Itse olen äänekäs. Kerran aiheuttanut kumppanille kirjallisen varoituksen
(ja se oli ihan vaniljaa...).
Pidän matalista äänistä, niin miehellä kuin naisella. Toisaalta, jos Dommen käsittelyssä olisi ja Dommella olisi hento, mutta samalla erittäin itsevarma ääni... Se myös kiihottaisi.
Musiikki on sellainen juttu, että jos se on jotain mikä ei toimi niin voi tuhota tunnelman kokonaan. En esimerkiksi osaa kuvitella itseäni mitenkään alistuvana, jos taustalla soi.. Ööp.. Antti Tuisku. Kuuntelen musiikkia, PALJON. Pidän haastavasta musiikista. Siksi on tärkeää, että sessioonkin on valittu oikea musiikki jos on sitä musiikkia siis. Eräs hyvä on ollut Sleep Chamberin Submit to Desire, joka käsitykseni mukaan on tehty ihan BDSM:ää ajatellen. Toisaalta toimii myös klassinenkin
(vaikka se onkin niin Fifty Shades of (shit)Greytä). Musiikki pitää aina sopia jotenkin session teemaan. Ja toisaalta, musiikkia ei välttämättä tarvitse lainkaan. Musiikkia minun korvilleni on Dominoivan itsevarma ääni.
Kumppanin hiljaisuus... Se riippuu aina tilanteesta. Se voi olla ERITTÄIN kiihottavaa, jos sen tekee oikein. Ja jos kumppanista näkee, että tämä on hiljaa siksi että haluaa olla hiljaa. Ei siksi, että ei keksi mitään sanottavaa. Kiusallinen hiljaisuus on se lopullinen tunnelmantappaja, jos sen näkee kumppanista, että se on hänellekin kiusallista. Jos taas vain minä olen kiusaantunut, niin... No, TOIMII.
Minä puhun rivoja, ja kuuntelen rivoja juttuja erittäin mielelläni
. Kunhan vaan pääsee/pääsen ylpeyteni yli.