Alistuva vs. Alistettava. Mitä eroa?

[submit]

Tässäpä keskusteluketju, johon subula aloituksessaan viittaa:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=255.0

[-katy-]

Tarkoitan etten kykene uskomaan tällaisiin portaattomiin rajoihin seksuaalisuuden ja ihmisyyden suhteen; liian yksinkertaista ja helppoa. Ymmärrän niiden hakemisen helpotuksena käsittää ja käsitellä itseä ja muita ihmisiä mutta sitten kun ollaan oikeasti elämisen ja ihmissuhteiden tasolla niin eivt asiat ole niin yksioikoisia ja selkeitä.

Ja pieni lisäys: kun sekoitetaan tekeminen ja sitten se mitä itse kunkin pään sisällä tapahtuu niin ollaan hukassa. Toimimme sen vahvimman impulssimme mukaisesti mutta sen rinnalla on sisällämme niin paljon muutakin josta olisi hyvä olla tietoinen, jotta ymmärtäisi sekä oman että toisen toiminnan. Ja juuri siksi kykenemme ymmärtämään toisiamme kun meissä itsessämme jo on se kaikki mitä toisissakin, vaikkemme kaikkia ominaisuuksiamme itse käytäkään. Olisimme ufoja toisillemme muuten.

Kunpa osaisi ilmaista asioita kirjallisesti yhtä hyvin kuin joku muu,mutta onneksi edes jotkut osaavat.

Silti olen miettinyt,että millainen henkilö on ali(s)tettava ja millainen tuosta vain alistuva (on jo valmiiksi aulis jonkun Alistavan tavattuaan) Itselleni ei ole sittenkään näinä vuosina valjennut tuo prosessi.
Onko se todellista, että jonkun kanssa on välttämättä käytävä jonkinasteinen "kamppailu" tai alistamistapahtuma, ennenkuin tää alistuva viimein syö jonkun D/M:n kädestä vai onko se tarpeellinen tapahtuma molempien kannalta katsottuna vai ihan hihasta vedetty koko keissi?

Yksi vaihtoehto olisi myös kammottava,että haluaisi niin kovasti alistua jollekin,mutta M/D estäsi asian tai sanoisi, että katsotaan sitten vuoden kuluttua uudelleen 

edit: hassunhauskoja kirjotusvirheitä

[Normandie]

Tämän ketjun alkupäässä on erinomainen Lady Whipin kommentti tähän keskusteluun liittyen. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan!

Minä olen alistettava. Olen juuri sellainen taistelijaluonne, itsenäinen ja itsepäinen. En ole alistuva, en palveleva. En heti. Nautinto tulee minulle siitä, että Dom näkee minun sisälleni, minuun ja tajuaa näkemässään sen potentiaalin, joka minussa on. Minä tarvitsen sellaisen Domin, joka alistaa minut. Kun sitten alistun, olen kiltti, tottelevainen, nöyräkin, erittäin lojaali. En kuitenkaan alistu kenelle tahansa, vaan hänelle, jolla on valtavasti sisäistä ja ulkoista karismaa ja joka vaikuttaa pysäyttävästi kaikkiin aisteihini. Se alistumisen tunne syntyy Domin intuitiivisestä aistimisesta. Vaikka hän seisoo mitään sanomatta, minuun katsomatta vieressäni, niin minä tunnen hänen voimansa, läsnäolonsa, hallitsevuutensa.

Sellaiselle Domille minä alistun ja se on sitten minun paikkani, minkä hän minulle osoittaa. 

[Guide-Master]

Tätä keskustelua kun joskus luin, niin kumma tuunne tuli, että jotkut Dominoivat luulevat, että kaikki alistuu heille. Itse katson mielummin asian tältä kantilta, että valitsen sellaisen naisen joka kiinnostaa itseeni senverran, että viitsin alkaa siihen vaivalloiseen projektiin  että alistan hänet. Eli itselle on ollut yksi ja sama täällä kuin muuallakin onko ihminen subi vai dominoivaksi itsensä luokitellut, sillä yleensä näissä luokitteluissa yleensä on virheitä, sillä hyväksyn itse senkin että oikea ihminen pystyy minutkin alistamaan.

[Chmlnidae]

Voih katy; näkyy olevan painovirhe tuolla aiemman persoonani kirjoitelmassa...en kuitenkaan kestä penkoa enempää jotakin iäisyys sitten kirjoittamaani (=kiinalaista kidutusta) joten olkoon ja huomatkoon ketä kiinnostaa, minua ei niin kovin.

[-katy-]

Chimi,ei ollut tarkoitus alkaa penkoa erityisesti vanhoja tekstejä,mutta kun tuo oli sen verran hyvin sanottu ja kerrankin nostin vanhan ketjun
 

[Gustavsson]

Tämän ketjun alkupäässä on erinomainen Lady Whipin kommentti tähän keskusteluun liittyen. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan!

Minä olen alistettava. Olen juuri sellainen taistelijaluonne, itsenäinen ja itsepäinen. En ole alistuva, en palveleva. En heti. Nautinto tulee minulle siitä, että Dom näkee minun sisälleni, minuun ja tajuaa näkemässään sen potentiaalin, joka minussa on. Minä tarvitsen sellaisen Domin, joka alistaa minut. Kun sitten alistun, olen kiltti, tottelevainen, nöyräkin, erittäin lojaali. En kuitenkaan alistu kenelle tahansa, vaan hänelle, jolla on valtavasti sisäistä ja ulkoista karismaa ja joka vaikuttaa pysäyttävästi kaikkiin aisteihini. Se alistumisen tunne syntyy Domin intuitiivisestä aistimisesta. Vaikka hän seisoo mitään sanomatta, minuun katsomatta vieressäni, niin minä tunnen hänen voimansa, läsnäolonsa, hallitsevuutensa.

Sellaiselle Domille minä alistun ja se on sitten minun paikkani, minkä hän minulle osoittaa. 

Hyvin sanottu! Hirveen harvoin tulee tässä lusuperseiden kaupungissa vastaan semmoista tyyppiä, jolle tuis mieleenkään alistua, oli sitten puheet miten suuria tahansa. Ja silloinkin nautin milteinpä enemmän juurikin siitä ketjussa aikaisemmin mainitusta ajojahdista, piirityksestä, sähköstä ilmassa. Mutta toisaalta, minä en ookkaan subi 

[Roderch4n]

En omaa kovinkaan paljoa kokemusta alistumisesta tai alistattavana olemisesta. Tähän mennessä alistamis yritykset ovat menneet huonosti tai hyvin huonosti. Ainoastaan alistumis kokemukset ovat toimineet. Enkä usko että se on siitä kiinni että tulee riittävän alistava auktoritäätti osoittamaan että "kyllä sinä oikeasti olet alistettava" sitä on kuitenkin kokeiltu elämässä niin moneen kertaan vaikka ei seksuaalis sävytteisesti aina. En edes uskaltaisi lähteä sellaiseen kokemukseen että joku alistaa mut.

[masomaleslave]

Omalla kohdallani tuo ero on selvä. Itse en kovin helposti alistu, mutta minut saa kyllä alistettua. Eikä se tarkoita mitään väkivaltaista pakottamista, vaan fyysistä tai henkistä tilaa, jossa vaan tuntee olevansa heikompi ja avuton. Toimii siis hyvin henkiselläkin vipuvarrella.

[mirbe]

Kiinnostava keskustelu. Enpä ole ennen miettinyt asiaa.
Itse olen löytänyt itsestäni ehkä molemmat puolet, alistujan ja alistettavan, mutta eri ihmisen kanssa. Toinen sai vereni kiehumaan, halusin laittaa vastaan ja tulla alistetuksi ennen kuin antaisin periksi ja nöyrtyisin. Tällä hetkellä Herrani kanssa taas koen jotenkin luontaisesti halua alistua ja olen mielestäni erittäin palvelualtis. Kyse saattaa olla ehkä keskinäisestä kunnioituksestakin ja siitä, miltä pohjilta hommaan on lähdetty.

[KissySweet]

Itse en ole varma kumpi olen... Minulta löytyy halua miellyttää, mutta joskus on vaan kivaa lyödä leikiksi ja puntuilla vähän. Tietenkään minun aisoihin pistäminen ei vaadi paljoa, kun pieni kooltani olen ja aika hintelä.

Ehkä se vastaan pistäminen on vaan joku sivuoire koirien kanssa kasvamisesta, koska sellainen vastustus ja painiminen on pelkkää leikkiä minulle. Siihen ei liity liiemmin kiihotusta taikka mitään jääräpäisyyttä.

[Tyttöpoika30]

Itselläni ero on häilyvä. Tykkään kokeilla rajojani ja laittaa vastaan, mutta sisimmissäni kiltti ja tottelevainen, sille oikeelle ihmiselle, kelle haluan alistua.