Ilo pitkästä itkusta: Dacryphilia

[Kaamos]

Tämä mysteerinen ja vähänpuhuttu ilmiö myös monilla fetissifoorumeilla: kumppanin henkinen tuska, itku ja nyyhkytys joka laukaisee jossain syvällä liskoaivojen hermoradoissa kehon kiihottumiseen johtavan dominoefektin 

Onko kyseessä ihmislajin väkivaltaisen menneisyyden haamu jonka jäänteet kummittelevat psyykkeessä vai ristiinmenevät tunteet jotka keho vain tulkitsee väärin?

Tätä tuli taas mietittyä paljon, kun kumppania lohduttaessa erittäin kipeästä henkilökohtaisesta surusta, kyrpäni alkoi seisomaan ja kiihottumaan.

Poskilla valuvat kyyneleet ja hento niiskuttaminen hiipi alitajuntaani josta dominoefekti sai taas minulle tuttuun tapaan erittäin epämukavan ja mahdollisesti erittäin vaikeasti selitettävän erektion. Sille kun en itse mitään voi, se aiheuttaa paljonkin epämukavia tilanteita juuri sillä väärällä hetkellä.

Kaikki itku ei johda refleksimäiseen erektioon tai kiihottumiseen: Miesten itku ei liikuta viisaria milliäkään ja naisten itku täytyy kuulostaa/näyttää aidolta. Pornossa tähän (itkeviin naisiin) olen harvoin koskaan törmännyt...mutta silloin kun törmään se jää aina mieleen, se herättää ja se muistuttaa olemassaolostaan. "Ainiin, mulla oli tää joku juttu" 

Epämukavien lohdutushetkien lisäksi itku myös seksissä on aiheuttanut minulle eläimellistä kiihottumista. Seksin aikana tämä itkusta kiihottuminen on johtanut ylikiihottumiseen ja/tai laukeaminen on ollut lähes välitöntä.


Esimerkki: Muutoin normaalissa seksissä aloin yhtäkkiä panemaan senaikaista parisuhdekumppania perseeseen erittäin voimakkaasti, joka sitten jännitti ja pelotti tyttöä sen verran että äänekäs itku pääsi ja padot murtuivat täydellisesti. Turvasanat eivät silti poksahtaneet eikä keltapunaista lippua nostettu, joten luotin kaiken kuitenkin olevan "ok".
Heti itkun kuultuani ja kyyneleiden valuessa poskille päässäni naksahti, silmilleni laskeutui eläimellinen rovio tuli ja tunsin koko kehoni ottavan vallan itsestään kuin istuisin nyt itse katsomossa pääni sisällä. Fyysinen reaktio ja tunne on hyvin samanlainen minkä voi kokea äärimmäisen raivon, stressin tai pelon keskellä: Itsehillintä saadaan takaisin vain kovalla yrityksellä ja vastustamisella. Kroppa painii vastaan ja pään sisällä käydään riitaa kuka on puikoissa.

Näin vahvaa fyysistä ja henkistä kamppailua ei onneksi tule, jos kyse on itkevän lohduttamisesta. Silloin efekti jää vain pintapuoliseksi kehon ja mielen epätahdiksi jossa stondista yritetään piilotella väärinkäsityksien välttämiseksi.

Dacryphilia. Mikä helvetti se on ja onko meitä sen omaavia muitakin täällä? 

[Piiskazion]

Tunnistan ilmiön. Seisokki on tullut, kun olen naista lohduttanut.

[KnottyLover]

Itku erityisesti sessioissa on mulle iso kink. Itketän tarkoitukselle ja itkevä, hajoava nainen on kiihottavaa seurata. (Korjaan jälkeni tietysti.)

Nyt kun mietin, niin oman subin itkut muissakin yhteyksissä ovat viehättäviä ja joskus lohdutuskin on päättynyt seksiin. Kuivaan mielelläni rakkaani kyyneleet.

Muiden itkut taas lähinnä ärsyttää, nainen tai mies niin en jaksa olla vieraampien tai vähemmän tärkeiden kanssa myötätuntoinen.

[Fia]

Okei, tunnustan. Olen binainen, ja kyllä mä vähän tunnistan ilmiön, eli muiden naisten itkeminen ja itkevän lohduttelu on siis joskus kiihottanut. Kokemus on ollut... häkellyttävä. Mun on toki naisena ehkä helpompi peittää fysiologinen kiihotus kuin miesten eli ei tästä ole vars. koskaan aiheutunut mitään ongelmaa.

Olen itse mieltänyt tän ihan niin, että itkeminen on hellyttävää, kyllä kai sen on tarkoituskin nimenomaan herättää myötätuntoa. Myötätunnosta matkaa himoon on... näköjään joskus yllättävän vähän.

En itse itke kovinkaan herkästi ja jos tulee pakottava tarve itkeä, teen sen yleensä yksin, esim. vessassa. Mun on vaikea kuvitella, että kukaan pystyisi "itkettämään" mua. Yritys saattaisi toimia päinvastoin: kovettavasti. Ja jos oma itkemiseni on joskus jota kuta kiihottanut, en ole tullut tietoiseksi asiasta.

[Ms. M]

Jos mun kanssa meinaa vähänkää tosissaan sessioida, niin on vähän niin kuin pakko sietää/tykätä/kiihottua itkusta, sillä I'm a cry baby. 

Ei mulla muuta.   

[Fia]

Okei, tunnustan. Olen binainen, ja kyllä mä vähän tunnistan ilmiön, eli muiden naisten itkeminen ja itkevän lohduttelu on siis joskus kiihottanut. Kokemus on ollut... häkellyttävä. Mun on toki naisena ehkä helpompi peittää fysiologinen kiihotus kuin miesten eli ei tästä ole vars. koskaan aiheutunut mitään ongelmaa.

Olen itse mieltänyt tän ihan niin, että itkeminen on hellyttävää, kyllä kai sen on tarkoituskin nimenomaan herättää myötätuntoa. Myötätunnosta matkaa himoon on... näköjään joskus yllättävän vähän.

En itse itke kovinkaan herkästi ja jos tulee pakottava tarve itkeä, teen sen yleensä yksin, esim. vessassa. Mun on vaikea kuvitella, että kukaan pystyisi "itkettämään" mua. Yritys saattaisi toimia päinvastoin: kovettavasti. Ja jos oma itkemiseni on joskus jota kuta kiihottanut, en ole tullut tietoiseksi asiasta.

Piti nyt ihan miettiä, olenko koskaan kiihottunut miehen itkusta, mutta ei kyllä tullut mieleen. En sinänsä pidä kyllä sitäkään mahdottomana, mutta ehkä miehet kuitenkin keskimäärin itkee sen verran harvemmin, että sitten kun itkevät on yleensä ns. "tosi kyseessä" ja itselläkin ehkä vähän hätä päällä, niin että sitä on sitten enemmänkin järkyttynyt siitä, että nyt tuokin, joka ei juuri koskaan itke itkee, jolloin se ei kiihota vaan järkyttää. Mutta ehkä jos olisi suhteessa usein itkevää mieheen ja usein lohduttelisi tätä, niitä kiihotuksen hetkiäkin alkaisi siihen sekoittua. Mene ja tiedä.

En mä varmaankaan naisenkaan itkusta kiihottuisi, jos hänellä nähdäkseni olisi todellinen suuri hätä, kuten että joku on kuollut tms. Enempi ne naisten itkut, jotka saattaa kiihottaakin, on ehkä liittyneet esim. tilanteisiin, joissa olen lohduttanut ystävää vaikkapa sydänsurujen vuoksi. Siinä tilanteessa saattaa binaisella muutenkin olla tietty kiusaus sanoa, että unohtakaamme koko miehet, pärjäämme hyvin ilmankin ja siinähän voi muutenkin olla... noh, tietty kiihottava pohjalataus. ;-)

[Yuino]

Itkeminen seksin yhteydessä = parasta. Jos joku juttu (voi olla liikuttuminen, säikähtäminen tai ihan vaan että tuntuu niin tajuttoman hyvältä yms) saa mut itkemään niin asiat on aika hyvin, tykkään siitä että asiat menee tunteisiin. Kiihotun itsekin omasta tunteilusta vaan lisää yleensä ja musta on ihanaa että mua lohdutetaan ja mun annetaan itkeä. Sen jälkeen on jotenkin niin puhdas ja hyvä olo ja meininki voi todellakin jatkua ja parantua siitä vaan. Hienoahan se olis jos joku siitä vielä kiihottuisikin niin saisin vain lisää bensaa sille, että on todellakin ok itkeä.

[Fia]

Itkeminen seksin yhteydessä = parasta. Jos joku juttu (voi olla liikuttuminen, säikähtäminen tai ihan vaan että tuntuu niin tajuttoman hyvältä yms) saa mut itkemään niin asiat on aika hyvin, tykkään siitä että asiat menee tunteisiin. Kiihotun itsekin omasta tunteilusta vaan lisää yleensä ja musta on ihanaa että mua lohdutetaan ja mun annetaan itkeä. Sen jälkeen on jotenkin niin puhdas ja hyvä olo ja meininki voi todellakin jatkua ja parantua siitä vaan. Hienoahan se olis jos joku siitä vielä kiihottuisikin niin saisin vain lisää bensaa sille, että on todellakin ok itkeä.

En muista koskaan itkeneeni seksin yhteydessä. Sen sijaan saatan alkaa noissa kuvailemissasi tilanteissa kikattaa, silleen vähän hysteerisesti tai helpotuksesta ja onnesta kuplivasti. Todennäköisesti mulla yhdistyy joku synapsi johonkin eri osoitteeseen. ;-)

[Meeri]

En kiihotu muiden itkusta alistaessani itse, mutta mulle on tosi kiihottavaa jos toinen kiihottuu minun itkustani, kun minua alistetaan. Se on kenties minulle merkki sellaisesta sadismista, mistä pidän. Että toinen ei satuta minua vain koska minä haluan niin, vaan nauttii siitä itsekin. Olen aika huono ottamaan vastaan kipua, epämukavuutta ja epätoivoa, joten menee välillä aikamoiseksi ulisemiseksi. Ja se miten toinen saa siitä kiksit, se on ihanaa.

[Light]

Itkeminen seksin yhteydessä = parasta. Jos joku juttu (voi olla liikuttuminen, säikähtäminen tai ihan vaan että tuntuu niin tajuttoman hyvältä yms) saa mut itkemään niin asiat on aika hyvin, tykkään siitä että asiat menee tunteisiin. Kiihotun itsekin omasta tunteilusta vaan lisää yleensä ja musta on ihanaa että mua lohdutetaan ja mun annetaan itkeä. Sen jälkeen on jotenkin niin puhdas ja hyvä olo ja meininki voi todellakin jatkua ja parantua siitä vaan. Hienoahan se olis jos joku siitä vielä kiihottuisikin niin saisin vain lisää bensaa sille, että on todellakin ok itkeä.

Samaistun myös tähän. En ihan tiedä olenko ollut tilanteessa, jossa mun itkusta ois saatu isoja kiksejä, mutta kuulostaa aivan ihanalta.
Ihan helposti ei itku tuu, mut jos niin sitten on jo koskettanut johonkin ja se on plussaa.

Muutenkin se itkettäminen ja lohduttaminen, "rikkominen" ja korjaaminen, oi!