Kirjoittaja Aihe: Suostumuksellisuus äärimmäisen individualismin merkkinä  (Luettu 1518 kertaa)

oPoika

Kun keskustellaan seksuaalisuudesta ja seksistä, käy usein niin, että yleisempiä vastuullisuuden ja moraalin rajoja hahmottelevat joko tuomitaan tai vaiennetaan. Normiksi muodostunut perusaatos on, että lakia noudattavat ihmiset voivat aidossa yhteisymmärryksessä tehdä, mitä mieli tekee.

Minäkin kannatan ajatusta sikäli, etten toivo lakien puuttuvan ihmisten seksuaalisuuden toteutukseen, jos siihen ei ole ilmeistä syytä, mutta toisaalta vastustan ajatusta, että seksuaalimoraali on vain yksilöiden asia. Liitän tällaiseen ajatteluun yleisestä hyvästä piittaamattoman ääri-induvidualismin.

Vertailukohdan voi hakea kuluttamisesta. Pidän kiusallisena pyrkimystä vaientaa turkisten vastustajat, veganismin kannattajat tai epäeettisen kuluttamisen kritisoijat vetoamalla toimien laillisuuteen.

Mä haluun + mulla on lain suoma lupa = mulla on oikeus -moraaliajattelu on löysää ja ihmisen rationaalisuutta kohtuuttomasti palvovaa, koska siinä oletetaan, että yksilöt pystyvät valitsemaan oman parhaansa. Jokainen kuitenkin on omassa elämässään tehnyt valintoja, jotka jälkikäteen ovat paljastuneet vähemmän viisaiksi.

Minusta moraalista pitäisi pystyä keskustelemaan avoimemmin. Rajoittaminen on toinen kysymys. Minusta voi kertoa mielipiteenään, että kuristusleikit ovat liian suuri riski, vaikka ei tahtoisi niitä kieltääkään. Minusta pitäisi voida epäröimättä sanoa keski-ikäiselle kaverilleen, että ehkä seksi 16-vuotiaan kanssa ei sittenkään ole vastuullinen idea, vaikka teini itseään siihen tarjoaa.

Nykykulttuurissa käy kuitenkin helposti niin, että vapauksien kyseenalaistajat leimataan nopeasti ilonpilaajaksi tai kieltäjiksi, vaikka kysymys olisikin vain pyrkimyksestä herättää keskustelua erilaisten valintojen perusteista.

Jos kyseenalaistajat ärsyttävät tai herättävät voimakkaita tunteita, olisi hyvä kysyä itseltään, kuinka todellisesti olen perustellut valintani itselleni ja kuinka todellisesti hyväksyn ne, koska voimakkaat tunnereaktiot saattavat olla merkki siitä, että asia ei ole omassa päässä loppuun saakka käsitelty. Jos aidosti kokee, että seksi teinin kanssa on kummankin etu ja nautinto, kaverin kyselyn ei pitäisi sen kummemmin ajatuksia häiritä.

Perusteltuihin ajatuksiin ja valintoihin tarvitaan erilaisia näkemyksiä ja sosiaalisia todellisuuksia. Niitä ei tulisi kieltää tai piilottaa individualismin palvonnan nimissä.

Leccare

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 939
  • Orgasmikiduttaja
  • Galleria
Seksi joidenkin ihmisten kanssa, aivan sama kuinka vanhoja ovat, ei ole koskaan kummankin etu ja nautinto. Vietit kuitenkin vievät ihmisiä, ja yksi tärkeä asia on tunnelma, johon harvemmin halutaan häiriötekijöitä. Kyseessä ei tarvitse olla aina edes seksi. Riittää, että joku kommentoi elokuvan dramaattisessa kohdassa "Pane sitä perseeseen", ja kyseinen elokuvanautinto on pilattu tuleviltakin katselukerroilta.
Jos olet vieressä pitämässä kädestä kesken vaikkapa oraaliseksin, ja kysymässä, "Oletko nyt aivan varma tästä päätöksestäsi harrastaa seksiä tuollaisen kanssa?", voit olettaa saavasi ilonpilaajan maineen. Joskus ihmiset eivät ole juttelutuulella.

HuulillaPiirrettyM

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 341
  • TrueMaster 1% Demiurgi emergoitui
  • Galleria
Tässä ajassa yksilönvapaus on harha. Silmukka sen ympärillä kiristyy vääjäämättä, todellisuus on toinen, vaikka yksilölle tarjotaankin sylillinen lillukanvarsia ja virtuaalisanko päähän tyydyttämään näennäisesti tarpeet.

Toisista asioista tehdään laittomia ja samalla ajetaan itseä kiehtovat asiat laillisiksi, molemmat mainitsemasi esimerkit tulevat mm hyvin todennäköisesti muuttumaan. Suojaikäraja laskee ja keinotekoinen korvaa luonnollisen, laki tulee tukemaan näistä molempia. BDSM-toiminnan suostumusasiat ovat loppujen lopuksi aika kevyttä kamaa saada kohdilleen, vaikka aina tottakai on ne harmaan sävyt rajapinnoilla, kuten kaikessa muussakin.

-HPM

"Kun tarkoitus pyhittää keinot, menetämme moraalin"