Mitä dom voi haluta?

[tähkäpää]

Pikkuisen tuntuu olevan erimielisyyttä mitä neuvottelulla jokainen tarkoittaa ketjussa. Uskoisin, että sillä on tässä ketjussa etupäässä tarkoitettu juurikin sitä tutustumisvaihetta ja sen ”neuvottelua” tai keskustelua haluista, rajoista, tapaamisista, suhdemuodosta yms. - mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Eikä välttämättä mitään jokapäiväistä neuvottelua joka asiasta, että koska saa tehdä ja mitä.

Uskoisin että 24/7-suhteissa on myös neuvoteltu/keskusteltu tavoista, rajoista yms. alussa. Ja varmaan tarkennetaan rajoja ja toiveita yms. suhteen muotoutuessa ja kasvaessa. Mitä lukenut niin monilla tuntuu olevan ”roolivapaa” mekanismi nostaa parisuhteen ongelmia esille, esim. joku tietty turvasana tms.

Ja dominoivana toivon että subillani on hyvä ja turvallinen olo lähelläni ja että tämä tietää olevansa tärkeä ja rakastettu. Ja haluan että tämä alistuu pohjimmiltaan puhtaasti omasta tahdostaan yhteisen nautinnon, hyvän ja tarpeiden vuoksi. Vastaavasti minä toimin sitten tämän luottamuksen mukaisesti. Ja pyrin huomioimaan subini tarpeet vaikkei välttämättä aina itseä täysillä huvittaisi - ainakaan aluksi. Mielestäni se on reilu peli, kun ”määräysvalta” seksistä yms. on toisella henkilöllä - että silloin toimii sen vallan mukaisesti ja katsoo että molempien tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Valta ja vastuu kulkevat mielestäni käsi kädessä - mikä taasen voi olla täysi turn-off joissain suhteissa.

Tämä. Mun moka, etten avannut kunnolla mitä tarkoitin omissa kirjoituksissani neuvottelulla. Joskin jos jotkut neuvottelevat vaikka joka päivä niin antaa mennä, ei se ole minulta pois tai tee heidän suhteestaan jotenkin vähemmän aitoa. Mikä minä olen määrittelemään mikä on aito ja oikea D/s - suhde?

Kun tapaa uuden ihmisen, täytyy tapaamisen minun mielestäni olla kahden tasavertaisen aikuisen ja konsensuaalisen ihmisen kohtaaminen, jossa kummankin tarpeet ja halut sanoitetaan ja sitten mietitään, onko siitä D/s - suhteeksi. Minä olen helvetin kaukana minä minä minä - tyypistä, olen kaikkea muuta ja aina taipumassa muiden vuoksi, mutta silti oletan että lähtökohtaisesti olen vakavasti otettava ihminen myös dominoivalle. Pun intended.

[pikkuprinsessa]

Olet aivan oikeassa ja kokemuksesi kyllä huokuu tästä tekstistä.
Olen itse ollut tutustumismatkalla "oikean bdsm'n maailmaan" peruskinkyilyn (kevyt läpsiminen jne) sijaan suunnilleen viimeiset 6kk ja ehtinyt jo nähdä kaikenlaista. Onneksi omalle kohdalleni on osunut kypsiä, herkkiä ja empaattisia ihmisiä, jotka ovat minua opettaneet ja ansainneet täten suuren arvostukseni. Anyways, olen huolissani pienistä kaltaisitani tytöistä, jotka kuitenkaan eivät ehkä ymmärrä oikeuksiaan tai eivät ole tarpeeksi vahvoja niistä puhumaan. Silloin lähtötilanne on luonnollisesti jo todella huono.

Toivotaan, että kaikki ihanat tytöt tai miksei pojatkin, miehet ja naiset löytäisi tämän tekstisi ja muutenkin opiskelisivat asioista. Kaikki voi olla todella ihanaa, kunhan on luottamus kohdillaan ja turvallinen olo.

xx
pikkuprinsessa

[D79Mies]

Valta on illuusio. Kaikkea keskustelussa kirjoitettua kannattaa peilata sitä faktaa vasten.

Periaatteessa näin. Valta on joskus myös kompromissi.

Osaatko selostaa tarkemmin, mitä tarkoitat tällä kompromissilla?

Tuossa omassa ajatuksessa ajoin takaa lähinnä sitä, että vaikka valtasuhteessa valta näennäisesti onkin D:llä, niin todellisuudessa se on edelleen vallan luovuttajalla (s:llä), ja D on vain vallan (väliaikainen) haltija. Valta on illuusio, sillä D saa käyttää valtaa vain tasan niin kauan, kun s sen sallii. Kun s ilmoittaa, että hänelle riittää, tämä oli tässä, hän lähtee, niin valta lakkaa olemasta välittömästi, ja siksi se ei ole laskettavissa, ainakaan henkilökohtaisen näkemykseni mukaan, "oikeaksi" vallaksi. Valta on ikään kuin lainassa, ja siksi se on illuusio.

Ja nyt siis puhutaan yhteisellä päätöksellä luoduista valtasuhteista, olivatpa ne 24/7, TPE tai ihan minkä henkisiä tahansa, ei esimerkiksi oikeasta (juridisesta) orjuudesta, jota keskustelussa vasta-argumenttina sivuttiin. Se on kokonaan toinen keskustelu.

Toisaalta ymmärrän ajatuksen vallasta illuusiona, mutta ihan yhtälailla D:llä on oikeus sanoa, ettei alista s:ää enää. Jos molemmilla on 'suhde päättyy tähän' - kortti ja D:llä on lisäksi kaikki muut kortit, onko kyse enää illuusiosta? Sen ultimatum-kortin voi kuitenkin pelata vain kerran ja sen jälkeen peli on pelattu. Siitä ei ole paluuta.

Niin, edeltävä siis 24/7-suhteen näkökulmasta.

Särön mukaan valta on vain illuusio, koska sopimukseen(?) perustuva valtamandaatti voidaan mitätöidä subin toimesta.
Noh, voidaanhan valtasuhdekin mitätöidä, mutta tekeekö tämän suhteen päättäminen valtasuhteesta illuusion?  Ja mikäli valtasuhde ei ollut illuusio, niin perustuiko se illuusioon? 

Mikäli olen joskus taas kerran haku päällä ja ekoilla treffeillä kuulen subiehdokkaalta vallan olevan vain illuusio, niin luultavasti opastaisin subin takaisin vaatepuun kautta ulko-ovelle. Voihan elämän intiimeimpiä hetkiä viettää sellaisen henkilön kanssa, jonka mielestä valta voi olla hyvinkin totta.

[Irwikissa]

--vaikka valtasuhteessa valta näennäisesti onkin D:llä, niin todellisuudessa se on edelleen vallan luovuttajalla (s:llä), ja D on vain vallan (väliaikainen) haltija. Valta on illuusio, sillä D saa käyttää valtaa vain tasan niin kauan, kun s sen sallii. Kun s ilmoittaa, että hänelle riittää, tämä oli tässä, hän lähtee, niin valta lakkaa olemasta välittömästi

Tämä olisi uusien subien hyvä pitää mielessä. He osaltaan ylipäätään mahdollistavat valtasuhteeseen. Kukaan D ei sitä yksin voi muodostaa eikä ylläpitää.
Itse voisin sanoa, että valta on ansaittu tila ja yllä oleva lainaus, toteamus pohjimmaista realismia.

[Pikkupöllö]

Jos sinusta siis tuntuu, että haluat kumppaniltasi tai ihmissuhteiltasi esimerkiksi tällaisia ominaisuuksia, älä anna kenenkään valehdella sinulle sellaisten olevan typeriä tai turhia toiveita. Jos ilmaiset toiveitasi dom-ehdokkaalle ja hän sivuuttaa ne tai yrittää saada sinut puhuttua ympäri sessioimaan kanssaan kaikesta huolimatta, kannattaa varmaankin miettiä kuinka todennäköisesti häntä kiinnostaa sinun hyvinvointisi millään tasolla.


Rakkaudella ja ystävyydellä,
isorumasusi

Palatakseni tähän aloitustekstiin (nyt kun ketju pomppasi sen julkaisua myöhemmin skeneen tulleenkin silmiin), niin tämä on kyllä ajattelevainen ja välittävä teksti.

Itse sitä on, etenkin näin keski-ikään ehtineenä, subiudesta riippumatta sen verran omanarvoinentuntoinen ja itsesuojeluvaistoinen, ettei suostuisi omia kriteerejään laskemaan, vaikka joku molopää tulisikin väittämään, että ne ovat naiiveja tai mitä ikinä. Sitäpaitsi tiedän kokemuksesta, että vaniljapuoleltakin voisin, tarkkaan valiten, löytää sellaisen kumppanin jonka kanssa on riittävän hyvä, joten minulla olisi aina vaihtoehto.

Mutta valitettavasti se ei päde kaikkiin. Varsinkaan kaikkiin parisuhteissa kokemattomiin, joilla ei vielä ole omakohtaista perspektiiviä. Kokeneemmat voivat sitä auttaa saamaan ilman, että kaikki pitää kokeilla kantapään kautta, ja kenties vieläpä kovin oppirahoin.