Tuopa oli metka tuttavuus.
Aluksi kun luin, ajattelin että onpa outo yhdistelmä, kirja on helppolukuinen kun lapsille kirjoitettu mutta henkilöiden edesottamukset jokseenkin kamalat. Ruumiita syntyi kun Silvester Stallonen parhaimmissa leffoissa. Ajattelinkin jossain vaiheessa lukemista, että jos tästä joku leffan tekisi, ensinnäkin sitä en pystyis katsomaan ja toiseksi, tuskin se edes päätyisi levitykseen… Kirjassa kuitenkin tapahtumia katsotaan tosi etäisesti, pahantekijät ovat todellakin syyntakeettomat (Ohoh, hups, se nyt kuoli, mihin ruumis hukataan, siirrytään eteenpäin) eikä kirjailija ota minkäänlaista kantaa ei tapahtumiin, ei tekoihin eikä myöskään tekijöihin.
Kun luin kirjan toisen osion, tuon Don Juan novellin, hieman aukeni. Ja vielä enemmän kun luin jälkipuheet. Apollinaire kirjoitti klassikonsa vastalauseeksi de Saden kuivahkoihin romaaneihin, siis kysymyksessä on pornograafinen parodia. Don Juan taas on elämänmyönteinen seksi-iloittelu (mutta näin minun vinoutunut pervonäkökulmastani hieman tylsä).
Kyllä tämä oli ihan varteenotettava junalukeminen. Ei mikään huippunautinto mutta ei tullut unikaan
Sivustoa kannattaa
