole sadetakkisetien pimeillä kujilla harrastamaa vemputtamista vaan jo melkein valtavirtaan kuuluvia kumivaatteita ja kauniita sidontoja, joita harrastetaan avoimesti. On helpompi lähteä mukaan, kun ei tarvitse pelätä hämäräksi perverssiksi leimautumista.
Jos skene on muuttunut tänä aikana, niin en ole itsekään ennallani. Asiat, jotka aluksi hätkäyttivät tai hämmensivät, ovat muuttuneet lähes arkikisiksi. Oma perspektiivi on muuttunut niin, että aina ei oikein tajua, että asioissa olisi jotain pervoa. Vähäpukeiset ihmiset ja piiskasessiot bileissä sekä kahvipöytäkeskustelut piiskojen ominaisuuksista ovat itselle niin normaalia peruskauraa, että monesti unohtuu, että vaniljaihmisen silmissä nämä ovat hyvinkin kinkyjä juttuja. Onneksi paatuneellekin pervolle aina kuitenkin riittää uutta nähtävää ja koettavaa.
Olen kirjoittanut kuukausittaista kolumnia Baariin nyt puolentoista vuoden ajan, siitä saakka kun ylläpito päätti kolumniosion tänne perustaa. Se on ollut hauskaa ja antoisaa. Olen mielenkiinnolla lukenut kolumnieni kommentoitia ja niistä seurannutta keskustelua, vaikka en yleensä ole juuri vastakommentteja kirjoittanutkaan. Nyt on tullut aika jäädä eläkkeelle tästä hommasta ja päästää joku muu ääneen. Kirjoittamista en toki aio lopettaa, mutta jatkossa teen sitä vain yleisissä keskusteluissa. Kiitokset sekä Baarin ylläpidolle heidän tarjoamastaan mahdollisuudesta että erityisesti lukijoille. Ja kuka tietää, ehkä joskus tulevaisuudessa vielä kolumnejakin saatan naputella.
-isabella, joka jatkaa eteenpäin valitsemallaan pervolla tiellä
