Jokaisessa meissä asuu pieni fetisisti. Vai asuuko?Pitkään, ainakin siis 3 vuotta, olin sitä mieltä, ettei minussa mitään fetisistiä asu. Moni kysyi minulta, että mikä se minun fetissini on. Ihmettelin, että ööö..... mikä? Pitääkö olla erikseen jotain seksuaalisen kiinnostuksen kohteita eli fetissejä vastakkaisen tai oman sukupuolen lisäksi?
Sain vastauksia, että pitää olla jotain fetissejä. Ei voi olla pelkästään tylsä hetero, joka kurkkii vaniljakastikkeella kastellusta seksielämästä kyllästyneenä kinkyhabaneromaailman puolelle. Vähän tuli jo paineita, että pitääkö alkaa keksiä itselle keinotekoisia fetissejä vai enkö tuntenut itseäni ja halujani tarpeeksi ja ollut löytänyt omia fetissejäni vielä. Jostain syystä pelkkä D/S -suhteen kannattaminen ei kelvannut suurelle yleisölle fetissiksi.
Olin toki leikillisesti vastaillut aiemmin, että joo, minulla on penisfetissi. Pidän siis enemmän peniksistä kuin pilluista, koska ne jotenkin sopivat paremmin pilluuni kuin pillut. Penis myös antaa mielettömiä tuntemuksia suussa, paljon parempia kuin pillu. Sori vaan kaikki pillunomistajat.
Sitten minulla on myös jonkinasteinen napafetissi, tykkään hiplata kauniita napoja. Mutta näitä fetissejä kukaan ei ottanut todesta, joita annoin vastauksiksi uteliaiden kysymyksiin fetissi-mieltymyksiini.
Visualistina pidän fetissikuvista, joissa on kumia ja kiiltävä pintaa. Materiaalia, joka peittäessään paljastaa. Foorumin kautta olin jo uskaltautunut hankkimaan pitkät kumihansikkaat, joiden päälle pukeminen oli kuitenkin oma tuskansa. En tuolloin vielä tiennyt, että pian niskaani putoaisi kumitaivas.
Löytäisin oman fetissini. Tai pikemminkin törmäisin siihen kuin sokea mummo rollaattorillaan marketin ovenpieleen.
Kumikissa minussa alkoi hyrrätä lujaa, kun sopiva kinkyihminen avasi kaappinsa ovet minulle ja pääsin hypistelemään ja sovittamaan kumiasuja.
Tuossa hetkessä tajusin, mikä fetissi minussa on jo pitkään nostanut päätään ja koputellut kumisevalla vasarallaan – kesti hetken, ennen kuin suostuin sen itselleni saati toiselle myöntämään.
Kumifetissitaivas on osaltani vasta aukeamassa, samoin sen mukanaan tuomat variaatiot kinkymaailmassa. Mietinkin, voiko fetissiin kyllästyä? Tuleeko uusia fetissejä jo olemassa olevien rinnalle, häipyvätkö vanhat unholaan uusien myötä?
Luulisin, että fetissit ovat kuin hyvä seksi tai kaipaus bdsm-suuntaukseen. Mielihalut voivat vaihdella, mutta löydettyään jotain, mikä tuntuu omalta, sitä ei voi kokonaan sulkea pois elämästä.
Toisaalta, ilman fetissejäkin voi elää ihan normaalia elämää ilman paineita siitä, ettei niitä ole. Vai voiko?
-Catzkiss
