Vallan tasapaino

[IKRM]

. Lisäksi oon sitä mieltä, jos leikkisuhteita pitää, niin niitä on hyvä olla useampi, ettei yksi saa kaikkea tunneoksennusta niskaansa.

Tuo on se mitä eniten ihmettelen, miten subit voi kuvitella että niillä on oikeus ajella tunnehissillä päin Herraa, jos kaikki on vaan leikkiä kaikille.

IKRM

[Meeri]

^ Se on vähän niinkin että toisen leikki voi olla toiselle totisinta totta. Vaikea niitä tunteita on välillä erilläänkään pitää touhuilusta. Siinä ne mukana roikkuvat jossain määrin, halusi tai ei. Mutta olen samaa mieltä, ei olekaan mitään oikeutta. Henk.kohtainen näkemyksenikin on, mitä järkeä kertoa tunteistaan, jos toista osapuolta ei vois vähempää kiinnostaa. Se ei silloin hyödytä kumpaakaan. Nimim: tunnehissi epäkunnossa, käytä portaita.

[pisuM]

Tunteet on vaikea laji ja niitä ei oikein hallitse aina itsekään. Pidemmissä suhteissa niitä tulee enempi, sen olen tässä havainnut.

Olen myös pohtinut, että kuinka voisi negatiivisista tunteista tehdä positiivisia. Sellainen onnistunee helpoiten, jos on taipumuksia.

Otetaanpa esimerkkejä, jos on aisankannattajahenkinen niin mustasukkaisuuden muuttamisen nautinnoksi pitäisi onnistua. Masokisti pystyy muuttamaan vastaavasti kärsimyksensä nautinnoksi.

Omalla kohdalla mustasukkaisuutta esiintyypi ja sen syntymistä on vaikea selittää. Saattaa olla sama ihminen, jolle en ole ollenkaan mustasukkainen yhdestä suhteesta toiseen ja tämän ihmisen suhde johonkin kolmanteen taas saattaa herättää kovasti mustasukkaisuutta. Miten sellaiset asiat saisi muutettua positiivisiksi, jotka vaivaavat.

Harvoin saa toisen luopumaan suhteesta, josta tämä puolestaan saa paljon, Voisiko kumppanin kanssa etsiä ratkaisun jolla tuosta minua vaivaasta asiasta tehdään meille yhteinen nautinnon lähde?

Siinäpä vasta haaste.

Elämä on paljon helpompaa aina, kun saa poistettua kiven kengästä, Mikäli  ja kun se ei yleensä onnistu, täytynee edes oppisi elämään sen kiven kanssa.

[vorona]

Olen myös pohtinut, että kuinka voisi negatiivisista tunteista tehdä positiivisia. Sellainen onnistunee helpoiten, jos on taipumuksia.

Välillä - harvakseltaan vielä, mutta mitä enemmän treenaan niin sitä useammin - onnistun käsittelemään paskamaisen fiiliksen niin että en yritä kieltää sitä, mutta lakkaan arvottamasta sitä.

Tätä on hiukan hankala selittää, mutta yritetään. Esim. mustasukkaisuuden iskiessä - se kun iskee mulle ainakin usein yllättäen ja pyytämättä jostain pienestä asiasta tai sanasta - niin sen sijaan että jäisin vellomaan, vedän henkeä ja tunnustelen miltä se tuntuu, fyysisesti siis. En mieti että  miten kamalaa tämä on, ja miten se voi tehdä noin, kuinka paljon tää loukkaa mua - koska sitten mukaan alkaa tulla vihaa, ja sitten onkin jo konflikti kasassa.

Sen sijaan mietin että kas vaan, kurkkua kuristaa, rintaa puristaa ja vatsaa vääntää; mielenkiintoista, loppukohan se jos koitan rentouttaa vaikka pallean? Joskus se toimii, ja kun saan fyysiset tuntemukset hallintaan, pystyn jostain syystä miettimään neutraalimmiin itse mustasukkaisuuden syytä. Onko se nyt niin merkittävä asia? Onko se pois minulta?

Yleensä ei ole.