Seksuaalisuuden historiasta

[Master T]

Palaan aloituksen Foucaultin kirjan referaatin nostamiin ajatuksiin ja jätän itse Foucaultin ja hänen merkityksestään keskustelun osaltani sivuun.

Yhteiskunnan kehittyessä totalitaarisempaan suuntaan myös seksuaalisuutta siinä on pyritty hallitsemaan paremmin. Renessanssissa on nykyisen yhteiskuntamme lähtökohdat. Myöhemmin valistuksen ja teollistumisen aika 1700- ja 1800-luvuilla nosti kaikkea hallitsevan valtion yhä keskeisemmäksi ihanteeksi. Yhden huippunsa tämä ajattelu saavutti niin kommunismissa kuin fasismissa. Aiempi yhteiskuntakäsitys jossa ensinnäkin olivat kirkko ja hallitsija keskenään kilpailevina valtakeskittyminaä ja toisaalta, käytännössä eri säätyjen omat normit, myös seksuaalisuuden suhteen, lähtivät katoamaan.

Kauan seksuaalisuuden hallintana olivat hyvin tiukat lait siitä, mikä on salllittua ja mikä ei. Vielä 1700-luvulle käytännössä seksuaalista poikkeamista normeista pidettiin pelkästään lakien (jotka vielä tuoloin  ja aiemmin nähtiin pohjautuvan kristinuskoon ja Jumalaan) rikkomisena, pyhiä Jumalan määräämiä totuuksia on jokaisen noudatettava. Tällaisen ajattelun jäänteitä on ollut meidän päiviimme saakka.

1800-luvun kuluessa nousi yhä enemmän käsitys, että lakien on perustuttava muuhunkin kuin pelkästään Raamatun tulkintaan, niiden on vastattava enemmän sitä, miten ihmiset ajattelevat ja tuntevat. Seksuaalisuus on ihmisellä lajina aina ollut hyvin moninaista ja vaikeasti hallittavaa. Jumalan pyhien julistusten merkityksen vähentyessä normeina hakivat länsimaiset yhteiskunnat uusia tapoja hankalan seksuaalisuuden kahlitsemiseen. Tällöin silloinen uusi ja nouseva lääketiede nousi esille. Noista kaikista "seksuaalisista luonnottomuuksista", jotka aiemmin oli tuomittu Raamatun vastaisina tuli sairauksia. Luonnontieteiden kehitys ja vulgaaritulkinnat Darwinista lisäsivät tämän uuden perverssioajatuksen suosiota. Homoseksuaalisuus, sadomasokismi ja jopa masturbaatio tai naisen orgasmi tulivat lääketieteen mielestä sairauksiksi tai ei ainakaan normaaliseksuaalisuuteen kuuluviksi asioiksi. Lääketiede siis korvasi uudessa yhteiskunnassa uskonnon ja lait seksuaalisuuden kahlinnassa.

Pyrkiikö nykyinen länsimainen yhteiskuntamme sitten hallitsemaan seksuaalisuuttamme vai jättää sen jokaiselle ihmiselle itselleen? Ensimmäisenä tulisi mieleen, että elämme seksuaalisen suvaitsevuuden kasvun aikaa. Jokainen saa itse elää oman seksuaalisuutensa mukaan, kunhan ei vahingoita muita. Onko näin, vai onko tuo vain näköharhaa?

Olisiko sittenkin kyse vain hallinnan uudesta muodosta? Yhteiskunta sallii aiempaa enemmän ihmisten toteuttaa seksuaalisuuttaan kuten tahtovat. Meidät kuitenkin lokeroidaan siisteihin laatikoihin, joiden kyljessä on nimilaput: heterot, bdsm-harrastajat, fetisistit, transut jne. Käteviä kohderyhmiä liike-elämälle. Onko uusi kapitalismimme vain lokeroinut kaiken seksuaalisuuden helposti käsitettäviksi kohderyhmiksi? Jokaisen on valittava laatikkonsa ja sen alalokerot. Minä olen hetero, joka hallitsevana osapuolena nauttii BDSM:stä. Tuoko on minun lokeroni?

Onko tuo sitten hallintaa, että olen jossain lokerossa? Minähän tiedän olevani juuri tuo. Pahempaa olisi, jos minua laiilla tai kaiken kahlitsevalla uskonnolla tai lääketieteellä koetettaisin estää olemasta oma itseni. Minulla ei ole vastausta. Koen kuitenkin jotenkin ärsyttävänä tämän seksuaalisuuden lokeroinnin, jota tietenkin itse myös teen. En oikein usko, että ihmiset ovat läheskään aina juuri jossain tarkassa lokerossa.

Kysymykseni siis on, onko nykyisen yhteiskuntamme erilaisen seksuaalisuuden sallivuus vain sittenkin markkinatalouteen paremmin sopivaa ihmisten lokerointia ja lopulta kaiken valtavirrasta poikkeamisen tuomitsemista marginalisoinnin avulla eikä enää lääketieteen, lain tain uskonnon avulla.

[Stylos]

Foucaultilaiset tunnetaan akateemisessa maailmassa vähän omana kulttinaan, jotka vannovat oppimestarinsa nimeen pitivät ne teoriat enää kutiaan tai eivät.

Eikä tunneta. Foucault on ihan normaalia tavaraa, jota käydään rutiinilla läpi humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä opetuksissa kaikkien muiden ohella.

Muistuupa mieleen useampikin epävirallinen akateeminen keskustelu aiheesta, jossa tuota on sanottu. Saattoi tietysti olla turhan tylyä ja tietysti akateeminen maailma on monimuotoinen. Koska keskustelu alkoi nimenomaan julistuksilla seksuaalisuuden historiasta sen perusteella, mitä Foucault aiheesta sanoo, on perusteltua ottaa kantaa nimenomaan Foucaultin historian tietämyksen kannalta ja onko hänen kuvauksensa siitä uskottava. Muu on oikeastaan sivuseikkaa. Yleiskritiikit oli etsitty mahdollisimman nopeasti. Syvempään en siinä suhteessa halunnut lähteä.  En näe järkeä siinä kun näitä juttuja voi opiskella ihan peruskurssi- tai aineopintotasolla sopivissa oppiaineissa yliopistolla tai avoimessa.


Mitä tulee Master T:n kommenttiin, jos nyt ei lähdetä kommentoimaan, kuinka tarkasti se vasta historiallista todellisuutta, niin nostaisin kyllä enemmän esiin alhaalta päin lähtevän ryhmän muodostuksen, kuinka esimerkiksi me kinkyt muovaamme omaa ryhmäidentiteettiämme ja samalla ehkä rajoitamme omaa seksuaalisuuttamme. Luodaan oma alakulttuuri tai heimo sääntöineen ja perinteineen tuomaan yhtenäisyyttä pirstaloituvassa maailmassa. Itse näkisin nimenomaan scenen voimakkaammin lokeroitumiseen vaikuttavana tekijänä, kuin jonkin markkinatalouden.

[Master T]

Mitä tulee Master T:n kommenttiin, jos nyt ei lähdetä kommentoimaan, kuinka tarkasti se vasta historiallista todellisuutta, niin nostaisin kyllä enemmän esiin alhaalta päin lähtevän ryhmän muodostuksen, kuinka esimerkiksi me kinkyt muovaamme omaa ryhmäidentiteettiämme ja samalla ehkä rajoitamme omaa seksuaalisuuttamme. Luodaan oma alakulttuuri tai heimo sääntöineen ja perinteineen tuomaan yhtenäisyyttä pirstaloituvassa maailmassa. Itse näkisin nimenomaan scenen voimakkaammin lokeroitumiseen vaikuttavana tekijänä, kuin jonkin markkinatalouden.

Olen samaa mieltä, että ryhmän muodostuksessa korostetaan omaa identiteettiä erotukseksi muista ryhmistä. Näin tapahtuu tietenkin myös kinky-yhteisöissä. Tämä aiheuttaa ryhmän sisällä omaan ryhmään lokeroitumista. Näin on ollut aina kaikissa ryhmissä. Se ei sinänsä selitä seksuaalisuuden lokeroimista juuri niin kuin se tehdään tässä nykyisessä maailmassamme. Lokerointia tapahtuu aina niin ryhmän ulkopuolelta kuin ryhmän sisäpuolelta. Lokerot ovat kuitenkin eri aikoina erilaiset samoin kuin muihin ryhmiin suhtautuminen. Syynä tähän historialliseen suhtautumisen muutokseen tuskin on se, että ryhmälle luontainen ominaisuus korostaa omaa erotuksena ulkopuolisesta, olisi ajassa olennaisesti muuttunut.

[Horisontintörmäyttäjä]

Mitä uusheimoihin ja uusiin yhteisöihin tulee, niin ne ovat tyypillisesti löyhiä verkostoja, joiden jäsenet saavat olla enemmän omia itsejään kuin vanhojen tiiviimpien yhteisöjen jäsenet. Yhteisöön kuuluminen on sekä identiteetin rakentamisen väline että keino näyttää toisille kuka on. Jos lokerointi on liian karkeaa tai ahdistavaa, niin yksilö voi ylittää tämän ongelman kuulumalla samanaikaisesti useampaan lokeroon ja yhdistämällä eri yhteisöjen puolia minuuteensa sopivaksi katsomallaan tavalla.  Nykyisin identiteetti ei tule syntymälahjana vaan se syntyy enemmän yksilön itsensä rakentamana, omien valintojen pohjalta. Zygmunt Bauman sanoo, että identiteettiongelma ei nykyisin ole valitun identiteetin saavuttamisessa ja sen tunnistettavaksi tekemisessä, vaan siinä mikä identiteetti tulisi valita. Identiteetin valitseminen on käynyt helpoksi, mutta valintojen vapaudesta johtuen valinnat eivät enää tunnu valinnoilta. Ne menettävät sitovuutensa.
Näin on ainakin jos uskomme hämäriä postmoderneja teorioita.  Itse olen sitä mieltä, että niillä on usein taipumusta liioitteluun.

Noh, omaa seksuaalisuuttaan ei (kai) voi nykyäänkään valita, joten kinkyjen kohdalla oleellinen kysymys lienee se minkä roolin identiteetissä seksuaalisuudelle antaa ja haluaako liittyä yhteisöihin vai ei.

[Stylos]

Vern L. Bullough Science in the Bedroom. A History of Sex Research (1994), jonka mainitsin, on seksologian historiaa oppialana. Suomeksi on viime aikoina seksuaalisuuden historian liittyen julkaistu ainakin Eva Cantarellan Suutele minua tuhat kertaa: Rakkaus ja seksi antiikin Roomassa sekä Hämeen-Anttilan Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Kumpaakan en ole lukenut ja ovat suuren yleisön tietokirjoja, mutta kaipa niissä on ainakin kirjallisuutta.

Tässä olisi sitten pari 2005 kirjoitettua suomalaista tieteellistä artikkelia koskienkeskiajan protituutiota ja yhteiskunnan suhtautumista näihin. Linkinen kai on saanut väittärinkin ulos keskiajan Englannin miesprostitoiduista.

http://www.ennenjanyt.net/2005_1/rossi.html
http://www.ennenjanyt.net/2005_2/linkinen.pdf

Tuossa siis nyt jotain, vaikka parempaakin varmasti löytyy.

Unohdin noissa uudempia seksuaalisuuden historiaan liittyvistä kirjoista mainita Teemu Keskisarjan ”Kyynelten kalliolla: Kertomuksia seksistä ja väkivallasta” (2011) eli suomalaisia seksi ja väkivaltarikoksia 1600-1700-luvuilta. Lähinnä käräjäasiakirjathan meillä tuolta kaudelta kertovat kansan elämästä. Enemmän tässä Keskisarjan teoksessa kyseessä on tietokirja kuin tutkimus. Kaveri itse kyllä väitteli eläimiin sekaantumisesta Suomessa kyseisenä aikana. Se oli täälläpäin yllättävän yleistä, kun taas esimerkiksi viittauksia homoseksuaalisuuteen on Suomesta kyseisellä ajanjaksolla todella vaikea löytää. ”Kinky-skeneen” ei ole viitteitä, mikä ei liene yllätys.

Tuo Linkinen väittelikin oikeasti vasta tänä keväänä
http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Sivut/haisevista-teoista-syvimpaan-rakkauteen-vaitos-samaa-sukupuolta-olleiden-suhteista-keskiajalla.aspx

[_Bambi_]

OT: Suosittelen lukumielessä Styloksen mainitsemaa Keskisarjan kirjaa.