Koskettava ja rehellinen dokumentti homoseksuaalisuudesta, transvetismista ja transsukupuolisuudesta, sekä vanhenemisesta ja normista poikkeavan seksuaalisuuden kohtaamisesta hoitotyössä. Löytyy täältä:
http://m.youtube.com/watch?v=yV2cB9FMXoA&sns=fb&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DyV2cB9FMXoA%26sns%3DfbAina välillä täällä Baarissakin on sivuttu aihepiiriä BDSM-vinkkelistä, kinkyidentiteettiä vanhuudessa. Seksuaalisuus on osa yksilöä, eikä katoa mihinkään, vaikka ikää tulee lisää ja jossain kohden moni ei enää pärjää itsekseen. Dokumentissa tulee minusta kauniilla tavalla esiin toive, että vanhuudessa ei tarvitsisi salailla itseään, että tulisi hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kuten eräs haastateltava sanoo:
"Ei sen tarvitse tarkoittaa, että joka päivä pyntätään ja laitetaan, se voi olla vaikka aamulla vain kysymys, että onkos tänään herännyt Ensio vai Eveliina. Ja ehkä sipaisu huulipunaa." (Muistinvarainen vapaa lainaus.)
Tuntuu, että monella tapaa kinkyt elävät nyt samaa vaihetta, kuin homoseksuaalit 60-70-luvulla. Tautiluokituksesta on päästy, mutta suurinosa on vielä aika tiukasti kaapissa. Jotkut kokonaan, jotkut osittain. Kuitenkin valtakulttuurissa esiintyy pikkuhiljaa enemmän ja enemmän BDSM:ää sivuavia teemoja, ja aihe ei ole enää samalla tavalla tabu, kuin aiemmin.
Miettiikö joku meistä eräänä päivänä, saako käyttää pantaansa vanhainkodissa? Tai voiko mukaan ottaa sen rakkaimman kumiasun, tai ripustaa seinälle muotokuvan itsestään kahleissa...?
Sivustoa kannattaa
