Huonon kinkysuhteen jäljet

[Badbae]

Huonossa kinkysuhteessa voi olla ihan "normaalien" ja "terveidenkin" kanssa. Hekin voivat kiristää seksuaalisuudella.

Totta kai voivat, se on kuitenkin ihan "tervettä" ja "normaalia" käytöstä.

Ei ole tervettä eikä normaalia,mutta ei välttämättä tarkoita myöskään automaattisesti sitä,että olisi MT-ongelmia. Saattaa vain olla auttamattoman kieroon kasvanut ihminen.

[Bossman]

En nyt ihan tiedä, mikä tuossa avauksen perussanomassa on niin väärin ja moitittavaa.
Ajauduin historian aamussa parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka vakavat mielenterveyden
häiriöt paljastuivat itselleni ehkä noin vuoden jälkeen. Tilanne vain paheni ajan myötä ja tein
varmaan kaikki mahdolliset väärät ja oikeat käännökset siinä labyrintissa.

Ajauduin itsekin hyvin huonoon kuntoon tämän myötä, käytännössä työkyvyttömyyden partaalle.
Ihan rehellisesti uskallan sanoa, että olisin aika iloinen jos olisin jotenkin voinut välttyä tältä
niin kasvattavalta kokemukselta. Vaikea määritellä, miten suuri osuus on sillä, että kyseessä
oli juuri kinkysuhde. Muunlaista en ollut hakemassa, ja toisaalta sen piikkiin mennee, että
tietyt erikoiset, ehkä huolestuttavat, piirteet menivät aikansa läpi jollain lailla 'asiaankuuluvina'.

[telle]

Minusta ihan hyvä avaus, vaikka omasta näkökulmastani en oikein osaa erotella ongelmaa "kinkyksi" tai " vaniljaksi". Myös minulla on kokemusta mielenterveyden ongelmista parisuhteessa, tosin vanilja-avioliitossa. (Varmaan syytä myös mainita, että ns. huonoja kinkysuhteita minulla ei ole ollut, ehkä olin oppinut ainakin tarkkanäköisyyttä menneestä). Juuri näinä päivinä tulee tasan kymmenen vuotta kuluneeksi siitä, kun pääsin vihdoin vapauteen ja löytämään itseni.

Jälkien korjaaminen on aina pitkä prosessi monenlaisin tuntein. Joku tarvitsee ammattiapua, joku selviää oman turvaverkostonsa avulla. Tärkeimpänä kuitenkin näkisin sen, ettei näistä kokemuksista katkeroituisi, vaan kaikki löytäisivät uskon huomiseen ja ihmisiin. Omassa tilanteessani silloin joskus syytin moneen otteeseen itseäni ja koska olen aina ollut alistuva en voinut välttyä myöskään ajatukselta että olen ansainnut kaiken pahan. Jälkikäteen on helppoa olla jälkiviisas ja ihmetellä miksi raastavaa suhteen irvikuvaa kesti 20 vuotta.(Mutta-kun-oli-lapset-ja-omaisuus-ja-perhe-ja-talovelkaa jne klassiset tekosyyt)

Omalta osaltani allekirjoitan vanhan sanonnan :"Mikä ei tapa, se vahvistaa" ja toivoisin kaikille tämän kaltaisissa tilanteissa olleille ja oleville valoisampaa tulevaisuutta. Aika parantaa haavat.

[fruu]

Mun mielestä teksti oli hyvä, ja olen samaa mieltä. Siis olettaen että puhutaan heistä joiden mielenterveysongelmat estävät terveen ajattelun ja toiminnan. Mulle on se ja sama jos mielenterveysongelmaiset on skenessä, kunhan he hallitsevat ja hoitavat sairauttaan/ongelmaansa.

Miettikää nyt kuinka rumaa jälkeä saisi sessiossa aikaiseksi jossa olisi henkisesti epätasapainoinen sub/dom, joka ei osaisi lopettaa ajoissa ja viheltää peliä poikki. Tekee pahaa kummalekin.

-fruu

[Kharon]

Yleistäminen ei ole kivaa, mutta eihän tosta kolumnista olisi mitään tullu, jos kaikkia erilaisia mielenterveyden häiriöitä suunnattomassa moninaisuudessaan olisi alettu ruotimaan.

Tässä oli kyseessä, ainakin oman ymmärrykseni mukaan, henkilökohtainen kokemus, ei yritys kertoa yhtä oikeaa totuutta. Ja hyvinkin selvästi ilmaistaa, että kukaan ei ole kieltämässä mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ihmisiä leikkimistä muiden ihmisten kanssa.

Kai sitä kommunikaatiota tuossta lopussa alleviivataan, ihmisen omaa itsetietoisuutta omista asioistaan, ja siitä, että jokainen ottaisia vastuun ja puhuisi parhaansa mukaan asioista (tunteeni heittelevät päivän mittaan, en aina tarkoita mitä sanon, voin saada paniikkikohtauksen, ne menevät ohi, jos tapahtuu asia x, ei hätää jne.) sille, kenen kanssa on menossa leikkimään.

Henkilökohtaisessa kokemuksessa taisi olla kyse siitä, että kirjoittajan nykyisen ex juuri ei ollut ottanut vastuuta omasta törkeän loukkaavasta ja ihmisiä vaurioittavasta toiminnastaan ja oli käyttänyt BDSM:ää ns. tekosyynä paskamaiselle käytökselle.

Jos vaan puhutaan ja kuunnellaan kun muut puhuu ilman tuomitsemista. Mielenterveysongelmat eivät ole naula arkkuun ja niiden kanssa voi oppia elämään, jos niitä kohtaa. Hankalaahan se on, mutta ei mahdotonta.

[SirianSub]

Kerron nyt omakohtaisen näkemykseni tähän.

Tosiaan itsehän sukelsin pää edellä tähän maailmaan 2015. Halusin kokea kaikkea ja mahdollisimman nopealla aikataululla. En osannut kuunnella itseäni vaan ajattelin vaan, että "jee, vittu tää on kivaa!" ja annoin itseäni käsiteltävän tavoilla, mitä ajattelin ansaitsevani. Kaikki sujui mun kielestä tosi jees. Oli euforinen tunne.
Vasta vuoden 2015 lopulla, kun olin jo lähtenyt tältä foorumilta, mulla todettiin bipolaarihäiriö. Tämä on ihan biologinen sairaus, johon tarvitsen lääkityksen mitä todennäköisemmin lopun elämääni. Tuo vuosi 2015 alkusyksyyn saakka oli yksi vauhtijakso. Tuli romahdus ja lopulta diagnoosi. Olin oireillut jo monta vuotta.

Nyt mulla on ollut lääkitys kohta puolitoista vuotta. Se on mielialaa tasaava lääke. Ja olen täällä ihan täysissä ymmärryksessä Mutta viisastuneena.

[Violation]

Voi huoh. Miksi ihmeessä mistä tahansa mielenterveysongelmista kärsivä ei voisi pervoilla niin paljon kuin haluaa? Ei mielenterveysongelma välttämättä tee ihmisestä toiminta- tai arvostelukyvytöntä. Kyllä esim. masentunut saattaa haluta antaa tai saada piiskaa tai vaikka pukeutua kumiin. Se saattaa jopa olla niitä harvoja asioita elämässä, joka tuottaa iloa. Toki jokainen saa valita itse leikkikaverinsa ja jos jollekin vastapuolen mielenterveysongelmat ovat ehdoton ei niin sitten ovat. On kuitenkin paljon niitäkin ihmisiä, joille se ei ole ongelma.

Juuri näin    Hyvin kirjoitettu.  Syön itse psyykenlääkkeitä mm.masennukseen, muttei se tee minusta arvostelukyvytöntä ja tiedän mitä haluan ja mitä en. Osaan myös vetää rajat toiminnalleni.

[emeritus]

Vaikka, tosiaan,kaikki oleellinen edellisten kommenttien kirjoittajilta jo sanottu onkin, niin minulta myös suurella sydämellä isot
Isabellalle.
Tuo alun kirjoitus antoi rivien välistä viitettä kyseessä olevien asioiden olleen aika hardcore- tyylin (?), ja nimenomaista BDSM-kinkyä, ei ehkä(??
niinkään kovin "helläluonteista, "onnellista" rakastavaa D/s-suhdetta. Tai miten tuon nyt paremmin osaisin? Kirjoittaessa ON aina eräs vakava
puute, silloin ei voi k ä y t t ä ä  ä ä n t ä ä n, tyyliin: "niin mä en tarkoita sitä, vaan siis sitä että"...

Vaikka switcsable-mausteella päältä keveästi kuorrutettu olenkin, selvästi enemmän D, on muuan asia, mitä henk.koht on aina ollut vaikea
mieltää/niellä/käsittää, onko se tosiaan niin laaja ilm  iö, jotenkin kuin "välttämättä", että DOMME-herra ON yksioikoisen JULMA, liki psykopatologisuudella diagnosoitavissa oleva hyväksikäyttäjä, normaalista ihminen-ihmiselle-empatiakyvystä puutteinen etc, etc. Kuten usein on,
tavalla tai toisella katkerista subikokemuksista ollut vuosien saatossa luettavissa.

Mainittakoon nyt vielä, että piiskaa mieluusti heiluttavana(kin) olen käytännön arjessa sellainen tuon tuostakin kyselemässä olevainen, että "onks
nyt sit varmaa, ettei kai mitään l o u k k a a v a a ollut silloin kerran kun mä sanoin niinku silleen, että ... jne...

[pindown]

Mmm...kuka määrittää mielenterveyden/mt-ongelmat/yms yms? Tekstissä oli hyvää pohdintaa, mutta "niputus" jotenkin kusi pahasti, ihan määrittelyjen puolesta. Kaikki ihmiset elää mielenterveytensä kanssa, eiä ole mitään tiettyä rajaa esim. diagnoosin tms. puolesta missä kohtaa on sairas/terve/liian sairas/sopivan sairas.

Musta tekstissä oli ihan hyvä juttu se että "miettii mihin on ryhtymässä ja kenen kanssa" ja että BDSM on ns. syvän tason toimintaa joka voi jättää väärin toteutettaessa jälkiä.  Mutta tuo luokittelu ei toimi käytännnössä ja on epäeettistä muutenkin ja itseasiassa mahdollistaa vääränlaisen vallankäytön, esim. tunteiden niputuksena diagnoosin alle, mitätöintinä koska on "sairas".

Mä en oikein näe muuta tapaa "suojata" itseään ylipäätään elämässä vahingoittavilta asioilta (liittyi se sitten kinkyyn tai ei) kuin tunnetaidot (tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen, kehoyhteys, pyrkimys dialogiin) ja itsetuntemuksen. Sen lisäksi tämä yhteisö on hieno juttu turvallisuusohjeineen.

Peace out

[mirbe]

Luulen, että kinkyjen parissa on paljon näitä ongelmia, koska moniin ongelmiin kytkeytyy riskikäyttäytyminen ja mielihyvän tai äärituntemusten hakeminen.
Itselläni on esim. ADHD-piirteisyyttä (ei mielenterveysongelma vaan neuropsykiatrinen) ja se ilmenee impulsiivisuutena, aistiyliherkkyytenä, aistihakuisuutena, omaehtoisuutena, keskittymiskyvyttömyytenä ja levottomuutena. Impulsiivisuus saa minut haluamaan tällaista toimintaa ja muut ominaisuudet taas ovat leikeissä hyödyksi ja BDSM saattaa toimia rauhoittavana keinona.
Paniikkikohtauksia olen toisinaan saanut, koska vaikea parisuhde laukaisi sellaiset. Tiedän jos oloni enteilee sellaista tai mitä ei pidä tehdä jotta siltä välttyy, joten tämä taipumus ei häiritse sessiointia millään tapaa.

Sitten riippuvuudet; jokainen riippuvainen saa ja hakee mielihyvää, myös BDSM-leikeistä nauttiva kokee endorfiiniryöppyjä ja nauttii kun adrenaliini virtaa. Näistä olotiloista voi tulla myös riippuvaiseksi ja jotkut kokevat, että kirjaimellisesti tarvitsevat näitä kokemuksia tai tulevat kiukkuiseksi, levottomaksi, hermostuneeksi jne.
Masentuneella mielihyvähormonia voi erittyä liian vähän ja jos BDSM voi kohottaa mieltä tai auttaa unohtamaan hetkeksi huonon fiiliksen, niin miksi sitä ei saisi harrastaa.
Skitsofreniasta ajattelen, että se saattaisi olla haastava näissä jutuissa. Henkilö saattaa kuulla tai nähdä asioita, joita ei oikeasti tapahdu. Hänet saattaa yllättää ääni pään sisällä, joka käskee vaikkapa kuristamaan. Itse pidän siinä kohtaa BDSM-leikkejä riskialttiina.
Kaksisuuntaisesta kärsivällä ihmisellä ominaista on aaltoilevina tulevat mania- ja masennusvaiheet. Maniavaiheessa ihminen saattaa elää riskialttiisti ja saattaa olla esim. seksuaalisesti yliaktiivinen. Tällaiseen vaiheeseen saattaisi hyvinkin liittyä BDSM. En tiedä onko se kovin väärin, mutta terveyttään ei pitäisi vaarantaa tietenkään millään tapaa.

Yhteistä näille kaikille on, että henkilö ei välttämättä tiedosta itsellään ongelmaa ja näin ollen saattaa aiheuttaa ikävyyksiä itselleen ja vastapuolelle. Uskon, että yhteistä näille kaikille voi olla myös ennakoimattomuus; ei voi tietää miten reagoi ennen kuin kokeilee ja siltikin saattaa reagoida eri tavalla eri sessiossa, eri suhteessa tai eri kumppanin kanssa.