Hei,
Suhteessa Yle/vanilja -todellisuuteen taas sai hämmästyä, millaisen keskustelun Yle oli saanut aikaiseksi populaarikulttuurin massatuotteista. Heidän ohjelma - tietysti - koski tätä Fifty-jne-filmatisointia.
Mutta emme kai ole valtamedian vankeja? Iloa elämänkokemuksesta saa jakaa.
Mielestäni, minun elämänkokemuksellani, kauhein paniikki henkisesti joutua myös fyysiseen epätoivoon on, jos kaikki se "fiksu" mistä on kiinnostunut ei ihan natsaa, kosketa. Tarkoitan omaa elämää. En 2000-luvulla tarkoita kainoutta, ehkä osuvammin kunnianhimoa.
Ne ketkä ovat kiinnostuneita yhteistapahtumista eivät tule ehkä ajatelleeksi, että trad siviilielämässä me olemme esillä henkilökohtaisin oivalluksin, ja niiden saavutuksin.
Eli kysyn, onko se yhteisöllisyyden vastaista, jos huomaa että intohimo liittyisi perimmältään oivalluksiin mitä onnistuu kaivamaan ihan omassa kolossaan ihmiskunnan historiasta? Ja silti, itse siinä tuntee samalla kiihokkeeksi yhteyden siihen kaikkeen, parhaaseen, mitä on miettinyt.
Anteeksi kaikille tämä mahd liian akateeminen kelailu! ...Koepallo tämäkin: vrt profiilini...
M
Sivustoa kannattaa
