Harjoittelevan subin perjantaipohdintaa

[empppu]

Satuin lukemaan artikkeleista Avoin kirje aloittelevalle D-ihmiselle -postauksen ja pidin kirjoituksesta hurjasti. Jäin pohtimaan, onkohan vastaavaa tehty S-ihmiselle, mutta en ainakaan äkkiseltään löytänyt yhtä kattavaa pohdintaa aiheesta S-näkökulmasta (saa vinkata, jos en vain hoksannut).

Aloittelevana S:nä en kykene vastaavaan tyhjentävään kirjoitukseen, mutta pientä perjantaipohdintaa voi aina harrastaa.

Perustavanlaatuiset alkuvaatimukset käyvät erittäin hyvin ilmi mainitussa kirjoituksessa ja pätevät molempiin osapuoliin. S:n roolissa sanoisin, että pysähtyminen itsensä äärelle on tarpeellista. Mitä haen, mitä tarjoan, mitkä ovat toiveeni, limiittini, intohimoni ja elämäntilanteeni? Onko minulla traumoja? Mitkä ovat puolustusmekanismini tai miten reagoin haastaviin tilanteisiin? Miten vastaanotan palautetta, osaanko kyseenalaistaa omaa toimintaani? Omien rajojen ja toiminnan vastuullisuuden tiedostaminen jo ennen toiseen osapuoleen tutustumista.

Hypätessä tilanteeseen, jossa ollaan jo valta-asetelmassa, olen pohtinut paljon S:n hienovaraisia keinoja ilmaista alistumista. Kuulisin aiheesta mielelläni mielipiteitä molemmilta puolilta pöytää. Muutamia mieleeni tulleita ajatuksia:
- Kehonkieli. Mitä ja miten viestin kehollisesti? Liikehdintää on mahdollista hioa tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi rauhallisemmaksi. Ryhti, katsekontaktin ottaminen tai välttely.
- Kuuntelu ja tarvittaessa miettimään pysähtyminen. Itse näkisin, että esimerkiksi sen ilmaiseminen, että tarvitsisi hetken pohtimisaikaa esitettyyn kysymykseen, on avointa ja kunnioittavaa.
- Pienten asioiden havaitseminen ja muistaminen. Pitääkö D-ihminen selvästi jostakin tietystä asiasta (visuaalinen seikka, tietyllä tavalla valmistettu aamukahvi, jokin ilmaisutyyli...)? Toki näitä voi varmastikin myös suoraan kysyä, mutta itse tahtoisin pyrkiä lisäksi siihen, että osoittaisin kiinnostusta ja kunnioitusta myös oma-aloitteisella tarkkaavaisuudella.
- Oma hyvinvointi. Tarpeeksi unta, tasapainoinen ruokavalio (klassinen 80/20 malli toimii itselleni), sopivasti liikuntaa, ulkonäöstä huolehtiminen (ihon ja hiusten hyvinvointi, hygienia ym. perustekijät; ei mitään rakettitiedettä).
- Kiltteys. Tästä voi ja saa olla eri mieltä. Ehkäpä englanninkielinen "kindness" termi kuvaisi ajatustani paremmin. S:nä ajattelen kiltteyden ja kohteliaisuuden vaalimisen tavoittelemisen arvoisina piirteinä. Ulottuen siis muihinkin kanssaihmisiin. Enkä tarkoita nuhjuisena kynnysmattona olemista, vaan pikemminkin toisten huomiointia ja hyväntahtoisuutta.
- Energia. Minkälainen on hyvänä pidetyn, kauniin (en tarkoita tässä niinkään ulkoisia tekijöitä) ja kunnioittavan S:n energia ja olemus? Lämmin/kylmä, iloinen/surullinen, avoin/vetäytynyt? Koitan pohtia minkälaisen energian haluaisin ideaalitilanteessa itsestäni välittyvän ja välittyykö se. Miksi tai miksi ei? Omalla kohdallani tavoittelen lyhyesti sanottuna lämpöä ja lapsenmielistä iloa sekä innostuneisuutta elämään.
- Reflektointi. Miksi reagoin niin kuin reagoin? Jos en heti tilanteessa osaa tunnistaa syytä, niin voinko ainakin pysähtyä edes tunnistamaan sen hetkisen tunteen ja pohtimaan myöhemmin syitä tarkemmin? Huomaanko mahdollisesti toistuvia teemoja?
- Tavoitteellisuus. Mitä D-henkilö mahdollisesti odottaa, missä voisin kehittyä? Kehittyminen voi mielestäni olla mitä vain uudesta taidosta henkiseen kasvuun.

Punainen lanka yritti olla siis varmaankin alunperin se, että millä kaikilla tavoilla S:t voivat ruokkia D:n dominoivia piirteitä ja vahvistaa D/s-dynamiikkaa omalta osaltaan?

Nostan hattua, jos joku pääsee tänne asti ja vielä enemmän, jos joku sattuu jakamaan ajatuksiaan. 😊

[orja teemu]

No huh.
Jos tuo nyt oli Perjantai pohdintaa niin mitä onkaan tulossa lauantaina.

Hyviä huomioita ja kykyä selkeästi astua ulos myöskin omista pöksyistä.
Omat huomiot ja kyky lukea ympäröivää maailmaa on todella tärkeää alistuville, sillä silloin voimme reagoida nopeammin tulevaan.
Me kaikki alistuva olemme aika helvetin needy biatcheja ja näin ollen kohtalaisen kuormittavia noita valtaa heiluttelevia kohtaan joten malttia kaivataan.
Ei ehkä ekoilla treffeillä kannata tuota koko arsenaalia laukaista vaan tunnustella itselle tärkeillä kohdilla ja antaa samalla mitalla takaisin.
Fiksu Nainen olet joten onni olkoon myötä tulevassa.

[balthazar]

Kerrassaan oivaa pohdintaa. Vääränlaista dynamiikkaa ei liene olekaan, mutta toisilleen sopimattomia viljalti; jos jompikumpi osapuoli ei saa haluamaansa tai tarvitsemaansa niin melko nopeastikin voi niin alistuvan kuin dominoivankin akut alkaa huutamaan punaista, eikä sellainen toiminta kannattele kauhean pitkään, ajattelisin.

Tsemppiä vaan tuleviin koitoksiin ja kirjoittelehan jatkossakin tuntojasi tiettäväksi, mielestäni tässäkin olisi ollut jo oivan kolumnin ainekset

[Jii-75]

Hyvää pohdintaa ja vaikken s asemaan pysty samaistumaan, niin peruspohja tosiaan kuitenkin sama. Jotta voi tuoda itsensä suhteeseen on hyvä tiedostaa itsensä ja mitä tuo, ja tosiaan pääosa roolista riippumatta on ihan itsetuntemus ja normaalit ihmissuhde taidot sekä hyvät käytöstavat sekä se aina painotettu mutta helvetin vaikea sana selittää nimeltään kommunikaatio 😁

Enivei hyvää pohdintaa ja toivottavasti saat asiaa jatkettua ja laajennettua 👌

Sekä kivaa jos kirjoituksestani apua myös s ihmisille 👌

[Einstein]

Tää oli todella ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos!

Ja vieläpä sillä tavalla jännästi, että heräsi paljon fiiliksiä ja ajatuksia tätä useampaan otteeseen lukiessa, joiden äärelle piti oikein pysähtyä tunnustelemaan mitä ne omat utuiset fiilikset oikein olivatkaan.

Ihan alkuun on todettava, että minusta on huikean arvostettavaa avata omaa ajatusmaailmaansa tuolla syvyysasteella, vaikkei välttämättä kokisi olevansakaan ”kokenut”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Arvostan! 🙏

Disclaimer: En väitä tietäväni kenenkään muun ihmissuhteista yhtään mitään. Jokainen saa elää elämäänsä ja ajatella kuten haluaa. Alla oleva perustuu omaan henkilökohtaiseen maailmankatsomukseeni ja suhtautumiseeni itseeni ja elämään.

Ensimmäisenä nappaan kiinni ajatuksesta, että pohdinnan asetelma ”miten käyttäytyä ja olla elämässä, jotta voi vahvistaa D/S-suhdetta” herätti mussa ristiriitaisia tunteita.

Tässä taistelee minusta kaksi ideologista ajatusmaailmaa keskenään. Ensimmäinen on ajatus, että tulisi elää henkisesti ja fyysisestä sillä tavoin, että itsellä on hyvä olla. Tähän liittyen sulla olikin paljon hyviä pointteja oman itsensä tutkimisesta, oman ajattelun reflektiosta, ravinnosta, liikunnasta jne. Mun mielestä todella tervehenkistä ihan kenelle vaan, oli sitten valtadynamiikasta kiinnostunut tai ei.

Se toinen ideologia joka mulle puski läpi tekstistäsi liittyy siihen, ketä varten elää tuota tervehenkistä elämää?

Tää on vain mun oma subjektiivinen ajattelu, eikä missään tapauksessa mikään absoluuttinen totuus, mutta itse haluaisin ajatella, että myös subiksi itsensä identifioivien olisi todella arvokasta elää itseään varten, ei sitä D-asemassa olevaa varten.

Tässä kohtaa on nyt todettava, että jokainen eläköön omaa elämäänsä juuri siten kuin haluaa ja kuten hyvältä tuntuu. Jos voi henkisesti ja fyysisesti hyvin, tekee todennäköisesti asioita enemmän oikein kuin väärin omassa elämässään ja ihmissuhteissaan.

Jos kuitenkin sattuisi niin, että oma oleminen ja toisen miellyttäminen alkaa stressata ja kuormittaa henkisesti tai fyysisesti, voinee olla paikallaan pysähtyä pohtimaan ketä varten yrittää elää? Ketä yrittää miellyttää?

Jos joutuu esimerkiksi pohtimaan jatkuvasti miltä itse näyttää, miten käyttäytyy, elehtii tai viestii toisen seurassa ja huolehtii siitä miten toinen reagoi asiaan, saattaa suhteesta puuttua vapautuneisuus ja tulee itseasiassa unohtaneeksi kokonaan omat tarpeensa pyrkiessään kontrolloimaan sitä mitä toinen tuntee tai ajattelee sinua kohtaan.

Samoin ajattelen esiin nostamastasi D:n tavoitteellisuudesta. Keskimäärin tavoitteellinen suhdefilosofia ainakin itselle aiheuttaa enemmän stressiä kuin vapautuneesti ja huoletta hetkessä omana itsenään oleminen.

Tämä ajatus minun mielessäni tosin liittyy kaikkeen ihmisenä olemiseen ja myös D/S asetelmissa pätee kaikille osapuolille.

Ehkä tämä oma pohdinta tiivistyy siihen ajatukseen, että olipa suhteissa valta-asetelmia tai ei, keskimäärin uskon ihmisten voivan pitkässä juoksussa hyvin jos
i) Tuntevat oman itsensä ja omat tarpeensa
ii) Kokevat voivansa olla täysin vapautuneesti sekä itsensä seurassa että toisen seurassa tarpeidensa kanssa

Jos näistä jompi kumpi ei toteudu, saattaa tajuamattaan kantaa sellaista henkistä kuormaa joka kuormittaa kaikessa suhtautumisessa maailmaan.

Itse uskon siihen, että kun avoimin mielin kokee kaikkea ja keskittyy siihen miltä itsestään tuntuu, löytää ne kuviot ja ihmiset joiden kanssa voi elää vapautuneesti hetkessä omana itsenään.

Oman kokemukseni perusteella isoimpia sudenkuoppia matkalla tuohon tilanteeseen on yleensä:
i) Saatamme hyvin olla itse se eniten itseään rajoittava taho. Meidän omat käsityksemme ja ennakointimme siitä miten joku toinen ajattelee tai reagoi vaikuttaa meidän omaan olemiseemme rajoittavasti.
ii) Oman rajoittamisemme vuoksi saatamme jättää kokeilematta laajemmin asioita ja ihmissuhteita ja jämähdämme johonkin unohtaen itsemme ja pyrkien miellyttämään toista.

Tähän loppuun vielä muutama ajatus siitä mitä valta-asetelmat itselleni merkitsee. Minulle ne toimivat eräänlaisina työkaluina käsitellä omia tunteitaan ja olotilojaan. En suoranaisesti miellä itseäni mihinkään rooliin. Välillä kun on ylimääräistä energiaa, on ihanaa antaa toiselle hänen tarvitsemaa turvaa maailmalta. Luoda toiselle sellainen olosuhde, jossa hänen ei tarvitse tai välttämättä edes voi huolehtia mistään. Tuollainen D-ajattelu ei lainkaan edellytä subilta D:n miellyttämistä. Päinvastoin, subina tuollaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi tehtävä - päästää irti. Olla vaan. Toisaalta välillä kun on itsellä vähemmän energiaa on ihana nauttia vastaavasta vapaudesta toisin päin.

Vielä pari sanaa intensiteetistä ja intimiteetistä. Usein BDSM:stä puhuttaessa päällimmäiseksi nousee toimet joita voi kuvailla korkealla intensiteetillä. Toisaalta ihmissuhteessa on myös intimiteetti-tason akseli. Jos pienen insinööri-ajattelun päästää tähänkin postaukseen, voisi ajatella nelikentää:
i) matala intensiteetti ja matala intimiteetti
ii) matala intensiteetti ja korkea intimiteetti
iii) korkea intensiteetti ja matala intimiteetti
iv) korkea intensiteetti ja korkea intimiteetti

Voi olla välillä antoisaa pohtia omia suhteitaan näiden kautta myös. Joskus pelkkä vastakkain istuminen ja silmiin katsominen saa vatsan pohjan kiemurtelemaan.

Ehkä omasta mielestä valta-asetelmat, olivat ne sitten miten päin tahansa, ovat kauneimmillaan kun intimiteetti on korkealla ja intensiteettiä käytetään itselleen sopivalla tavalla lisämausteena - enemmän tai vähemmän. Toki mikään näistä nelikentän osista ei ole sen enempää oikein kuin väärin. Jokainen omalla tavallaan on täysin ok.

Tämähän lähti täysin lapasesta. Kiitos ja anteeksi 🙏 😂

[douchmond]

Kun alkaa miettimään ominaisuuksia, jotka tekevät subista hyvän, tosi helposti sortuu kertomaan vain omista mieltymyksistä sen sijaan, että saisi muodostettua jonkun yleispätevän listan. Näkisin itse, että tähän skeneen sopii hyvin paljon kaikenlaista, oleellista on löytää sopiva vastinpari ja olla juuri hänelle sitten se hyvä subi.

Esimerkiksi voisi helposti väittää, että hyvä subi olisi vaikkapa aktiivinen, miellyttämisenhaluinen, tuntee itsensä hyvin ja kiinnostunut D:stä ihmisenä. Kuitenkin näiden ominaisuuksien vastakohdille löytyy omat faninsa ja vastinparinsa D-henkilöiden keskuudesta. Joku haluaa, että subi on passiivinen käyttöesine. Toinen haluaa, että subi laittaa vastaan ja pitää jatkuvasti alistaa omaan tahtoonsa. Itsensä tuntemista on helppo pitää hyvänä ominaisuutena ja sitä se varmasti monesti onkin, mutta toisaalta D voi nimenomaan haluta kokemattoman ja itseään etsivän subin ja dynamiikan, jossa pääsee itse hyödyntämään kokemustaan, mentoroimaan subia, auttamaan subia löytämään oman identiteettinsä subina ja/tai tekemään yhteistä ”tutkimusmatkaa”. Yleisesti varmaan kiinnostus ihmisestä katsotaan toivottavaksi ominaisuudeksi, mutta ei siinäkään ole mitään vikaa, että molemmilla on hyvin voimakkaat yhteiset kinkit ja henkilön persoonan sijaan hommaa tehdään kinkit edellä. Jopa paljon parjattu ja yleisesti huonoksi ominaisuudeksi luokiteltu topping from bottom on musta sellainen asia, että se voi toimia tosi hyvin oikean vastinparin (esim. service top) kanssa. Ihmiset ovat harvoin näin yksiulotteisia, mutta saitte varmaan pointin.

Eli vastaus kysymykseen ”millä kaikilla tavoilla S:t voivat ruokkia D:n dominoivia piirteitä ja vahvistaa D/s-dynamiikkaa omalta osaltaan?” voisi ehkä olla, että riippuu aina vastinparista. Tästä(kin) näkökulmasta katsottuna on helppo korostaa kommunikointi- ja vuorovaikutustaitojen tärkeyttä. Ehkä ne ovat sitten niitä yleisesti hyviä ja toivottuja ominaisuuksia (?). Musta erityisen tärkeää on se, että s kykenee kommunikoimaan omista rajoistaan ja suostumuksestaan ja pitämään tiedon näistä ajan tasalla. Tämä on tietysti tärkeää subin itsensä kannalta, mutta tämä luo turvallisuuden tunneta myös D:lle (ainakin omalla kohdallani) siitä, ettei oma toiminta aiheuta mitään vahinkoa, henkistä tai fyysistä. Ja tosiaan suostumus ja rajat ovat mielestäni sellaisia asioita, jotka eivät kuulu pelkästään alkuneuvotteluun, vaan ne ovat koko ajan eläviä ja päivittyviä asioita.

[empppu]

Voi hyvänen aika, KIITOS. Täytyy lukea vastaukset toisen, kolmannen ja varmaan vielä vähintään neljännenkin kerran, että saisin jotenkin jäsenneltyä ajatustulvaa.

On pakko sanoa, että meinasin ensin nousta takajaloilleni Einsteinin kirjoituksesta. Enhän minä tuota tarkoittanut! Luin kuitenkin myös omat ajatukseni uudestaan ja on totta, että sellainen (terveellinen) minä-keskeisyys tietyssä mielessä loistaa poissaolollaan omassa tekstissäni. "Oman rajoittamisemme vuoksi saatamme jättää kokeilematta laajemmin asioita ja ihmissuhteita ja jämähdämme johonkin unohtaen itsemme ja pyrkien miellyttämään toista" on mielestäni erittäin, erittäin arvokas ajatus tähän teemaan liittyen. Se, minkä takia mielessäni ei käynyt nostaa keihäänkärkenä ensisijaisesti yksilön omaa pyrkimystä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin itselle tärkeiden ja merkityksellisten asioiden kautta onkin sitten varmaan oma pohdiskelun aiheensa. 😄

Mietiskelen, onko alkuperäinen kysymysasettelu oikeastaan lähtökohtaisesti hieman epärelevantti; kuten on nostettu esille, on hyvin hankalaa määrittää yleispäteviä ominaisuuksia, kun puhutaan keskinäisestä ja ainutlaatuisesta dynamiikasta.

Takaisin piirustuspöydälle uusien värikynien kanssa. 🙂

[Einstein]

Lepo vaan, ei täällä tartte takajaloille nousta 😃 Uskoisin ymmärtäneeni mitä empppu hait takaa postauksellasi, mutta itselleni uskollisena tartuin kaikkiin muihin(kin?) havaintoihin, joita minussa heräsi.

Parhautta on ajatuksia ja tunteita herättävät pohteet! Totuuksia näissä asioissa ei lienekään, kuten muutkin tuossa pohtivat.

Elämä on paras piirustuspöytä, sotkien vaan eteenpäin! 😍