Baarin kannatusmaksut
Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä..
Kai se on viime kädessä kiinni siitä mitä on luvattu ja sovittu. Siis onko salailu petos.
Lainaus käyttäjältä: Annaleena - 23.03.2016, 23:20Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä.. Mitä eroa näissä on? Kaikissa jälkimmäisissä halutaan välittää eri kuvan kuin todellisuus on.
Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.
Lisätäänpä sitten vielä hiukan: ja oleellista on varmaan myös miettiä ja tajuta miksi on jossakin suhteessa. Jos käytän itseäni esimerkkinä niin minulle on oleellista se että on hauskaa (kaikilla osapuolilla) ja se että voin oppia niin itsestäni kuin muista jotakin. Ja on kovin vaikea oppia mitään uutta jos ei voi olla avoin ja rehellinen.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 24.03.2016, 10:58Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.Tässä oli aika olennaista settiä. Mä uskon, että toiseen ihmiseen rakastuessaan hyväksyy hänet kokonaisuutena, ominaisuuksineen - ei vain parempiin puoliin hänessä. Rakastaa koko ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi on minun mielestäni vähän epäolennaista, kuinka siisti tai epäsiisti oikeasti on. Jos olisin äärimmäisen epäsiisti ihminen, tuskin haluaisin puolisoa, joka arvostaa siisteyttä yli kaikkien muiden ominaisuuksieni.. jotta en päätyisi jakamaan päivittäistä arkeani vääränlaisen ihmisen kanssa, tulee minun olla minä, sellainen kuin olen. Avoimesti. Pätenee myös polyphiliaan ja multiamoriaan. Kai..