Mitä ajattelin tänään
Lauantaina aamupäivällä saan yksityisviestin Baariin, jossa muistutellaan sunnuntaina julkaisuvuoroon tulevasta kolumnistani. Olen klassisesti puulla päähän lyöty. Kurvaamme koirahoitolan pihaan, sanomme heipat karvaiselle teinillemme ja jatkamme matkaa inhimillisemmän jälkikasvun hoitopaikkaan. Näpytän puhelimella viestiä ylläpidon sille taholle, joka vastaa kolumnien julkaisusta, että kuvittelin olevani kirjoitusvuorossa X:n jälkeen, ja nyt sunnuntai iltaan asti lietsuamassa vapaaviikonlopullani. Sellaisella harvinaisella vapaaviikonlopulla, johon kuuluu lapsettomuus ja pervoilu ja aviomiehen muuttuminen suloiseksi subipojuksi ja kaikenlaista muutakin kinkyä kivaa. Ei kuitenkaan kolumnin näpyttelyä. Eikä ainakaan kännykällä.
Olen mennyt onnellisesti sekaisin päivämääristä, mutta hei, olen se tyttö, joka reputti historian kokeet, kun ei kyennyt sotien alkamisiin ja päättymisiin numeerisina määreinä, vaan hahmotteli kokonaisuuksia ja muita epäolennaisuuksia. Nolona lupaan kolumnini sunnuntai illalle, viimeistään maanantai aamulle. Ajattelen, että kyllä pervobileistä irtoaa sen verran inspiraatiota, että tekstin tuottaminen luistaa.
Valitettavasti bileistä kyllä irtoaa inspiraatiota, mutta sitä ei käytetä viisaasti nukkumiseen ja kolumnin haudutteluun, vaan hotellin anonyymistä tilasta ja siitä ohikiitävästä ei-kasvatusvastuullisesta hetkestä nauttimiseen, niin että kun sunnuntaina illalla viimein istun tuijotellen tyhjää näyttöruutua muun perheen jo onnellisesti nukkuessa, totean, että yksikään sana ei suostu kirjautumaan järkevässä muodossa näytölle. Päätän yrittää maanantaina paremmalla onnella, vähemmän väsyneenä.
Tänään aamulla tajuan, että lapsen viikonmittainen silmälääkekuuri ei ole tuottanut viimeisen yön ihmettä, vaan pieneni on edelleen tukossa ja kaivaa naamaansa sellaisella raivolla, että pelkään silmien tipahtavan lattialle. Sen on oltava allergiaa. Kuskaan kuitenkin lapseni hoitoon ja soitan samalla aikaa terveyskeskukseen. Mielessä vilistävät ne asiakastyöt, jotka on saatava tämän viikon puitteissa valmiiksi, ja kyllä, myös kolumnin olemassaolo – tai lähinnä sen puute – muistuttelee itsestään. Olen juuri päässyt takaisin kotiin ja lähdössä pissattamaan hurttaa, kun pääsen ajanvarausjonosta läpi. Saan vahvistuksen allergiaepäilylleni ja ajan lääkärille.
Nyt istun ja kirjoitan, minulla on tunnin rako aikataulussani. Inspiraatiota tai ei, tekstin on tultava ulos. Yritän olla tiputtamatta aamupalajugurttia näppikselle, ja pysähdyn muistelemaan pervobileiden speed dating-tapahtumaa, johon osallistuin. Niitä kolmeminuuttisia, joita vaihdoin kulloinkin eteeni istahtavan kinkyn kanssa. Mistä me puhuimme? Keitä minä tapasin? Ihmisiä nimimerkkien takana. Kokonaisia elämiä. Tyyppejä, joiden pintaa olen raapaissut lukemalla heidän tekstejään täältä Baarista. Kolmessa minuutissa ehti vähän syventää sitä kuvaa, mutta ei paljoa. Osan edessä istuin ihmetellen: tällainenko sinä olitkin oikeasti?
Pikatreffeillä juttelin pervosuuntautumisestani, siitä, etsinkö uusia leikkikavereita, mihin boksiin ja määritelmään solahdan (hirveän huonosti yhtään mihinkään). En kuitenkaan jutellut niistä hoidossa olevista lapsistani, en siitä, että töissä kuolemanlinjat painaa, että haaveilen veneen kunnostuksesta ja telttailusta. Ehkä vaellusreissusta miehen ja koiran kanssa.
Pervoilijan elämä on helposti hassulla tavalla kahtia jakautunutta. Silti jokaisen nimimerkin takaa löytyy kokonainen ihminen. Kokonainen elämä. Siinä on paljon enemmän tasoja ja syvyyttä, kuin missään tekstissä on koskaan mahdollista tuoda esille. Tällä hetkellä Baarissa on 3672 rekisteröitynyttä käyttäjää. 3672 kokonaista ihmistä (no rehellisyyden nimissä ehkä muutama vähemmän, kun mahdollista on, että kaikkien käyttäjien ego ei mahdu yhteen nimimerkkiin…). Ollaan kivoja toisillemme. Sitä minä ajattelin tänään.
(Ja että aamupalajugurttini on lämmennyt, ja lämmennyt jugurtti on pahaa, ihan kuten kylmennyt teekin. Ja että on lähdettävä sinne lääkäriin. Ja että tulipahan taas kirjoitettua kerettiläinen kolumni, joka pahoittanee jonkun mielen.)
Suukkoja teille kaikille, oikeille kokonaisille ihmisille!
Aino
kirjoittaja on blondi, ja kroonisesti myöhässä
