Onnellista pohdiskelua bdsm-neitsyyden menettämisestä...

[hwyl]

Oikeastaan haluan pitkälle vaan pulputa ilosta... Mitä sitä teeskentelemään. Mutta tuskin olen ihan ainoa siinä, että elämä on aivan hyvistäkin syistä lykännyt itsensä seksuaalista toteuttamista. Minulla oli hyvä avioliitto eikä ollut mikään ongelma pysyä vaniljassa - ei ainakaan tietoisella tasolla, varmaan sillä jotain vaikutuksia silti oli. Mutta runkkaaminen ja haaveileminen jättää pakosta tietyn epävarmuuden. Minulla oli taivaallinen onni tavata vahva ja viisas subi ja pitkien vuosikymmenien jälkeen avautua seksissäkin. Ei hyvää päivää näitä fiiliksiä, mikä rikkaus.

[Kouluttaja]

 

Kuulostaa siltä et ollu kivaa.
Hyvä näin!

[hwyl]

Kuulostaa siltä et ollu kivaa.
Hyvä näin!

Siis niin oli Siinä tilanteessa verifioitui se mitä oon vuosikymmeniä itsestäni ajatellut, että satuttaminen ja nöyryyttäminen on minun juttuni - minusta vain virtasi ulos nautintoa ja toimintaa, intensiivistä halua. Ja kumppani oli järjettömän tasapainoinen ja turvallinen. Pystyin olemaan itseni, ei tarvinnut aristella. Ei hyvää päivää, miten tälläinen seksi puhuttelee ja koskettaa minua niin paljon enemmän kuin vanilja. Molemminpuolista antautumista.

[Griselda_80]

Ihanaa kuultavaa ja olen onnellinen sinun puolesta 

[Chennai]

Mahtavuutta  onnea, nauti. Oman seksuaalisuuden toteuttaminen on rikkaus 

[hwyl]

Ihanaa kuultavaa ja olen onnellinen sinun puolesta 

Kiitos! Oli se ihan oikeasti järisyttävää. Yritin pitää odotukset realistisina, että kunhan tulisi pohjimmiltaan positiivinen kokemus, ja sitten tulikin tälläinen käsittämättömän hyvä... Kumppanilla oli tähän varmaan about ratkaiseva osuus, loistava tapaus.

[hwyl]

Mahtavuutta  onnea, nauti. Oman seksuaalisuuden toteuttaminen on rikkaus 

Cheers! Joo, oon aika äimän käkenä. Tietysti olen suurimman osan elämääni ajatellut, että tämä on osa itseäni, mutta en osannut ihan tälläistä odottaa, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Ja loistavaa nyt nähdä uudelleenkin, ei tarvitse enää sillä tavoin jännittää...