Kiitos Snadistisadisti ja Ujotyttö.
Lisäisin vielä edeltävään kommenttiini, että D-ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita - vaikka siltä ehkä joskus tuntuukin. Niistä omista epävarmuuksistaan, ulkonäköpaineistaan, riittämättömyyden tunteestaan ja muista peloistaan kannattaa kertoa D:lleen mahdollisimman avoimesti - sillä eihän hän muuten voi tietää.
Jos esimerkiksi jostain session aikana tapahtuvasta jutusta, vaikka siitä polvillaan arvioitavana olemisesta, jää paha maku suuhun ja pelottaa ja ahdistaa, niin joko sessio tulee katkaista heti tai viimeistään jälkikäteen subin tulee kertoa D:lle, että se juttu pelotti mua ja tuntui pahalta. Silloin hyvä D antaa sitä jälkihoitoa, lohduttaa, eikä enää jatkossa tee sessioissa sitä juttua, mikä oli subille liian kova pala - ellei subi itse siihen nimenomaisesti halua palata.
Vaikkapa se polvillaan lattialla istuttaminen voi sille D:lle näyttäytyä jonain ihan muuna kuin subin arvioimisena tai varsinkaan negatiivisena arvioimisena. D voi kuvitella subin nauttivan alistuvasta ja palvelevasta asemastaan siinä tilanteessa, eikä välttämättä ollenkaan arvaa, että subi pelkää tilannetta ja ahdistuu siitä.
Pitää sanoa. D/s:ssä liikutaan herkällä alueella ja eri asiat on eri ihmisille erilaisia; se mikä on yhdelle subille jännää ja ihanaa voi olla toiselle liikaa ja ahdistavaa. Siksi D:nkin voi olla hyvin vaikea arvioida subin reaktioita asiaan X - varsinkin jos subi ei kerro niistä.