Kiitos mielenkiintoisesta aloituksesta. Pisti pohtimaan..
Omia kokemuksia löytyy molemmista päistä (switch luonteella on kokeillut molempia puolia). Tämä herätti nätisti kysymyksiä siitä, millaisilla skaaloilla niihin rooleihin on asettunut ja asettuu. Tämä jotenkin erityisesti jäi silmien verkkokalvolle painettuna:
Alistuva herkistyy kuuntelemaan dominoivan toiveita ja on valmis muokkaamaan itseään ollakseen sellainen, mikä miellyttää dominoivaa. Tämä nauttii sekä saamastaan hyväksynnästä, että dominoivan ohjauksesta. Ajan kanssa tämä valta syvenee ja vaikuttaa laajemmalle alistuvan elämässä.
Omassa kinkyydessä voisi ajatella, että tuo pätee littlepuoleen juuri alistuvana roolina, mutta sen sijaan tämä toi yllättävän ajatus käänteen dominoivan pikkuisen rooliin.
Pikkuinen D on se joku sisäinen voima, määräilijä, joka on kauhean vaativa. Se kaipaa sub caregiverin kaiken huomion ja saa hermoromahduksen jos pehmolelut on väärässä järjestyksessä tai leluhyllyn pölyjä ei ole putsattu. Pikkuiselle pitää tehdä ruokaa, pikkuinen D myös suuttuu jos ei saa tarpeeksi paijausta ja hellyyttä päivittäin. Pikkuinen toki kaipaa esimerkillistä toimintaa, jotta ymmärtää tylsienkin päivittäisten toimien tärkeyden - mikään ei ole karumpaa kuin pikkuinen D, joka joutuu elämään sotkussa ja nukkuu huonosti?
Ja kaiken vaativuuden keskellä, vaikka kuinka olisi känkkäränkkä, on tämä rooli lopulta se jonka toiminta ohjaa dynamiikkaa. Pikkuinen D on se, joka antaa luvan mennä sohvalle, valitsee vaatteita, päättää päivän ohjelman ja huolehtii että sub Cg ei ainakaan ajattele päätöksiään täysin yksin. Pikkuinen D tekee päätökset siitä, miten sub Cg:n elämä tänään etenee ja kuten todettua, nauttii saamastaan vallasta, sekä oikeudestaan käyttää sitä.
Ja tämä:
Dominoiva ehkä nauttii siitä, että inspiroi toista alistumaan ja siitä vallasta, jonka voi houkutella toisen luovuttamaan. Ja toki siitä kaikesta, mitä voi vallalla tehdä.
toi jonkinlaisen lamppu elämyksen, aivan kuin oivaltaen omien aivoitusten puolesta jotain erityistä? Kyllä, pikkuinen D (se joka syö ensimmäisenä ja vasta sitten Cg saa syödä ja se, joka tarvitsee oman lasinsa juodakseen oranssia inkiväärilimua jäiden ja pillin kera) nauttii todellakin siitä vallasta, jolla voi
houkutella sub caregiverin toteuttamaan yhteisiä tavoitteita ja edistymään niissä. Pikkuinen D myös nauttii ehdottomasti siitä että saa olla välillä hankala, kun pinkki pilli ei kelpaa, aamukahvissa on liian vähän vaahtoa tai lusikka on liian iso.
Pikkuinen D nauttii siitä, kun Cg sub houkuteltuna tottelee ja saavuttaa kokemuksena itselleen tärkeän aikaansaamisen tunteen, keskellä ajatuksetonta hetkeä. Ja tietysti jos asiaa tarkastelee syvemmin niin Pikkuisen D:n takana, jos rooli riisutaan, on syvempi sisin ja parisuhteesta kaikuja kantava välittämisen vimma. Ei se pikkuinen D niitä sääntöjä ihan päästään keksi vaikka joskus siltä tuntuu, toisinaan tehtävä tai sääntö voi olla olemassa ihan vaan aikaansaamisen ilon vuoksi ja siksi, että arkinen vastuu suurien raskaiden päätöksien teosta siirtyisi hetkeksi muualle..
Pitkästä aikaa tämä aloitus selitti omaan rooliin sopivilla sanoilla ja kuvaavilla käsitteillä sen, miten pikkuisuus ja D rooli päällekkäin oikeastaan asettuvat ihan toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä myös avasi ihania lamppu elämyksiä siitä, millaista pikkuisen D:n elämä on ja olisi jos uskaltaisi vielä enemmän syleillä sitä kaikkea valtaa joka jo on luovutettu.
Kiitos näistä viikonlopun ajatuksenpuolikaista. Mielenkiinnolla jään seuraamaan millaisia puolikkaita muu maailma aloituksesta tulkitsee?
~ Nelli
Jonka ihmislemmikki tuhisi edellisen päivän aktiviteeteista väsyneenä, alle metrin päässä, kerrankin hiljaa lähes koko viestin kirjoituksen ajan..
Sivustoa kannattaa
