Huomaavainen sadisti

[Kolumnisti]

Huomaavainen sadisti
 
Sadismi voi tarkoittaa hyvinkin eri asioita eri ihmisille. Pervomaailmassa ihmisillä on kuitenkin yleensä jonkinlainen käsitys siitä, että kyseessä ei ole väkivalta vaan konsensuaalinen toiminta. Vaniljaihmisille tämä on luultavasti yksi hankalimmin käsitettäviä ja hyväksyttäviä asioita kinkyilyyn liittyen. Esimerkiksi fetissit nähdään helposti käsittämättöminä mutta vähän hassuina ja harmittomina asioina. Mutta se että joku tarkoituksella ja nauttien satuttaa toista, on jotakin mikä sotii ihmisen peruskäsitystä vastaan. Se että sadismi siten kuin sitä yleensä pervopiireissä harjoitetaan on SSC (Safe, Sane and Concensual eli turvallinen, tervejärkinen ja suostumuksella tapahtuva) tai ainakin RACK (Risk-Aware Concensual Kink eli riskeistä tietoinen, suostumuksella tapahtuva kinkyily), voi olla vaikea sisäistää.
 
Aina kaikille kinkyillekään ei ole aivan selvää mistä sadismissa on kyse. Pidemmälle vietynä se usein hirvittää tai inhottaa ihmisiä. Ja toki myös kinkypiireistä löytyy yksilöitä, jotka satuttavat toisia sovittujen rajojen ulkopuolella verhoten tämän BDSM:ksi. Ymmärtääkseni useimmilla sadisteilla kuitenkin oma moraali ja jossain määrin myös lait estävät vastentahtoisen ihmisten satuttamisen. En osaa sanoa miten tämä toimii muilla, mutta itse en saisi mitään tyydytystä ei-vapaaehtoisen ihmisen satuttamisesta vaan koen ajatuksen lähinnä ahdistavana.
 
Mahdollisesti sadismia voi olla vaikea käsittää vaikka itse olisikin kinky. Jos omat mieltymykset ovat jotakin ihan muuta, on hankala ymmärtää, miksi joku nauttii toisen kivusta. Nyt jos lukija odottaa seuraavaksi kattavaa vastausta tähän kysymykseen hän tulee pettymään. Sadistina voin yrittää jossain  määrin avata omia tuntojani aiheeseen liittyen mutta minäkään en osaa vastata kysymykseen miksi.
 
Ainakin osittain sadismissa on kyse vallasta. Vallan tunteita on dominoivan osapuolen kuitenkin varsin mahdollista saavuttaa ilman minkäänlaista kivun tuottamista alistamalla, käskemällä ja nöyryyttämällä.  Minäkin pidän edellä mainituista asioista ja niiden tuottamasta vallantunteesta. Satuttamisesta saan kuitenkin myös muunkinlaista mielihyvää. Kivun tuottamisessa (tai joskus sen näkemisessä jonkun muun tuottamana) on  jotakin hyvin erityislaatuista. Se saa minut hyrisemään ja kehräämään. Usein alistuvaa satuttaessani minua hymyilyttää tai jopa naurattaa. Vartalon reaktiot kipuun, kasvojen vääristyneet ilmeet, tuskan äännähdykset, kyyneleet, kaikki tämä aiheuttavat minussa suunnatonta nautintoa. Tuo nautinto on laadultaan sekä seksuaalista että henkistä. Toki kaikenlainen sessiointi on parempaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka tuntee ja jonka kanssa on jonkinlainen tunneside. Mutta myös sellaisen ihmisen satuttaminen, jota en varsinaisesti pidä kovin haluttavana aiheuttaa usein seksuaalista kiihottumista.
 
Se että alistuva tai masokisti antaa itsensä minun valtaani ja satutettavakseni on mielestäni äärimmäinen luottamuksen osoitus. Olen aina pyrkinyt siihen että olen tuon luottamuksen arvoinen. Että en mene yli sen rajan mitä toinen on valmis kestämään ja että en tee peruuttamatonta fyysistä tai henkistä vahinkoa.
 
Mielikuva tylystä ja inhottavasta sadistista istuu tiukassa vaniljoiden ja myös joidenkin kinkyjen mielessä. Sadisti on ihminen, joka ei koskaan hymyile eikä naura. Hän ei myöskään ole ystävällinen kenellekään. Ja kaikenlainen alistuvan osapuolen hyvänä pitäminen tai kunnioittava kohtelu on täysin mahdoton ajatus. Tavallaan  nämä ennakkoluulot huvittavat mutta myös ärsyttävät. Minun mielestäni hyvät käytöstavat kuuluvat kaikille, eikä minulla juolahtaisi mieleenikään kohdella ihmisiä huonosti jos he eivät täysin selkeästi keskustelun perusteella ole antaneet minulle lupaa siihen. Myöskään tuo ajatus hiljaisesta jurottajasta ei oikein istu persoonaani. Ja aina piiskauksen tai muun satuttamisen jälkeen (tai usein myös sen aikana) tarjoan uhrilleni myös hyväilyjä ja välittämistä.
 
Useimmiten sadisti on aivan samanlainen ihminen kuin muutkin. Hän elää normaalia arkeaan ja ainoa mikä erottaa hänet muista, on halu satuttaa.
 



-isabella
 
Kirjoittaja on kiltti, ystävällinen ja tuiki tavallinen sadisti.

[mose]

Todella hyvä kirjoitus. Tuon voisi melkeinpä tulostaa ja jaella vaniljakavereille

Itse nautin toisen satuttamisesta vain mikäli hän saa siitä jotain, olkoot se tyydytystä kivusta tai sitten niin alistuneena olemisesta että kestää sen kivun vain miellyttääkseni mua.

[submiesjns]

Nyt ihan Kiitän kauniisti Koluministia, hyvästä tekstistä! Tämä näkökohta oli juuri nyt itselleni hyvä kuulla. Hiukan olen nimittäin alkanut epäillä että, itsessäni asuu jonkinasteinen masokisti. On nousut halu kokeilla sitä ja rajojaan kivunsuhteen. Kuitenkin, ehkä rohkeus ei ole vielä antanut sen aktiivisemmin pyrkiä testaamaan ja kokeilemaan. Oma-jutunsa tietty, kenen kanssa. Tämä kolumni omalla tavallaan kuitenkin tuo hiukan lisää sitä rohkeutta. Huomaa ja havaitsee kun lukee. On se sadistikin ihminen joka tuntee empatiaa. Asia jonka tietty jo tiesi ja ymmärsi. Näin kun se saa kirjoitettuna eteensä, sen ymmärtää vielä paremmin. Sadistin "huomaan" antautuessaan, subikin voi tuntea olonsa turvalliseksi..vaikkakin tuskalliseksi! Se taas taitaa olla molemmille osapuolille..Se juttu Tärkeintä lienee se sadistin "ihmisen lukutaito" itse sessiossa?

Kiitänpä vielä isabellaa

[Master T]

Erittäin hyvä kolumni aiheesta, jota olen ajatellut viime aikoina. Mukava lukea vaihteeksi tekstiä, jossa koetaan samoin kuin itse. Erilaisia näkökulmia on mielenkiintoista lukea, mutta tuttujen ajatusten lukeminen piristi.

Kiitos!

[KalvinK]

Olen luokitellut itseni ehdolliseksi sadistiksi (ehdot: nainen, seksuaalinen konteksti, konsensuaalisuus, turvallisuus). En nauti sinänsä kivun tuottamisesta, vaan saan mielihyvää toisen reaktioista ja ennenkaikkea siitä, mitä toinen on valmis tekemään ja kuinka paljon hän on valmis siirtymään pois omalta mukavuusalueeltaan saadakseen haluamansa. Tämä toimii myös varsin hyvänä suodattimena ns. "karkkikauppa-" ja "ostoslista-subien" varalta. Pari kertaa vastaani on tullut masokisti, joiden kipukynnys on ylittänyt omat rajani jatkaakseni tilannetta. Tämä on kenties tuntunut masokistista(kin) turhauttavalta, mutta mikä vahvistaa omaa näkemystäni itsestäni ehdollisena sadistina.

Muistan vielä ne ensimmäiset kerrat kun huomasin olevani tilanteessa, jossa minulta toivottiin kipua. Tilanne oli hyvin ristiriitainen, sillä eihän toista saa satuttaa, saati että olisin voinut millään tavalla nauttia tilanteesta. Pikkuhiljaa, kokemuksien ja itsetutkiskelujen myötä, pystyin antamaan itselleni luvan tuottaa toiselle kipua ja samalla nauttia tilanteesta, jossa toinen on luovuttanut itsensä minulle yhteisen matkan ajaksi, ja missä toisen vartalo ja mieli reagoivat tuottamiini kipuaistimuksiin. Kivun tuottamisen ei tarvitse olla suureellista mäiskintää, vaan jo pienilläkin asioilla voi saada aikaan miellyttäviä reaktioita. Tilanteeseen liittyvillä mielikuvilla pelatessa on mahdollista saada aikaan hyvinkin intensiivisiä reaktioita jo minimaalisella stimulaatioilla. It is all in your mind.

Kiitos isabellalle hyvästä kirjoituksesta.

[Hallatar]

Nyt on kyllä kehuttava sekä kolumnistin aihetta että kirjoitusta. Olen vahvasti samoilla linjoilla myös KalvinK:n kanssa asiasta, ja olikin mukava päästä lukemaan aiheesta, jota itsekin on monesti pohtinut ja järkevästi selittää yrittänyt. Kiitokset.

[stoge]

Kukin tavallaan.

Pari kommenttia.

Lait eivät sinällään estä mitään tekoja, ne ainoastaan kertovat mikä on mikäkin rangaistus mistäkin teosta.
Kyse on yksilön käsityksestä sitä kohtaan onko jokin teko sanktion arvoinen.

Vaikka olenkin aika dominoiva seksuaalisesti, sadistisissa 'sessioissa' vallitsee tasa-arvo joten sen suhteen ei ole alistaja/alistuva asetelmaa.
Tämä siksi, että muuten poistuttaisiin, terminologisesti vanhentuneen sanan, leptosadismin piiristä ja saavuttaisiin siihen oikeaan sadismiin joka on
yleisen näkökannan ja moraalikäsitysten mukaisesti väärin.

-Stoge

[-katy-]

Kiitoksia isabella. Joskus sitä miettii,että että olenko se todella minä,joka askaroi mielessään näiden asioiden parissa. Ja kuinka herkästi heilahtaa epäröimään,että missä se raja kulkee sadismin ja seksuaalisen sadismin välillä.
Siksi onkin mukava myös lukea muiden ajatuksia tässä ketjussa.

Tavallaan aivan selvä asia,mutta välillä niin vaikea

[vorona]

Toiseen ketjuun http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1142.0 oli linkitetty artikkeli jossa pohdittiin mielihyvää ja sen tavoittelun monitahoisuutta; siinä sanottiin mm. aika näppärästi että "Me emme halua mielihyvää tuottavia asioita siksi, miltä ne näyttävät, miltä ne tuntuvat, miltä ne maistuvat tai miltä ne kuulostavat. Me haluamme niitä siksi, mitä on niiden sisällä."

Sadismissa on minulle kysymys juuri tästä. Se, mitä sadismi on tekoina: toisen ihmisen harkittua ja tietoista satuttamista ja nöyryyttämistä, liki täydellistä itsekkyyttä ja oman nautinnon tavoittelua toisen kustannuksella ovat minulle vain työkaluja.

Sadimin sisäinen olemus, josta nautinto syntyy (tai syvempi todellisuus, kuten tuossa artikkelissa sanotaan) on minulle jotain ihan muuta. Suuri osa tulee siitä, että pelatessani bdsm:ää kaikilla puolilla pöytää ymmärrän hyvin mikä on alistuvan ja masokistin nautinto, ja saa suunnatonta iloa kun voi antaa se ihmiselle josta välitän: sadismi on minulle mitä suurimmassa määrin tapa osoittaa rakkauttani ja välittämistä.

Osa nautinnosta liittyy taas siihen, että minussa elää  vahvana jonkilainen aggresio, joka tuntuu fyysisenä himona riepottaa, repiä ja raastaa elävää olentoa. Isabella sanoin kolumissaan että hän tuntee sadismin jonkinlaisena hyrinänä: tiedän täysin mitä hän tuolla tunteella tarkoittaa. Kaipa sitä voisi julmuudeksikin sanoa, samassa mielelssä kun leijona on julma seepralle.
Arkihommissa sen irtipäästäminen on pikkaasen hankalaa, varsinkin kun olen ihan mahdoton empaattinössö ja kärsin suuria omantunnontuskia jo siitä jos liiskaan ötökän. Jos hillitsen tämän tarpeen, tai himon, niin ajan myötä se alkaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti mielialaani ja koko olemiseeni.

Sitten: sadismin nautintoon liitty myös paljon sitä, että se on niin kiellettyä! Se on valtavan vapauttava tunne kun hetken aikaa ei välitä hittojakaan koko elämän kestäneestä sosiaalistamisesta, ja on vaan ihan mahdottoman tuhma ja ilkeä ja satuttaa muita ihan vaan mielijohteesta ja täysin ilman mitään syytä.

Ja lopuksi; konsensuallisiin sadomasokistisiin puuhiin liittyy minusta myös huikea määrä  absurdia huumoria: ne asiat joita saan päähäni tehdä ihmisille joiden kanssa leikin, ja se että he suostuvat niihin ovat ihan käsittämättömän viihdyttäviä ja hauskoja. Melkein päiviitäin mieleeni muistuu jossain bussissa tai palaverissa tai kaupassa joku hillittömän huvittava tuokio menneistä sessioista ja alan hihitellä itsekseni.

[IndigoZone]

Kirjoittelin jokin aika sitten empatiasta D/s-alueelle. Kirjoitus pätee myös sadismiini:

http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7443.msg128469#msg128469

"Sadismiini"? Sana ei edelleenkään tunnu täysin omalta tai oikealta. Ei sen vuoksi, mitä se täällä edustaa (koska se ei ole ongelma), vaan sen vuoksi, mitä se tuolla edustaa.