Baarin kannatusmaksut
Ammuin ehkä tuolla ketjunaloituksen 'rakkaus' sanalla hiukan turhan korkealle...... miksi kuitenkin itse muistan joskus ajatelleeni että 'ei toi ansaitse mun rakkautta'. Siis jos on joku sellainen henkilö kyseessä joka jatkuvasti on aiheuttanut jollain tavalla pettymyksiä, ei ole näyttänyt omalta osaltaan panostavan suhteeseen samalla innolla kun minä, tai pettänyt luottamustani. Tai ei siinä ehkä ihan rakkaudesta olekaan ollut kyse, ehkä enemmän vaan siitä että 'tuo henkilö ei ansaitse minun seuraa/aikaa/huomiota jos hän käyttäytyy noin'. Mielestäni D:n syli usein tuntuu paremmalta kovan session jälkeen kun ilman sellaista sessiota, ja vaniljasyli ei oikein tunnu enää juurikaan miltään ja siksi mietin että onkohan minulla jotenkin alitajuntainen olettamus että rakkautta/hellyyttä/läheisyyttä tarvii ansaita. Ja voin siis nauttia toisen hellästä hoivasta kunnolla vasta kun olen sen omasta mielestäni rajun session jälkeen 'ansainnut'. Ja mietin että onkohan muilla subihenkisillä samanlaisia ajatuksia, tai ehkä D:n asemasta nauttivilla myös (toisinpäin)?Tämä ansaitsemis-aihehan on monissa kinkyleikeissäkin osana, vaikkapa sellaista että D ei anna subille yhdyntää/orkkua/nautintoa ennen kun sub ensin on kivun, pakotetun selibaatin (siveysvyö tms) tai palvelemisen kautta sen 'ansainnut'. Ja tuollainen D:n asenne että subin tarvii tehdä työtä ansaitakseen D:n palkkioita kiihottaa ainakin minua. Hellyydenansaitsemisfetissi vai asenneongelma jota tarvitsisi hiukan korjata? Sitä tässä itsekseni mietin.
En siis ymmärrä mihin esim. D pyrkii kieltäessään kaiken. En itseasiassa ymmärrä tällä hetkellä koko BDSM:stä juuri mitään enkä jaksa vääntää kampea-joskus kai tässäkin on hyvä antaa asioiden olla niinkuin ne oikeasti ja aidosti ovat ja miten ne Todentuvat elämässä ja millaisia vaikutuksia elämään toiminnalla on..