Mikä ihmeen kinkyskene?

[Kolumnisti]

Mikä ihmeen kinkyskene?


Toiset tyytyvät pervoilemaan kotonaan koko ikänsä. Monilla ihmisillä on kuitenkin ainakin jonkinasteinen tarve yhteisöllisyyteen. Kun riittävän monta kinkyä kohtaa toisensa, syntyy yhteisö, skene. Se haarautuu ja polveilee eri suuntiin. On yhdistyksiä ja bileitä ympäri maata. On tyttöjen miittejä, suljettuja tapahtumia, illallisia, köysikursseja, baarimiittejä, leffatapaamisia ja keskusteluiltoja.

Moni löytää ensin netistä toisia pervoja, joko täältä baarista tai joltain toiselta sivustolta. Oman kinkyyden tajuaminen voi olla järkytyskin, ja foorumilta löytyy tietoa. Ja toisia ihmisiä, jotka ovat yhtä vinksallaan, eikä tarvitsekaan enää pelätä että on ihan sekopäinen. On vertaistukea ja juttukavereita. Artikkeleita ja ohjeita.

Toisille kaikki tarpeellinen on kontakti ihmisiin netissä. Kotoa ehkä löytyy jo kumppani, jonka kanssa aletaan varovaiset kokeilut kinkyyden tiellä. Tai halutaan vasta sulatella asiaa ennen toimeen ryhtymistä. Mutta kaikille ei riitä keskustelu ihmisten kanssa foorumilla ja chatissa.

Itse muistan kuinka ensimäisiin kinkybileisiin lähtö jännitti. Olin jo muutaman vuoden ahkerasti lukenut Tuntematonta maata ja Leikkikehää, silloisia kinkysivustoja, jotka molemmat on kuopattu jo joitakin vuosia sitten. Kirjoittamiseen ei rohkeus ollut vielä riittänyt, vaan tyydyin stalkkaamaan sivusta. Bileet kiinnostivat, mutta askel tuntui isolta otettavaksi. Dress code etenkin mietitytti kovin. Helsingin Sexhibitionissa vieraillessa huomasin Smurffien standin, ja seurailin sivummalta vaivihkaa tapahtumia. Siellä selkeästi toisensa tuntevat pervot pelleilivät keskenään ja nauraen hutkivat toisiaan piiskoilla. Aikani silmät ymmyrkäisenä tuijotettuani uskaltauduin kyselemään asioita, ja oikein mukava mies juttelikin kanssani pitkät pätkät hälventäen epävarmuuttani (kiitos Jettis positiivisesta ensikontaktista kinkyskeneen!)

Ensimmäiset bileet menivät hiukan sumussa. Olin paikalla kolmisin kahden silloisen kumppanini kanssa, eli yksin ei tarvinnut nurkassa kärvistellä. DC:tä ei ollut, mutta olimme silti kaikki pukeutuneet ainakin omasta mielestämme kinkysti. Taisin puhua peräti muutaman sanan jonkun vieraan ihmisen kanssa, mutta katsottavaa ja ihmeteltävää riitti silti. Sen verran kivaa oli, että piti lähteä uudelleenkin ja sillä tiellä olen edelleen.

Jännitys ja epävarmuus ovat varmasti monilla päällimmäisiä tunteita ennen ensimmäistä miittiä tai bileitä. Päässä risteilee loputtomiin kysymyksiä. Miltä ne pervot näyttää, miten ne tunnistaa sieltä baarimiitistä? Uskaltaako sinne mennä, jos vaikka kukaan ei puhukaan minulle mitään? Tai alkaa tenttaamaan? Ja entäs sitten ne bileet, mitä siellä oikein tapahtuu? Onko siellä yleiset orgiat, joihin on pakko osallistua ja joutuu kasan alimmaiseksi?

Oman kokemuksen mukaan ja sivusta seuranneena uudet tulokkaat otetaan miitissä yleensä hyvin vastaan. Esittäydytään ja pyritään ottamaan ensikertailset huomioon. Mutta koska maailma on monesti melko raadollinen paikka, ei vastaanotto ole sama kaikille. Mies saa kyllä olla rauhassa jos haluaa - ja monesti vaikka ei haluaisikaan. Nainen (etenkin nuori ja viehättävä) sen sijaan voi saada jopa hämmentävän määrän huomiota. Etenkin alistuvan naisen kimppuun hyökkää masterlauma piraijaparven tavoin. Huomio on toki toisille mairittelevaa, mutta osa varmasti kokee sen myös ahdistavana.

Bileitä on erilaisia, mutta orgioita en ole vielä yksissäkään yhdistyksen järjestämissä bileissä nähnyt. Ihmiset tapaavat tuttuja ja tutustuvat uusiin ihmisiin. Toiset sessioivat ja toiset katselevat vierestä. Osa istuu oluttuopin ääressä parantamassa maailmaa kavereiden kanssa.

Joskus odotukset voivat olla myös epärealistisia. Joku kuvittelee, että totta kai bileistä löytyy automaattisesti sessioseuraa, kun vain vaivautuu paikalle. Pettymys voikin olla kova, jos ei leikkiseuraa olekaan jonoksi asti. Jotkut myös kuvittelevat kinkypornoa katseltuaan, että kaikki paikallaolijat ovat kansainvälisen tason nuoria kaunottaria ja komistuksia viimeisen päälle hienoissa kinkyvermeissä. Ja kun bileissä onkin sitten tavallisen näköisiä ihmisiä, tuntuu että on eksynyt väärään paikkaan. Tarina kertoo, että vuosia sitten oli Smurffien puhelimeen tullut soitto, jossa edellisissä Helsingin bileissä käynyt mieshenkilö oli vaatinut rahojaan takaisin, koska bileissä oli ollut vain kumipukuihin ahtautuneita mursuja.

Kannattaa lähteä avoimin mielin tutustumaan kinkybileiden ja -miittien tarjontaan. Harvoin kukaan katuu sitä, että meni ja katsoi, mutta kiikkustuolissa voi harmittaa ne tekemättä ja kokematta jääneet asiat. Ja kuka tietää, ehkä siellä tutustuu mursuun tai pariinkin.




-isabella

Kirjoittaja on pervo, joka on jo lähempänä skenevetraania kuin newbietä vaikka ei olekaan ollut mukana siitä saakka kun kinkyys keksittiin.

[kissa]

Ehkä tähän sallitaan tämmöisen uuden varovainen mielipide..?

Olen tavannut kivoja ihmisiä täällä netissä ja irl. Saanut keskusteluista paljon uusia näkökulmia ja myös vahvistusta omille ajatuksilleni. Ja kuullut ja lukenut myös ohjeita ja neuvoja kuinka täällä pitää olla, että on oikeanlainen. Ne olen sivuuttanut hymähdellen. Jokaisessa scenessä on se sisäpiiri, joka ainakin omasta mielestään määrittää rajat ja säännöt ja joita sitten komppaillaan, jotta alempiarvoiset maanmatoset tuntisivat olonsa hyväksytyksi Se toki molemmille ryhmille suotakoon, mahtuuhan tähän maailmaan kaikenlaista. Itse taidan kuitenkin olla se, mikä olen, kauhean vaikeaa muistaa edes niitä kaikkia sääntöjä ja rajoituksia..

Neuvoja ja ohjeita satelee. Toiset kehoittavat osallistumaan ja näyttäytymään, toiset taas suosittelevat matalaa profiilia. Ehkä totuus on jossain noiden kahden ääripään välissä. Omalta kohdaltani mietin vielä, mikä minulle on oikea tyyli. Ehkä käyn joskus jossain bileissä, ehkä sitten kuitenkin jätän väliin. En minä pelkää yleisiä orgioita tai että joutuisin tilanteisiin joihin en halua. Osaan kyllä sanoa "ei" niin, että tyhmempikin sen tajuaa. Mutta ehkä pelkään jonkinlaista profiloitumista johonkin tiettyyn lokeroon. Ilmeisesti se profiloituminen tapahtuu tosi äkkiä, itse olen käynyt subien tapaamisissa ja aina uuden ihmisen kanssa jutellessa ensimmäisenä käydään läpi se tosiasia. ("Niin sä oot käyny siellä subien jutuissa? Millasta siellä on ollu? Mitä te siellä sit teette? Arvostelette Mastereita, heh heh..") Ehkä nyt vähän kaduttaa tapaamisiin meno, olen ilmeisesti nyt hamaan loppuun asti subiklubilainen  Ja, jos menisin bileisiin, ilmeisesti seura yms. saattaisivat määrittää taas minut taas johonkin tiettyyn lokeroon.

Mutta toisaalta, kaikki edellä kirjoittamani on inhimillistä. Totta kai yhteisöllä on tarve siirtää perinteet ja säännöt yhteisön uusille jäsenille, jotta yhteisö säilyisi elossa. Ja terve yhteisö omaksuu myös uusia sääntöjä ja luo uusia perinteitä, ja kyllä minä olen kuitenkin aistivinani että kinky-yhteisö niin tekee. Ja yksittäisillä ihmisillä on tarve lokeroida tai määrittää uudet tuttavuudet johonkin, muutenhan sitä olisi ihan hukassa siinä miten uuden tuttavuuden kanssa tulisi toimia.

Jatkan edelleen omana itsenäni olemista. Jos joku minut haluaa lokeroida johonkin kuuluvaksi, se hälle suotakoon. Omassa profiilissani olen ilmoittanut ne lokerot joihin itse itseni olen asettanut. Saatan joskus lähteä bileisiin tai miitteihin, mutta aion niissäkin olla ainostaan oma itseni.

[Athene]

Tämä erityisesti kissalle: pysy aina sellaisena kun olet . Skeneen liittyy niin paljon klisheita, muotteja, lokeroita, normeja (en puhu nyt normi-käyttäydymisnormeista vaan "Normeista"), ei niihin tartte mahtua eikä itseään sulloa. Kinky voi olla myös ilman mitään ulkoisia merkkejä tai erityistä puhetapaa.

Voipi olla, että joku päivä menee lokerosi uuteen uskoon - eikä sekään ole väärin. Ihminen kehittyy, kasvaa, kasvaa ulos jostain ja tarttuu kiinni uuteen. Ja aloittaa uuden kierroksen. Tai sitten ei .

[submit]

Tämä oli niin vähän (ei ollenkaan), provosoiva kolumni, että eihän tästä voi olla kuin samaa mieltä

[-katy-]

Tämä oli niin vähän (ei ollenkaan), provosoiva kolumni, että eihän tästä voi olla kuin samaa mieltä

Ahaa-no mä en viittis olla aina eri mieltä,mutta olen vähän kumminkin: 

En koe kuuluvani mihinkään erityiseen kinkyskeneen,enkä näemmä kulje ihan samoja reittejä kolumnin kirjoittajan kanssa,mutta se ei kai tee minusta kinkyä tai epäkinkyä. Skene on yhteisö vai onko? Eikö yhteisö noudata samoja sääntöjä, lakeja, tapoja, traditioita yms. ja aina on joku tai jotkut, jotka ohjailevat tätä yhteisöä jossain määrin?
Tai ainakin jotkut haluavat ottaa hallinnan käsiinsä ja olla eniten oikeassa, tarjoilla jonkin valmiin maailman ja kompaktin paketin- elämähän ei kuitenkaan mene niin,vaan se on täynnä tietämättömyyttä ja yllättävyyttä heti seuraava nurkan takana-

Älkäämme paketoiko kinkyä tai skeneä liian tiukkaan pakettiin,kun se näemmä on myös paljon muuta kuin miitit ja bileet,isot tapahtumat ymv. (kesä-retkiä saareen ei mainittu,höh)

Mä en tiedä millä nimellä itseäni kutsuisin,mutta ei mulla ole myöskään mitään yhteisöä,mihin kokisin kuuluvani-kun seksi ei ole riittävä syy edes kaveruuteen-tai siis seksi ei yhdistä välttämättä mitenkään ihmisiä sitotuvammin 

[submit]

Kinkyskenen määrittely on tietysti yksilöllistä ja vaihtelee. Siihen kuuluminen tai kuulumattomuus on oma valinta, mutta jos käy toisinaan bileissä/miiteissä ja/tai on jonkun kinkysivuston jäsen, täyttää MUN mielestä skeneen kuulumisen kriteerit. Saati sitten, jos on järjestänyt jotain tapahtumia (Seurasaari-retketkin on yhdenlaisia miittejä ) 

Mutta JOS kokee, että ei kuulu kinky-yhteisöön, niin sitten on niin - vaikka teknisesti kuulusikin. Ehkä osa mieltää skenen sellaiseksi (tavalla tai toisella negatiiviseksi), mihin ei halua kuulua. Kinkyskene EI mielestäni ole yhtä kuin ne aktiivisimmat ja näkyvimmät, vaan kaikki, jotka tavalla tai toisella ovat mukana enemmän tai vähemmän yhteisöllisesti. Yhteisöissä on yleensä monenlaisia jäseniä, erakoita, sosiaalisia, mielipidevaikuttajia jne. Ei yhteisö ole mikään homogeeninen massa.

Kinkyskenessä (joka siis saatetaan määritellä hyvin eri tavoin, riippuen henkilöstä) ei mielestäni ole kovin paljon varsinaisia sääntöjä, jotka olisivat hyvin erilaisia kun muissa yhteisöissä. Se, että on eroavaisuuksia esim. harjoittaa D/s -toimintaa, ei mun mielestä liity yhteisön kirjoittamattomiin tai kirjoitettuihin sääntöihin, se on skenen yhden alaryhmän omaa määrittelyä, keskustelua.

[-katy-]

No hyvä-jotenkin helpottaa kun keksii itelleen nimen. Lukitaan toi erakko