Nuoren, vasta jonkunverran elämää nähneen naisen kirjoitus. Ehdottomia totuuksia - laajoja yleistyksiä.
Niimpä niin.
Meinaaks tää ny sitä, että mä en voi luottaa kolumnin ohjeisiin ja kerätä haluamani kokoista ja näköistä orjahaaremia? Pahus, ehdin tekeen ennenku kukaan kertoi, ettei se niin mene
. Ja ennenkuin runo-osastolla selvisi, että semmoista tekee vaan hoivaviettiset tädit. Kaikesta huolimatta on mukavaa, että runoillaan runoissa, ja yleistetään kolumneissa, vaikkei joka runo voikaan koskea juuri itseä, tai joka kolumni osua vastaamaan omia kokemuksia.
Jotenkin olin nimittäin yleistänyt mielessäni, että kolumnissa kuuluukin tehdä asiat vähän provosoivammin, yleistää, huomioida vain oma totuus, ravistella aihetta, vääntää se joskus humoristiseksi, joskus satiiriseksi kuvaksi itsestään reaktioden irrottamiseksi jne.
Tämä kaikki on mahdollista asian siitä kärsimättä, koska tässä ja muissakin kolumneissa voi luottaa, että lukeva yleisö kyllä siistii yleistykset ja kumoaa väärät totuudet, eikö? Ja tekee sen kertomalla asiat uusiksi paremmin tai hauskemmin tai fiksummin, joko perustellen tai kokemuksiaan ketjuun lisäten. Niinkuin tuokin ylle lainaamani kirjoitus ansiokkaasti jakoi itsestään ja antoi meille kaikille asian oikeasta laidasta monipuolisemman kuvan, kuin satiirisessa aloituksessa päästiin pureutumaan.
Niinpä niin. Joku paljon paljon elämää nähnyt voisi tarjoutua kolumnistiksi, vai ovatko he kaikki liian fiksuja moiseen?
Vir
ps. Ainolle kovasti kiitoksia koko vuoden jatkuneista takuuvarmaa verbaali-iloittelua sisältäneistä kolumneista myös minulta
