Daddy Dom ja Little Girl

[Kapteeni Turska]

Hei kaikki iloiset pervot. Minua kiinnostaa Daddy Dom/Little Girl sessiot. Koska olen hellämielinen miesoletettu, niin Daddy Dom:n rooli olisi minulle luontevaa. Olen vasta-alkaja BDSM -maailmassa ja kysyisin miten päästä alkuun turvallisesti. Tiedän että neuvottelu, huolenpito, sessioiden jälkipuinti, turvasana/värikoodit kuuluvat asiaan, mutta mitä muuta olisi vielä huomioitava?

[IlonaSinulle]

Se toinen osapuoli  yhteisen jutun löytäminen.

[Pikkupiru]

Hyvinhä tuota o tietoa ja komppaan Ilonaa  Sitte ku maholline pikkune löytyy ni eihä se oo ku keskustelua, että mistä mikäki tykkää ja nii eellee  mielihalujen kartotus!
Niijjoo ja terevetuloa, nauti täälä olosta 

[Greta]

Tässähän ne tärkeimmät taisi jo tullakin.
Kannattaa myös muistaa, ettei BDSM ole temppurata mikä jokaisen sen harrastajan täytyisi osata suorittaa. Ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa toteuttaa näitä teemoja. Joskus välistä joku täälläkin huutelee, miten Sitä Oikeaa Kinkyilyä™ kuuluu harjoittaa, mutta jokainen valitsee oman tiensä ja tittelinsä. Keskustelemalla ja toista ihmistä kunnioittamalla pääsee hyvin pitkälle

[Sukkanauhafani]

Ageplay kyllä/ei/kummin vaan lienee kans olennainen juttu. Itselle se on esim ihan älytön turn off, mikä on hyvä taas tietää sellaisten jotka nimenomaan haluavat pikkuistella sanan jokaisessa merkityksessä.

[Isan8]

Kommentoin tätä itsekin vasta-alkajana. Kaikkein tärkeintä on kohdata henkisesti jollain tasolla, ja mielellään useammalla. Itse en pysty kuvittelemaan tällaista suhdetta ilman, että se rakennetaan riittävän rauhallisesti. Se saattaa liittyä luonteeseeni, mutta koska minun on hankala yleensäkin päästää uusia ihmisiä oikein lähelle, en tässä ja varsinkaan tässä asiassa voi kiirehtiä yhtään. En siis usko irtosessioihin.

Yllätyin, kuinka voimakkaasti olen kokenut sellaisen lohduttavan ja suojelevan isin roolin omakseni. Ajattelin ennen, että ensi sijassa lopulta kyse on seksuaalisuuteni toteuttamisesta, ja siinä tuollainen olisi korkeintaan pieni sivujuonne, ikään kuin välttämätön rituaali. Vähänpä tiesin. Taisin olla alkujaankin liikkeellä vääristä syistä. Kuitenkin oikean ihmisen tavattuani totuus minun haluistani valkeni aivan uudella tavalla.

Kannattaa muistaa, että tällaisessa suhteessa isi ei ole mikään pääosan esittäjä, ja tyttö elävä seksinukke. Oikeasti se pieni tyttö on psykofyysinen kokonaisuus. Hän parhaimmillaan nauttii valtavasti siitä, että voi täyttää isin toiveet parhaansa mukaan, mutta vastaavasti hänen tulee saada isiltä riittävästi, toisinaan jopa aivan valtavasti, huomiota.

[kitten]

Isan8 tiivisti upeasti DD/lg (tai Cg/l) -suhteeseen liittyviä juttuja. 

[Pioni]

En tiedä, eroaako ddlg-suhde välttämättä kuitenkaan kovin paljon d/s-suhteesta. Kaikki on niin kovin yksilöllistä. Itse olen sekä pikkuisena, että subina aika needy eli kaipaan huomiota. Pidän myös säännöistä, ja uhmakkaana niiden rikkomisesta aina toisinaan. Kaipaan turvaa, kuuntelijaa, kuria ja rakkautta. Olin sitten sub tai pieni.

Ehkä kuitenkin pikkuisena aikuispuoleni sallii minun olla uhmakkaampi kuin aikuissub on. Sillä olen tosi vaativa itselleni ja olen ollut aina sellainen tarkasti sääntöjä (muiden ja itse luomia) noudattava. Pikkuisen brättäily rikkoo tätä toimintatapaani ja se on hurjan vapauttavaa.

Yksi iso ero on myös se, että pikkuisminä nauttii hurjan paljon, kun Isi huolehtii. Tekee puuron valmiiksi tai auttaa vaikeissa asioissa. Subina kokisin, etten voisi saada tuota, sillä subin roolissa haluaisin huolehtia ja palvella domiani. Mutta tämäkin on kovin yksilöllistä, toiset pienet nauttii, kun saavat näyttää isoille, että Hei, minä osasin!

Tärkeintä, kuten kaikissa suhteissa on keskustella ja kuunnella. Oppia ymmärtämään toista ja toisen tarpeita puolin ja toisin 

[Snithan]

Itse olen usein subina kokenut olevani "hankala" tai vastahakoinen, enkä tykkää noudattaa sääntöjä ja käskyjä, jos en ymmärrä niiden pointtia (eli syyksi ei välttämättä riitä "koska minä käsken").

Pikkuisena taas olen kokenut, että haluan olla mahdollisimman kiltti, jotta Isi olisi ylpeä ja tyytyväinen. Toisaalta Isi ei ole antanutkaan sellaisia ohjeita, joiden tarkoitusta en olisi ymmärtänyt. Enkä oikeastaan koe, että Isi olisi ikinä käskenyt, vaan enemmänkin laittanut rajoja, sääntöjä tai toiveita, ja saan itse valita noudatanko niitä vai en. Tähän mennessä ei ole tullut ikinä sellaista oloa, että olisin varta vasten halunnut rikkoa niitä ihan vain ollakseni uhmakas. Minä tiedän, että Isi tietää millaisilla rangaistuksilla minun naruistani saisi vedeltyä, jos en tottelisi, mutta huomattavasti suurempi motivaattori on kuitenkin se, että Isi olisi tyytyväinen minuun. Ja myös se, että saan palkintoja toivotusta käyttäytymisestä, motivoi.

Pikkuisena parasta on se, että olen uskaltanut näyttää enemmän herkkää ja haavoittuvaista puoltani, ja kokea, että se on arvokas ja hyvä. Ja että olen turvassa, vaikka olo olisi heikko ja pelokas. Aiemmin olen monissa ihmissuhteissani kokenut, ettei sitä puolta ole niin toivottavaa tuoda esille. Että pitäisi olla aina hirveän osaava, vahva ja kypsä aikuinen. Joissain ihmissuhteissa se on vain jäänyt toiselta osapuolelta ymmärtämättä, vaikka olen sitä yrittänytkin tuoda esiin. Nuorempana yritinkin tarkoituksella peitellä sitä huumorilla, piikikkyydellä ja vetäytymällä. Nykyään olen pyrkinyt tuomaan sitä avoimemmin esiin, koska voin paremmin sillä tavalla.