Etätehtävät... (?)

[Kiitäjä]

Varoen tehtyjä juttuja ja kiivaasti neuvotellen välillä..

Sattuipa tässä sellainenkin herkistyminen, että ihan siellä loppumetreillä tuli liika haastetta, kun olin jo puoliksi valmis siihen onnistumisen tunteessa leijumiseen.

Epäonnistuminen kirpaisi kovaa, se pettymys..en oikein löydä sanoja. Onneksi tilannetta pystyttiin purkaman heti siinä, mutta tuntui silti aika pahalle, kun toinen ei voinut olla fyysisesti läsnä.

Onko kellään vastaavia kokemuksia? Ideoita, neuvoja pettymyksen nollaamiseksi?

[orjamies]

http://www.milovana.com/webteases/#search=whip&start=60

Tässäpä mallia ulkomailta kuka suomen julmista naisista on 1 joka pistää oman ohjelman jakoon ?

[Ms. M]

Itse en kovinkaan paljoa ole etätehtäviä tehnyt, mutta ne joita olen tehnyt ovat aina olleet todella mielyttäviä. Vaikkakin haastavia. Haasteena on lähinnä ollut se, että olen joutunut ottamaan kuvia itsestäni, enkä todellakaan pidä valokuvissa esiintymisestä. Mutta jokainen onnistunut tehtävä on ollut minulle voitto omasta epävarmuudestani.

Kun suoritan tehtävän Isännälle se tuo tunteen, että hänellä on ote minusta. Ja se ote tuo minulle turvaa ja samalla näyttää minulle paikkani. Kaikki tuo on sitä, mitä tällainen voimakastahtoinen nainen kaipaa.

Olen myös puhunut erään ystävän kanssa siitä, miten D voi antaa alistuvalle asentoja, joita suorittaa aina kun kokee että haluaa tuntea D:nsä lähellä itseään (siis silloin kun se ei ole fyysisesti mahdollista). Asennon kautta tavallaan haetaan sitä tunnetta, mikä tulee D:n kanssa ollessa. Olen todella kiinnostunut tuollaisesta lähestymistavasta. Tunteen hakemista kehon avulla.

[kide]

Kiinnostavaa kuulla eri tavoista ja syistä suorittaa etätehtäviä. Itse en ole oikein koskaan lämmennyt niille, vaikka olisikin ollut maantieteellistä ja ajallista etäisyyttä Deehen, oma selviytymistapa on ollut yrittää "jäädyttää" BDSM-asiat eron ajaksi. Mutta asioita olisi tosiaan voinut hoitaa toisinkin.

[mauje]

Melko vähän on aikoinaan etätehtäviä tullut tehtyä. Ne mitkä tein olivat oikeastaan valmisteluja sessioon...muutama "jääpala" ja jotain vastaavaa. Jäivät äkkiä ohjelmasta kun tapaamiset päihittivät 100-0...välimatkasta huolimatta. Sittemmin en ole harrastanut etätehtäviä. Ehkä minulla ei olisi usein aikaa eikä mahdollisuuttakaan keskittyä tekemään eikä teettämään.

Etänä ongelmaksi muodostuu juuri se että sitä sylihalia ei voi tarjota eikä saada...voi olla vaikea arvioida missä kohtaa jokin juttu menee yli ja minkä vuoksi. Siksi ainakin itse koin hyväksi sen että tehtävä oli erillinen operaatio josta juteltiin etukäteen ihan arkisävyyn...samoin siitä miten etenee. Jos homma hoidetaan tekstimuodossa viestimällä niin reaktioiden lukeminen ja ilmaiseminen voi olla hankalaa...puhelimessa lienee hiukan helpompaa. Lienee samoin kuin sessiossa: aina ei mene kuin ajatus. Se pitää vain muistaa ja koettaa ottaa huomioon.

[tomi]

Oikein mielenkiintoinen ketju, miten tän oonkin missanut. Itsel ei kokemusta oo kun kirjoitustehtävistä joten eipä oo ideoita jaettavaksi, mutta tää ketju kyllä herättää kaikenlaisia ajatuksia 

[mr Kalle]

Itse testaan uudet subit etätehtävillä ennen ensimmäistä tapaamista.

Lähinnä julkisella paikalla tapahtuvia tehtäviä, esim. riisuutuminen, jossa katsotaan subin pokkaa kestää "kiinnijäämisen riskiä". 

Subi todistaa tehtävät itse ottamin valokuvin jossa näkyy sekä ympäristö missä tehty että itse tahtävä.

Näin tiedän jo etukäteen, miten valmis subi on rooliinsa.