Secretary ON sillä tavoin ihan spesiaali D/s-suhteeksi muuttuvaa tarinaa kuljettava elokuva, että se ei missään kohdin "mässäile" aiheen
tiimoilta. Vaikka yhtäkkisestä läimäysten sarjasta asianajaja sihteerinsä pyllylle (Maggie Gyllenhaal) tavallaan aloittaa, koska sihteeri on - muka -
"tehnyt virheitä tai muuten vaan "huonosti" muotoillut asiakirjatekstin.
Pomo on siis "suuttunut". Käskee naisen nojautumaan pitkälle pöydän ylitse paperi eteen ja "alas lukea sitä ääneen nyt". "taas virhe, ei noin",
Läimäys tulee moisesta rangaistuksena, ja Maggien hätkähdys, kasvojen ilmeet, ihan hämillään, säikähdys, nielaisu silmät pyöreinä... mitä... mitä...
ja ujon "kysyvän"ilmeen myötä katsoo Pomoansa, ja ryhtyy katkonaisesti lukemaan hitaasti tekstiänsä , pysyen kiltisti siinä öpaut 90 asteen käänteisenä pöydän yli. Ja lisää pyllylle tulee tasaiseen tahtiin. Tietysti.
Psykologinen aspekti on heti alussa. Nuori nainen on jotenkin yksioikoisen tunnekylmää järjestelmällisyyttä noudattavan perheen "nujertama", alussa - muistaakseni - epäröivän aran oloisena palaa psykiatrisesta sairaalasta eikä ainakaan mitään kovin huolehtivaa vastaanottoa koe.
Saa sihteerin paikan. Siitä jatkuu.
Elokuvassa on mun mielestäni kohtalaisen hyvin saavutettu prinsiippinä tuo, että nyt nuori nainen saa kyllä sitten "TÄYDEN HUOMION" tällä tavoin vähäsen "mutkan kautta" - tunnekylmälle kodille "vastineeksi" ja "korvaavana". Oikein TUNTEELLA saakin.
Jotain tuollaista mulle on jäänyt päällimmäisenä ajatuksena siitä. Elokuva on vuodelta 2002. Oikein peräti googletin nimellä "Secretary" ja minusta näytti siltä että näiden "raflaavimpien" kohtien jatkoksi se on kokonaisuudessaankin YouTubena.