Miksi ihmiset haluaa naimisiin?

[Pip]

Karkauspäivänä vuonna 2000 mua kosittiin aamukahvilla, olin hetken hiljaa ja sanoin antavani vastauksen, kun tuun töistä kotiin illalla. Työpäivä oli suhteellisen stressaava sen muistan, mutten muista tarkemmin yksityiskohtia. Pääsin kotiin ja siellä heti ovella jo kärkkäästi pyydettiin vastausta, johon totesin, että anna mun nyt riisua ulkokuteet ja vähän hengähtää. Istuttiin tiiviin oloisesti sohvalla ja taidettiin katsoa Band of Brothersia. Toinen oli kuin kissa kuumalla katolla ja mä vaan tyynenä halusin katsoa sarjan loppuun. Sit alkoi oikein vaatimus vastaukseen, koska toisen piti mennä nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla aikaisin. Tähän sitten totesin, että totta vitussa ja aamulla olin jo samaa mieltä. Miksi, joku kysyy. Oltiin oltu jo 4,5 vuotta asuttu samassa osotteessa ja meillä arki oli oikein hyvää, tapeltiin ehkä 3 kertaa vuodessa, joten mun mielestäni se on vähän. Tunnettiin molemmat toistemme tavat ja se ei koskaan yrittänyt kieltää mua lähtemästä kalastusreissulle kalakaverin kanssa. Tää viimeinen on ehkä tärkein. Järkättiin kaveripariskunnan kanssa kalastusjuhannuskin, jossa naiset halus koittaa perhostamista, vaikkei se niitä hirveesti kiinnostanutkaan. Oli hyvä juhannus.

[Von]

Olen vanhaa liittoa, fossiili menneeltä vuosituhannelta. Jumalan, papin, suvun ja ystävien edessä annetun pyhän valan rikkominen veisi pohjan koko minuudeltani. Kunnes kuolema teidät erottaa on sopivan äärimmäinen juttu mulle, kun en ole puheväleissä kohtuuden kanssa muutenkaan.

Nykyihminen ajattelee avioliittoa verosuunnitteluna ja prinsessajuhlina, vihkivalansakin on moderni niin kauan kuin se palvelee yhteistä etua. Mikä kuulostaa mun korvaani enemmänkin pätkätyösopparilta. Mutta älkää loukkaantuko, arvon yksinhuoltajat, vaan muistakaa että olen fossiili menneisyydestä.

Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni: Haluan naimisiin, koska se on virallinen valtion ja kirkon siunaus sille, että tämä nainen kuuluu minulle. Modernit pikaliitot ovat halventaneet instituutiota, mutta se sormus merkitsee edelleen jotain meille, ja niille ihmisille joilla olemme itsemme ympäröineet.

[MetalliPerkele]

Meillä on aiheesta juteltu parikin kertaa, ja oma mieli vaihtelee tosi paljon melkein päivästä toiseen.
Toisaalta ymmärrän että kyse on juridisesta turvasta, toisen hyvinvoinnin varmistamisesta pahimman edessä ja tämä on hyvä.
Toisaalta koen avioliiton vanhanaikaisena instituutiona johon liittyy paljon ikäviä asioita. Se voi olla toisen ansoittamista ja häihin liitettävö rahastuskulttuuri on kuvottavaa.

Olen pitkässä ja omasta mielestä hyvässä suhteessa, johon avioliitto ei toisi mitään. Partneri haluaa naimisiinmenoa enemmän, mutta omat patoumat ja ajatukset jarruttavat menoa. Helpompaa se olisi kuin testamenttien tekeminen kylläkin.

[oPoika]

Jotta joku pitäisi huolta ja voisi kokea, että on tarvittu. Ihminen on vapaa vain sidottuna. Tässä yhteydessä viittaan sitomisella enemmän henkisiin asioihin.

Samasta syystä vain pieni osa ihmisistä ryhtyy avoimiin suhteisiin. Se koetaan liian turvattomaksi. Monilla on tarve olla se ainoa ja ainutlaatuinen.

[Greta]

Aika paljon nuorempana, vaniljasuhteessa eläessä, tuli ajoittain semmonen olo, että olis kiva mennä naimisiin. Ennen kaikkea motiivina oli se, että sais pitää isot juhlat missä on hillittömästi hyvää ruokaa. Toinen syy taustalla myös oli se, että oli tarve todistella itselleen "kyllä tuo toinen tykkää musta niin paljon, että sitoutuisi muhun Virallisesti ja lopullisesti." Näin jälkikäteen oon todella kiitollinen, että aina kun puhuin kihloihin menemisestä, niin toinen vastasi "Ei nyt, mulla on muuta tekemistä." Paljon on elämä heitellyt sen jälkeen.

Pitkään mä ajattelin, ettei enää koskaan tiivistä parisuhdetta, tai oikeastaan ei mitään parisuhteita mulle kiitos. Oma vapaus ja sitoutumattomuus ennen kaikkea.

Sitten tapasin nykyisen primäärikumppanini. Muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen sovittiin, että jos ollaan yhdessä vielä siinä kohtaa, kun meikäläinen lähenee viittäkymppiä, niin mennään naimisiin käytännön syistä. Tää on ensimmäinen ihminen, jonka kohdalla pystyn ajattelemaan, että suhteen on mahdollista olla olemassa myös 15+ vuoden päästä niin, että molemmilla on siinä hyvä olla.

Eilen yllätin itseni miettimästä, että entä jos ei odotettaisikaan ihan niin kauan. En kuitenkaan usko, että virallinen parisuhteen rekisteröinti merkitsisi mulle paljoakaan, mutta joku oma symbolinen ele tai rituaali siitä, että kuulutaan toisillemme, houkuttaa. Keskinäinen yhteenkuuluvuuden tunne on niin vahva, että on halu tehdä siitä jollain lailla näkyvää ja konkreettisempaa myös muille. Onhan meillä tuo arkipanta, jota hän ei koskaan riisu, mutta se kertoo vain siitä, että toinen kuuluu mulle. Mikä kertoisi siitä, että myös mä kuulun hänelle?

En kuitenkaan usko, että sanat, korut tai paperit lopulta sitoo ketään mihinkään. Sitä joko on tai ei, ja sen osoittaa niillä jokapäiväisillä teoilla, jotka voi itse valita.

[Dominaattori]

En kuitenkaan usko, että sanat, korut tai paperit lopulta sitoo ketään mihinkään. Sitä joko on tai ei, ja sen osoittaa niillä jokapäiväisillä teoilla, jotka voi itse valita.

Juuri näin - sillä kihlasormuksella ei ole vitunkaan merkitystä kun toinen päättää pettää, valehdella tai huijata. Avioliitto on joko kirkollinen tai virallinen veropäätös jolla ei ole mitään tekemistä uskollisuuden tai lojaalisuuden tms. kanssa. Henkilökohtainen sopimus/luottamus merkitsee ainakin mulle paljon enemmän kuin joku rinkula sormessa tai jengimerkki selässä.

[Kaisla]

Hetken asiaa tuumailtuani aloin ajattelemaan, että jostain syystä sekä vihkiminen että hääjuhlat suoritetaan yhdellä kertaa. Vihkiminenhän on arvokas tapahtuma, jonka ei pitäisi olla "hyvien bileiden" sivutuote tai "järkiperusteinen juridinen sopimus". Vihkimisen kokema arvonalenema kun johtuu pitkälti korkeista avioerotilastoista, niin eikö voisi olla järkevämpää pitää vaan hiton isot bileet hyvien kavereiden kanssa, jonka jälkeen ei olisikaan sekä krapulassa että naimisissa. Tällöin myös ne läheiset jotka osallistuvat vihkimiseen, mikäli siihen nyt halutaan muita ihmisiä sotkea, olisivat aidosti paikalla tukemassa ja todistamassa kahden ihmisen lupautumista toisilleen, eivätkä vain odottelemassa puku päällä että milloin hanat aukeaa ja joko syödään.

Miksi siis ei pitää vihkiminen ja hääjuhlat erikseen?


-baltsu

P.s. Sen että onko vihkisormus vakavasti otettava ulkoinen tunnus kahden ihmisen liitosta toisiinsa ja uskollisuudesta siinä suhteessa, tai joutava kilkutin määräytyy lopulta suhteen sisällä, enkä näinollen lähtisi paskomaan avioliiton ja siihen liittyvien perinteiden päälle. Aika harva häähuntua käyttävä on tänä päivänä neitsyt, ja se on vain yksi esimerkki miten häitä, naimisiinmenoa ja vihkimistä muokkaa aika ja ihmiset omannäköisekseen. Avioliitto voi olla juuri sen kahden ihmisen näköinen ja silti aivan yhtä validi, olipa kyseessä järkiavioliitto, kahden ihmisen ja jumalan kolmisuhde tai kahden ihmisen jaetun rakkauden julkinen tunnustaminen.

[Lunttu]

Hetken asiaa tuumailtuani aloin ajattelemaan, että jostain syystä sekä vihkiminen että hääjuhlat suoritetaan yhdellä kertaa. Vihkiminenhän on arvokas tapahtuma, jonka ei pitäisi olla "hyvien bileiden" sivutuote tai "järkiperusteinen juridinen sopimus". Vihkimisen kokema arvonalenema kun johtuu pitkälti korkeista avioerotilastoista, niin eikö voisi olla järkevämpää pitää vaan hiton isot bileet hyvien kavereiden kanssa, jonka jälkeen ei olisikaan sekä krapulassa että naimisissa. Tällöin myös ne läheiset jotka osallistuvat vihkimiseen, mikäli siihen nyt halutaan muita ihmisiä sotkea, olisivat aidosti paikalla tukemassa ja todistamassa kahden ihmisen lupautumista toisilleen, eivätkä vain odottelemassa puku päällä että milloin hanat aukeaa ja joko syödään.

Miksi siis ei pitää vihkiminen ja hääjuhlat erikseen?


-baltsu

P.s. Sen että onko vihkisormus vakavasti otettava ulkoinen tunnus kahden ihmisen liitosta toisiinsa ja uskollisuudesta siinä suhteessa, tai joutava kilkutin määräytyy lopulta suhteen sisällä, enkä näinollen lähtisi paskomaan avioliiton ja siihen liittyvien perinteiden päälle. Aika harva häähuntua käyttävä on tänä päivänä neitsyt, ja se on vain yksi esimerkki miten häitä, naimisiinmenoa ja vihkimistä muokkaa aika ja ihmiset omannäköisekseen. Avioliitto voi olla juuri sen kahden ihmisen näköinen ja silti aivan yhtä validi, olipa kyseessä järkiavioliitto, kahden ihmisen ja jumalan kolmisuhde tai kahden ihmisen jaetun rakkauden julkinen tunnustaminen.

Nyt en ihan ymmärrä mitä tarkoitat.. haluatko selventää? Vihkiminen Itselläni tapahtui maistraatissa ja paikalla oli "ne oleellisimmat" en ymmärrä mitä tarkoitat "arvokkaalla tapahtumalla" sillä kyllä se nimenomaan oli se järkiperusteisen juridisen sopimuksen allekirjoitus tilaisuus jonne oltiin toki sinnekin laittaiduttu arkikaapua parempiin pukineisiin.

Meillä oli ihan helvetin hyvät bileet joita lämmöllä muistelen edelleen vaikka liitto kariutui. Paikalla oli sen hetkiset parhaat kaverit ja perheestä vain ne joiden kanssa oltiin tekemisissä säännöllisesti, ei ketään "kun nyt tavan puolesta pitää kutsua" vieraita" vaan ihan oikeasti yhdet elämäni parhaista juhlista joissa olen ollut: ja kai nyt, ite tein ja säästin, vai miten se oli 

Pointti itselläni lähinnä se että miksei juhlisi asiaa itselleen merkityksellisellä tavalla oli se mikä hyvää, meillä oli näin eikä sekään kestänyt 7 vuotta pidempään mutta se oli hyvää ja kaunista niin kauan kuin se oli hyvää ja kaunista, niinkuin elämä on.. Once on a Life Time experience itselleni, joku toinen tekee toisin eikä musta sillä oo väliä miten kukakin toimittaa kunhan tekee sen oikeista syistä, itselleen.

Elämä niinkuin sille merkitykselliset käännekohdat tulisi näyttää kokijaltaan.

[Kaisla]

Pointtini, jos tuossa nyt sellaista oli nimeksikään, oli varmaankin se että kaikki tyylillään. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle, eli lienemme tästä asiasta lopulta yhtä mieltä


-baltsu

[MissHugofvck]

Ultimaattinen lupautuminen ja omistautuminen toiselle, ja luottamuksen osoittaminen.

[Velho]

22 vuotiaana kannattaa vaihtaa pelimerkit rahaan.

[Lunttu]

Pointtini, jos tuossa nyt sellaista oli nimeksikään, oli varmaankin se että kaikki tyylillään. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle, eli lienemme tästä asiasta lopulta yhtä mieltä


-baltsu

Aivan juu ja oikeassa olet 

[Pip]

Tällä hetkellä tyhjiötä tayttävää puoliskoa ei ole edes näkyvissä. Sellaisen kanssa kenen kanssa voisin edes harkita vastaavaa, niin tarvittaisiin niin miljoona erilaista yhteistä kiinnostuksen kohdetta, etten usko sellaista koskaan löytyvän edes. Voisin joissain asioissa joustaa, mutta oletan toiselta puoliskolta myöskin vastaavaa.

Kukaan ei tule koskaan täyttämään sataprosenttisesti mun toiveitani. Niin valitettavaa, kuin se onkin, mutta olen valmis luopumaan joistakin asioista, joten ehkä se 75 % olisi riittävä, ehkä jopa vähemmän siitä, koska en usko kovinkaan monen siihenkään kykenevän.

Olen tylsä ja totean, että mikäli edes puolet kipinöistä haraa keskenään vastaan, niin olen valmis viettämään lopun elämääni yhdessä tämän henkilön kanssa.

[Colestramus]

Henkilökohtaisella tasolla minulle on aika sama olenko naimisissa mielitietyn kanssa vai en. Näen sen enemmän symbolisena arvona ja eleenä sille sitoutumiselle siihen elämänkumppaniinsa, en niinkään vakio arvona mihin suhteen pitäisi kulminoitua. Tiedän että nykyiselle tyttöystävälleni avioliitto on tärkeä asia, joten naimisiin jos mennään niin se on tätä myöten myös minullekin tärkeä asia sitten.

Kukin näkee miten näkee. Sitä sen sijaan en ole ymmärtänyt että miksi niiden häiden pitäisi aina olla sellaiset tylsät perinteiset kirkkohäät? Miksei vaikka paintball häät? Kinky häät? Häät Tavastia lavalla kun kellaripunkkarit soittaa taustalla? Ymmärrän jos sukulaisille halutaan antaa se "hääkokemus", mutta kyllä nyt häiden perkele pitää näyttää sille kuin on tuleva avioparikin. Minun häissä ainakin tulee rokkia soimaan ja pukukoodi on just sellanen mistä kullekin tuntuu. Nih!

[Guide-Master]

Avioliitto soppari on paskin soppari mihin voi nimensä laittaa, eli kun lukee mitä siinä sovitaan, niin ihmetteleen kuka hullu tuollaiseen paperiin menee nimensä laittamaan, eli kun pikkasen miettii esim miesten puolelta asioita, niin ei yhtään mitään järkeä, eli kaikki asiat voi tehdä ilman tuollaisia soppareita, vielä kun tietää sen että eroista naiset laittaa vireille yli 70%, eli tilastollisesti miehille todella huono soppari.