Kirjoittaja Aihe: Pohdintaa D-henkisten ulottuvuuksista&Miten S-henkiset sen saattaa nähdä/kokea  (Luettu 8801 kertaa)

FreyasValkyrie

  • Vieras
Eräs ihminen laittoi minulle kirjeen, jonka sisältöä lähdin ankarasti pohtimaan.
Se sisälsi muutaman laajan kysymyksen jota hän ei välttämättä edes tiedostanut olevan siinä.
Mutta kiitoksia hänelle siitä, että harmaa aines sai pohdiskeltavaa  :love:

Hänen ihmetyksensä kohde oli, se että humanisuus ja empatia voivat todellakin asua D-ihmisessä.

Omassa pääkopassani ihmettelin sangen demonisoivaa näkemystä D-henkisistä ihmisistä.
Ikään kuin kaikki olisimme 24/7 vain sadistisia, narsistisia, psykopatiaa lähenteleviä telluksen tallaajia.
Itse olen noista ehkä 10% kaikkia, arkiminässäni, mutta sitten kun aloitan session, vedän sen roolin niin sanotusti niskaan ja yritän vetää sen hiukan överiksi, koska se ei ole kuitenkaan se omin luonto.

Oma dominoivuus ei tule esiin tarpeena kyykyttää taikka hypyttää ketään normaali elämässä. En saa kiksejä aiheuttaa henkistä taikka fyysistä kipua ihmisissä. Työssäni teen hyvin vahvasti ihan täysin vastakkaista toimintaa. 
Enemmänkin se on laumasta huolehtimista, henkistä vahvuutta ja kanttia tehdä joskus vastoin omia tai toisen karvoja jos vaan tilanne vaatii. Tietenkin näissä tilanteissa yritän minimoida mahdollisen vahingon ja lievittää siitä aiheutuvaa kärsimystä.
 
Toki saan tyydytystä jos pääsen sanomaan aiheesta ja joskus sanon pahastikin, että se menee oikeasti jakeluun. Toisten tyhmyyden osoittaminen ja henkisen kasvun puute/ näköalan puutteellisuus on joskus varsin herkullista  ja mielestäni täysin vapaata riistaa. Joskus en vain pysty hillitsemään itseäni, jos tarjoutuu tilaisuus näpäyttää toisen turpa tukkoon ja pistää puna nousemaan poskille.. ja jos tilanteessa on katselijoita.. Hah,- tilanne on vain vastustamaton.  >:D  Aikuisia ihmisiä saa joskus lyödä kampelalla naamaan, jotta se oppiikin ehkä jotain omasta urpudestaan. Niin minuakin on isketty ja olen kokenut sen vain hyvänä vaikka siinä tilanteessa olen melkein revennyt kaikista henkseleistä irti,- kun omaan egoon Kehdattiin kajota hehehehe! En todellakaan ole rakentamassa Haloa pääni yläpuolelle. Olen nahkasiipinen otus, ihan sitä samaa lihamössöä kuin kaikki muutkin. [/b][/b]

Pieni pätkä kirjeestä jonka lähetin hänelle, pienillä muutoksilla ja lisäyksillä.
Ilman vittuilua tai sarkasmia. Olen oikeasti pahoillani siitä, että olet tavannut ihmisiä  jotka ovat selkeästi olleet vain 2D ulottuvuudella kulkevia. Ihmisessä kuitenkin on useampia puolia ja näköaloja, jos vaan uskaltaa kasvaa henkisesti ulos boxista joka meille lyödään eteen. Siitä boxista VOI kieltäytyäkin, siihen ei ole mikään pakko jämähtää kiinni.
Miksei humanisuus, hyvyys ja empatia voisi asua dominoivan puolen kanssa yhdessä? Onko dominoivuus sinulle vain negatiivinen asia?
Dominoivuudella tehdään normaalissa elämässä paljonkin hyvää. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, ei dominoivuus tarkoita sitä että pitää olla mikromanagerisoimassa kaikkea, ei todellakaan tarvitse alistaa eikä pistää toista väkivalloin alas. Dominoiva korottaa jopa itseään yläpuolelle laumansa jäsenen jos lauman dynamiikan toimivuudelle se on parasta taikka sille yksilölle itselleen. Dominoivuus on myös sitä, että kärsii johtajan paineista, kriisitilanteissa paska on ensimmäisenä lämäistynä tämän kasvoille. Jos D on kusipää ja käyttää valtaansa väärin eikä tajua nöyrtyä taikka taistella, tilanteesta riippuen.. silloin alaiset saavat tuota skeidaa myös.. Valitettavan usein  duunielämässä D-ihmiset ovat kusipäitä.. vain harvalla on oikeaa henkistä kasvua takanaan, että voi toimia oikein hankalissa tilanteissa. Anna niille suitset ja ruoska käteen ja katso kun ne tappaa sen viimeisenkin kaakin joka olisi saattanut pelastaa koko kärryn. Lyhytnäköistä ja pikkusieluista toimintaa.

Samainen ihminen kysyi, että miten olen löytänyt bdsm:n tai jotain sinne päin.
Tulkitsin asian melko laveasti, koska kysymyskään ei ollut helppo. Kerroin omasta elämästäni taustaa, että miten olen päässyt skeneen mukaan ja mitkä olivat alkuperäiset syyt siihen. Annoin ilmeisesti vahingossa sellaisen kuvan, että olisin jotenkin kärsinyt näistä päätöksistä tehdä sessioita maksua vastaan. Toki olisin mieluiten toivonut apua näissä vaikeissa elämäntilanteissa yhteiskunnan tukipilareista, mutta se ei vaikean byrokratian mukaan ollut mahdollista.
 
Näinpä tein sen mitä piti, mutta en kokenut sitä mitenkään pahaksi taikka alentavaksi. Suurin osa ihmisistä vaan menee monotonisesti sen ajatuksen mukaan, että seksiala on huono ja ihmiset jotka ovat siinä mukana ovat ressukoita, elämänhallinta kyvyt ovat jotenkin rajalliset tms. Toki kaikenlaista hiihtäjää tähänkin duuniin mahtuu, mutta ei se sen kummallisempaa ole toimistotyössäkään. Olen sitä mieltä, että jos seksipalvelut saataisiin virallistettua se auttaisi paljon. Mutta Suomalaisten tekopyhät asenteet pitäisi muuttaa ensin.. good luck with that. Ollaan liika paljon kyräilijä kansaa ja liian ylpiää, koska ainahan toisten skeida haisee enemmän kun se oma jööti huussissa.. Ihmisyysyyttä ei osata etsiä toisesta ja nostetaan itsensä jalustalle, kun sen voi niin helposti tehdä..   :love:

Mitä ajatuksia teille tulee mieleen? Onko samankaltaisia kokemuksia tullut vastaan?

PS. En ole enää alalla, kaikki hauska on nyt vain harrastuksena =)
« Viimeksi muokattu: 08.03.2014, 12:11 kirjoittanut FreyasValkyrie »

Purppura

Itse pyrin 'käyttämään' subeja pitkälti siten miten nämä haluavat tulla käytetyksi. Itsekkään en kyykytä tahi hypytä ketään normaalielämässä. Töissä homma on lähes päinvasitoin, minulle maksetaan siitä että autan muita. Toki 'asiantuntijana' joudun pitämään pääni ja välillä selittämään ihmisille miksi X ei toimi. Mutta kusipääksi minulla ei ole varaa heittäytä, vaikka joskus tekisi mielikin.

D-roolia ei tarvitse niinkään vetää niskaan kun elän 24/7 suhteessa, mutta en missään nimessä yritä käyttää valtaani niihin ihmisiin joihin tätä lupaa ei ole. Mulla on myös tapana muistuttaa subia miten tämä pääsee pois tilanteesta jos haluaa. Yritän monella tapaa hoitaa homman niin että kaikilla on kivaa. Osittain koen joskus että joudun 'kätkemään' tämän huolenpidon että subi kokee tulevansa kunnolla käytetyksi. En sitten tiedä sitten tekeekö tuo minusta huonon domin, mutta tiedän ettei tyyli sovi kaikille subeille. Mutta eipä kukaan tule kaikkien kanssa toimeen, joten en asiaa liiemmin sure. 

Että näin.

-katy-

  • Vieras
Lainaus
Hänen ihmetyksensä kohde oli, se että humanisuus ja empatia voivat todellakin asua D-ihmisessä.

Omasta mielestäni ei voi olla dominoiva henkilö,BDSM:n puitteissa,jos nuo piirteet puuttuvat. Silloin on kyse ihmisestä,joka on kyvytön asioissa,jotka ovat edellytys toimia kenenkään kanssa lähemmin. Eli on epäinhimillinen,kykenemätön tuntemaan toisen kipuja ja ymmärtämään rajoja. Toisaalta helposti näissä aiheissa lähtee painottumaan nuo ikävät ja sairaat puolet turhan paljon,mutta joka päivähän täälläkin melkein tulee vastaan kommentointia,jota ihmettelee. Että onko joillain sittenkään kyse mm. seksuaalisesta sadismista,vaiko vain ihan siitä toisesta.

IndigoZone

  • Vieras
Hänen ihmetyksensä kohde oli, se että humanisuus ja empatia voivat todellakin asua D-ihmisessä.

No niin. Juuri nyt ei ole aikaa lähteä tätä kunnolla avaamaan, mutta erittäin lyhyesti: omat D-ajatukset asioista, sadistisetkin, saavat käyttövoimansa empatiasta. Jos ei toisen tuntemuksiin ja mielenliikkeisiin pääse kiinni, miten yhteydestä sen kanssa voisi nauttiakaan? Kuinka asioita voisi silloin kehittää? Miten niissä pääsisi syvemmälle? Miten sen oppisi ihmisenä (ja subina) tuntemaan? Mitä merkitystä olisi (vaikkapa) subin kyynelillä – muuna kuin hassuna fysiologisena toimintona? Entä jälkihoito?

Se, että pystyy aistimaan mitä toisen päässä ailahtelee ja läikähtelee – häpeää, nautintoa, tuskaa, tyydytystä, kiimaa, mitä vain – ja saamaan siitä oman tyydytyksensä, on aivan oleellinen osa koko jutun kiehtovuutta. Ja luultavasti se, jos sub aistii, että D näistä tyydyttyy, taas vahvistaa subin tyydytystä, joka taas vahvistaa D:n tyydytystä, joka puolestaan... synnyttää feedback-silmukan.

OK, onhan olemassa se pelkkä fyysinenkin puoli; jonkinlainen etäännyttävä objektifiointi, käyttöön alistuva lihallisuus. Mutta se ei nyt ole se pääpointti tässä ollenkaan, omasta mielestä. Ja siinäkin – jopa tarkoituksellisessa ja halutussa epäinhimillistämisessä – on lopulta kuitenkin kyse toisen mielenliikkeiden mallintamisesta. Muutenhan subin voisi objektina korvata vaikka nukella tai robotilla tai fleshlightilla tai piiskattavalla sianruholla, mikä ei juurikaan innosta. Sen sijaan nukeksi tai robotiksi tai fleshlightiksi tai piiskaa saavaksi eläväksi ja tuntevaksi ruhoksi kehoksi kelpaava sub... O:-)

Lisäys:

Täsmennän vielä vähän:

"Empatia" määritellään yleensä kyvyksi aavistaa ja tulkita toisen todennäköisiä tunteita, asettua toisen asemaan, ymmärtää toisen kokemuksia ja tuntemuksia omaan näkökulmaansa ja kokemusmaailmaansa suhteuttaen (siinä määrin kuin se nyt ylipäänsä on mahdollista), myötäelää niissä, ikään kuin kokea niitä vähän itsekin. Tai jopa vahvasti eläytyä niihin. Johtaako se automaattisesti myös sympatiaan; myötätunnon kokemukseen toista ja sitä tilannetta kohtaan, missä tämä on, mahdollisesti sen ilmaisuunkin tekoina tai sanoina? No ei. Sekä D että sub voivat olla sitä mieltä, että kyllä sub nämä kokemukset ja tuntemukset ihan ansaitsi, tai että niiden kokeminen ja tunteminen oli se pointtikin: ettei niiden kokemisessa ole sinänsä mitään vikaa.

Toimiva empatia mahdollistaa paitsi sen, että toisen tuntemuksissa myötäelämisestä voi saada tyydytystä – joko kauniin kinkyromanttisesti tai ahnaammin nautiskellen (sana joka tulee mieleen on "devour") – myös sen, että toisen tilaa voi paremmin arvioida: tehdä toisen todennäköisiin sisäisiin kokemuksiin perustuvia päätelmiä siitä, olisiko syytä tehdä jotain toisin, ohjata asioita toiseen suuntaan, jopa keskeyttää leikki.

Mutta pelkän empatisointikyvyn lisäksi tallella tietysti pitäisi (mielestäni) olla myös sympatisointikyky. Se, että toisesta voi välittää ja sitä kohtaan ilmaista myötätuntoa, huolenpitoa ja lohtua kun sitä oikeasti tarvitaan: jopa tilanteet keskeyttäen, jos menee yli, tai ainakin niiden jälkeen, jos on koettu sellaista, mikä tuntuisi sitä vaativan. Ja myös kokonaisvaltaisesti kyky ilmaista muita tunteita, kiintymyksestä ylöspäin, jos niistä on jutussa kyse. Ei väärissä paikoissa, kesken jonkin sellaisen tilanteen joka ei oikeasti vaadi keskeyttämistä, tai lohduttaen tai säälien sellaista, jolla ei ole siinä kohdassa lohdun tai säälin tarvetta tai joka ei niitä haluakaan saada osakseen, mutta niissä kohdissa joissa pitääkin.

Tietysti on vielä sekin mahdollinen tilanne, että toista kohtaan voi empatian (eli tuntemuksissa myötäelämisen) lisäksi avoimesti ja pidättelemättä kokea aitoa myötätuntoa, jopa myötätuntoista sääliä, huolenpidonhalua sekä muita lämpimiä läikähdyksiä, ja silti se, mitä toinen käy läpi ja mistä ne tuntemukset aiheutuvat, on molempien mielestä sille tarpeen, ja sellainen juttu, mitä kohti halutaankin edetä – joten nämä tuntemukset eivät aiheuta mitään toimenpiteitä tai kurssin muutosta: korkeintaan lohdutusta, joka ei keskeytä mitään. Tavallaan herkullista kaikessa ristiriitaisuudessaan ja menee kieltämättä aika kinkyksi... niin kuin pitääkin? ;)
« Viimeksi muokattu: 09.03.2014, 11:18 kirjoittanut IndigoZone »

peksu

  • Vieras
Kylläpä Indigo ton hyvin määritteli . Joitain olisin toisin muotoillut mutta noin se minunkin mielestä  pääsääntöisesti on .

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3441
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
  omat D-ajatukset asioista, sadistisetkin, saavat käyttövoimansa empatiasta. 

Onpa todella hienosti ja lyhyesti sanottu.

Joskus olen miettinyt sitä, miten lähellä tai kaukana pitää olla jotta empatia tiettyä ihmistä kohtaan aktivoituu täyteen mittaan.
Eli...jos esim. seuraan vierestä hc-piiskausnäytöstä, välillä tekisi mieli huutaa että ei näin kovaa. Lopeta, hiljennä.
Mutta jos itse teen samaa, ajatuksiini ei tule samanlaisia tuntemuksia. Pystyn tekijänä viemään tilanteen sovituissa rajoissa vaikka kuinka pitkälle.

Ajattelen, että kun olen katselijana, empatia on jotenkin ulkokohtaista. Se on olemassa mutta ehkä liioiteltuna, epätodellisena, estävänä.
Tekijänä taas siihen tunteeseen pääsee sisälle aivan eri tavalla. On herkempi aistimaan mikä sopii ja mikä ei. Pääsee kohteen pään sisälle aivan eri tavalla ja intensiivisemmin ikäänkuin olisi sama henkilö.
Eli tarvitaan henkilökohtainen kontaktipinta toiseen ihmiseen tekemisen kautta jotta empatia aktivoituisi sille tasolle jossa samaistuu toiseen ihmiseen. Silloin hänen kipunsa on minun kipuni, hänen ilonsa on minun iloni.

SecretOfSahara

  • Porttikiellossa
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 65
  • Galleria
Tämä oli valaiseva ketju. Thänk juu!

hurricanebabydoll

  • Vieras
Sain tästä paljon pohdittavaa itselleni. Kiitos ketjun aloittamisesta :)

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Välillä tuntuu, että olen toiselta planeetalta. Huomaan, että tässä(kin) ketjussa, joka oli jo lähellä avata sadistin mielenmaisemaa, aihe saatiin tuupattua tunkiolle alta aikayksikön. Ei mennyt montaakaan kommenttia, kun empatiasta tuli pakollinen ominaisuus ja sympatiasta melkein heti perään. Ellei näitä ole, ollaankin jo paskoja D ihmisiä, jotka joutaisivat hakkamaan sianruhoja. Eiväthän he voi nauttia ollenkaan, kun eivät ole empaattisia. Eivätkä sitäpitsi voi osata lukea subeja, tai omata rajoja, koska...

Oikeasti?

Vittu mitä paskaa.

Joka kerta, kun tämä aihe nousee esiin, samat tuulesta temmatut argumentit nousevat pintaan. Ainoastaan psykopaatti-argumentti puuttuu, mutta sekin on varmaan jo matkalla.

Fia

  • Vieras
Komppaan Snadistisadistin argumenttia.
Ajattelen, ettei sadismin tai dominaation tarvitse kummuta empatiasta. Toki se voi ja saa siitäkin nousta, mutta tulisi olla aivan yhtä hyväksyttävää, että sadistisen nautinnon lähde ja sadistisen toiminnan motivaatio on ihan puhtaasti halu satuttaa ja sitä kautta hallita, nauttia kohteen kipureaktioista ja kärsimyksestä. Samoin dominoinnin lähtökohtana saa olla epäempaattinen halu hallita ja alistaa. Kunhan se on konsensuaalista, se on ihan yhtä ok kuin service top -henkisempi "satutan/hallitsen, koska nautit siitä" -lähtökohta.

En myöskään usko, että "empatiattomampi" sadismi tai dominoimti automaattisesti olisi masokistin tai subin rajoja rikkovaa. Uskon, että sadistin/dominoivan on täysin mahdollista sitoutua kunnioittamaan kohteensa kanssa sovittuja rajoja ja hillitä tarvittavissa määrin omia "viettejään" satuttaa ja/tai alistaa - vaikka perimmäinen halu olisikin mennä niin äärimmilleen kuin mahdollista, eikä toimija esimerkiksi session aikana sinänsä kokisi sitten niin minkäänlaista empatiaa kohdettaan kohtaan.

Masokistina itse asiassa koen saavani enemmän masokistista nautintoa silloin, kun koen masokistin aidosti ja omaehtoisesti nauttivan satuttamisestani niin, ettei hän tee sitä vain minun nautintoni ja tarpeitteni vuoksi vaan aidosti omaksi nautinnokseen ja omista tarpeistaan lähtien. Koen nautintoa sen nautinnon tarjoamisesta. Jos tiedän topin satuttavan minua ihan vaan "koska sinä siitä tykkäät", kokemus voi jäädä minulle vähän puolivillaiseksi.

Lähtökohtia tehdä BDSM:ää on monenlaisia, eikä mikään niistä ole toista "väärempi" tai "oikampi", kunhan se suostumuksellisuus ja sovittujen rajojen kunnioittaminen aidosti ovat läsnä.