Suhteellisuusteoriaa ja seuranhakuaAjattelin aloittaa kolumnistin pestini aiheella, joka meitä kaikkia liikuttaa. Suhteet kaikissa muodoissaan kun lienevät se perimmäinen syy siihen, miksi meistä itsekukin määrittelee itsensä; että löytäisi sen joka olisi riittävän, muttei liian samanlainen tai erilainen. Olipa kyse ystävyydestä, toveruudesta, kumppanuudesta, kavereista, hyvänpäiväntutuista tai pelkästään nettitutuista, aina kuitenkin päivän lopussa on kyse siitä kuka siitä vierestä löytyy... vai löytyykö ketään.
Seuranhaku kun tuntuu olevan aika kivuliasta puuhaa joillekin, enkä nyt puutukaan siihen miten nimenomaan bdsmbaarissa (tai netissä, tai oikeastaan missään) kannattaisi seuraa hakea tulosten toivossa. Kirjoitukseni tähtää pikemminkin muistuttamaan että niin houkutteleva ja herkullinen kuin mielikuva Juuri Siitä Oikeasta kumppanista onkin, tai tuntuu että itse olisi juuri kaikkein sopivin kumppani jollekin, todellisuus yleensä haluaa olla jotain aivan muuta kuin mielikuvat; tapaamiset, bileet ja sensellaiset ovat varmasti hyvä jäänrikkoja mitä tulee ihmisiin tutustumiseen, mutta se totuus arvotaan vasta myöhemmin kasvokkain, kun ollaan samalla aaltopituudella ja samassa tilanteessa. Silloin on aika nähdä se ihminen kokonaisuudessaan, huolineen, murheineen ja pienine toiveineen. On kokonaan toista haravoida kumppania pelkän seksuaalisuuden perusteella, kuin yrittää välittää tunne siitä, että haluaa tutustua toiseen karvoineen kaikkineen.
Olin aiemmin, aiemmassa elämässä, jos niin haluatte, jonkinasteinen polyamorikko. Tai polyfiili tai multiamorikko, vai mitensenytmenikään. Sittemmin poltin itseni aika pahasti silloisen kumppanini kanssa ja aloin pelätä koko polyamoriaa, koska olin varma että kaikki polyamoria on väistämättä opportunistista haalimista ja keräilyä sieltä, missä tavaraa on saatavilla, enemmänkin kuin vastaisi omaa mielikuvaani asiasta. Sain kuulla oman käsitykseni asiasta saaneen nimen "suljettu polyamoria" sillä välin kun olen seuraillut vähän syrjäkarein sivusta koko touhua.
Alan olla pikkuhiljaa nimittäin jälleen vakuuttunut siitä, että ei ole sen enemmän yhtä oikeaa kuin sataatuhatta väärääkään tapaa elää ja rakastaa. Rakkauttahan me haluamme jakaa, rakkauttahan me haluamme myöskin saada.
Jos pystymme luopumaan pelosta ja vihasta, meille tapahtuu hyviä asioita, ennemmin tai myöhemmin. Ei välttämättä suuria ja mullistavia, mutta jotka muuttavat elämäämme, koska muutumme itse. Koska katsomme elämää uudella tavalla, näemme sen uudessa valossa. Kukaan muu ei rajoita sitä, mitä voimme elämässä saavuttaa, kuin me itse.
Jokaisessa meissä on jotain hyvää ja tutustumisen arvoista. Kukaan meistä ei myöskään ole täydellinen, eikä täydellistä tulekaan huolimatta itsetutkiskelun, meditoinnoin, oogailun ja joogailun määrästä. Nostakaa reilusti malja itsellenne, "minun ei tarvitse olla täydellinen, enkä odota täydellisyyttä". Tehkää niitä asioita jotka tuovat teille hyvän olon riippumatta siitä, mitä siitä yleisesti tai hyvinkin henkilökohtaisesti ajatellaan. Vaikka ette löytäisikään mitään elämäänne mullistavaa, tai edes jotain mitä ette edes odottaneet löytävänne, niin ainakin odotellessa on mukavampaa.
Minulla on ilmainen halaus jokaiselle, joka sellaisen välittää minulta saada. Ei sisällä lisä- tai väriaineita, tilaus ei jatku automaattisesti eikä velvoita tuotteen ostamiseen. Saattaa tosin tuntua niin mukavalta että haluat joskus toisenkin
Rakkautta elämäänne toivotellen, balthazar