Tunteet (ihastuminen, rakastuminen) ja kinkyily

[plastiikki]

Kiintoisa topicci, ja resonoi kyllä. Itsekin totaalisen demi, enkä jotenkin voisi kuvitella tyytyvän "vain sessiointin". Ja tuntuu, että "skenessä" kaikki on toinen toistaan polympia ja vapaamielisempiä... Toisaalta täysin nöösinä on tosi vaikea lähestyä tätä ilmaisumuotoa, kun ei tiedä pitääkö itse käytännön touhusta, vai onko se vain fantasia/idylli... Etenkin tämä korona-aika tekee toki muutenkin kaikenlaisesta parinetsinnästä entistä hankalampaa.

[Index]

Kiva ketju, enpäs aiemmin huomannut.

Minusta touhussa on ainakin seuraavia tekijöitä:

-kipinä, kun kemiat (hla:t) kohtaa
-kiihokkeet, fetissit osuu kohdilleen
-(älyllinen) keskusteluyhteys, flirtti toimii
-löytyy yhteinen sävel tavoitteista (elämäntavoitteet, tavoitteet seksin tai kumppanin suhteen jne)
-jokin näistä erillinen tunneside, ihastuminen, luottamus, hyvä olla toisen kanssa

Sitten mitkä näistä pitää pakosti napsahtaa päälle että innostuu, vaihtelee itse kullakin, ja välillä siitä riippuen kenen kanssa on tekemisissä.

Itse kuulun niihin, joilla pitää (ainakin yleensä) napsahdella useampia nappuloita päälle. Tunnepuoli on yksi. Ehkä enemmän niin, että alussa tarvitsee vain olla sellainen perushyvä fiilis, ja jos muuten toimii, niin tunteet seuraa perässä.

Ah, vitsi kun sanoitit mun mietteet hyvin, kiitos!

Eipä kestä, ilo tuli minunkin puolelleni.

[Lettu]

Jonkun asteinen "ihastuminen" vastakappaleeseen kinkylläkin pitää olla koska luottamusta rakentaessa tutustuu ensisijaisesti kuitenkin siihen ihmiseen. Ja luottamus sekä henkisellä että fyysisellä tasolla antaa mahdollisuuden toteuttaa puolin ja toisin "sessioita".
Se että suhde etenee parisuhteeksi asti onkin sitten ihan toinen juttu.
Itselleni ei toistaiseksi ole tullut tarvetta parinmuodostukseen ja tuskin koskaan enää tuleekaan, mutta yhteinen puuhasteleminen jossa mukana kinkyt mausteet sopisi.
Itselleni polyamoria on ollut aivan tuntematon käsite, toki niin moni muukin. Sen sisäistäminen ja käytännön toteutus vaatii vielä enemmän luottamusta kuin muut suhteet.

[Fia]

Jonkun asteinen "ihastuminen" vastakappaleeseen kinkylläkin pitää olla koska luottamusta rakentaessa tutustuu ensisijaisesti kuitenkin siihen ihmiseen. Ja luottamus sekä henkisellä että fyysisellä tasolla antaa mahdollisuuden toteuttaa puolin ja toisin "sessioita".
Se että suhde etenee parisuhteeksi asti onkin sitten ihan toinen juttu.
Itselleni ei toistaiseksi ole tullut tarvetta parinmuodostukseen ja tuskin koskaan enää tuleekaan, mutta yhteinen puuhasteleminen jossa mukana kinkyt mausteet sopisi.
Itselleni polyamoria on ollut aivan tuntematon käsite, toki niin moni muukin. Sen sisäistäminen ja käytännön toteutus vaatii vielä enemmän luottamusta kuin muut suhteet.

Viisaita sanoja.

Itse mietiskelen, että ehkä myös joskus on hyvä todeta että se joku "ihastuminen" tai kiintymys riittää. Olen samaa mieltä, että luottamusta on pakko olla, että oikein mitään voidaan tehdä, "sessioida".

Mutta eihän kaiken tosiaan tarvi olla parisuhde. Eikä kaikesta sellaista tarvi väkisin vääntää. Ehkä merkityksellinen eroottinen kohtaaminen voi olla... merkityksellistä, vaikkei kantaisikaan Prisman kauppajonoon saati kummin kaiman kissan ristiäisiin.

Rakkaus... on ruma sana. Kaipaus soi kauniimpana.

Ehkä ihminen voi kaivata ihmistä vasten vaikka suurimmat sanat jäisivätkin kynnykselle.

Mietin. Tänään. Ja huomenna ehkä toisin.

[Dean]

Omalla kohdallani on käynyt niin, että kinkyily määritti puolison valinnan ja silloin kun on ollut vaikeaa, se on myös pelastanut parisuhteen. Olen tallentanut muistiini hyvin paljon vaimolta saamiani parhaita kokemuksia parinkymmenen vuoden ajalta, ja niiden muistojen kanssa minun on hyvä olla. On hän siinä vieressä tai muualla.

Mitäköhän tässä yritän sanoa? Ehkä sitä, että minulla on paitsi hänet, niin myös yhteinen 20 vuottamme. 

[Pioni76]

Kiitos kaikille ajatuksia herättävistä kommenteista.
Mä en tällä hetkellä hae parisuhdetta. Mutta merkityksellisiä, intohimon ja kohtaamisen täyteisiä kokemuksia kylläkin. Enkä saa niitä pinnallisissa tuttavuuksissa.
Tulevaisuudessa ehkä jotain muuta, mutta ei just nyt. Tulkoon ensin ystävyydet, kumppanuudet, luottamus ja kipinät.
Ei ollut tarkoitus ketjulla dissata sitä ns sessiointia, joka ei mulle kolise. Kukin tyylillään.
Suurin kaikista on rakkaus, mut sekin ilmenee monilla tavoilla ja monenlaisissa kuvioissa.

[Kesyeläin]

Kappas, tälläistäkin pohdintaa. *vilkaisee omaan käteensä* Jonkin verran tuntuu, että toi demiseksuaali-kortti on aiheuttanut kyllä omia haasteitaan, onneksi omalle kohdalle on osunut sellainen varianssi, että ystävyys riittää. Omalla kokemuksella sessiot on kyllä parempia, kun tunteet saavat rauhassa kehittyä, mutta ne syvimmät tunteet eivät ole välttämättömiä. Muistan yhden dynamiikan, jonka alkutaipaleella kerrottiin, ettei tunteita saisi kehittyä. Yritin pitää mokomat kurissa. Nykyään fiksumpana osaan tehdä selväksi, että mulla niin ikään täytyy olla oikeus kokea ne tunteet, mieluiten myös puhua niistä kyseisen henkilön kanssa. Vaikkei olisi mitään suunnitelmia mistään "päivityksestä" suhteessa. En koe, että mun tarvitsisi olla toisen romanttisten tunteiden kohde, vaikka itselle niitä olisikin kehittynyt. (Onhan se kivaa, mahtavaa ja ihanaa kun asiat on molemminpuolista hattaraa. Mutta onneksi se ei ole itselle pakollista mielekkäiden sessioiden saavuttamiseksi.

(Service) top ja bottom, en koe ongelmaksi tarjota kokemusta toiselle vaikken siitä itse suoraan mitään saisikaan (kunhan ihminen nyt on perusmukava, ystävällinen jne kriteerit vaihtelee vähän teeman ja jatkuvuuden mukaan). Mutta näissä sessioissa, joissa ei ole tunteita (eikä välttämättä edes mun kokemaa valtasuhdetta) oma saanti jää pinnalliseksi, joku pieni myötäilo saattaa kutkuttaa, joskus enemmänkin, mutta täydellinen tyytyväisyys jää haaveeksi.

Polyamoria. Romanttiset tunteet useampaa kuin yhtä ihmistä kohtaan. Hassua on se, että itselleni polyamoria/monisuhteisuus on ollut äärettömän hyvää lääkettä mustasukkaisuuteen. Olen edelleenkin kateellinen, jos itse kaipaisin enemmän huomiota ja (*kauhistus*) joku toinen sitä saa, mutta se ei ole mitään verrattuna mustasukkaisuuteen jotai aiemmin koin. Avoimuus <3<3

Sellaista tajunnanvirtaa omista ajatuksista, sitten voi palata varsinaisiin kysymyksiin 
Osalle kinkyilypartneriin ihastuminen ei ole suotava kokemus, ilmeisesti ainakin osittain siksi, että nämä yksilöt kokevat ihastumisen haittaavan sessiointia. Dominoivasta tulee hellempi ja subista riippuvaisempi. Tän käsityksen oon saanut, kuitenkin jos nyt pintaan nousseita aiheita on uskominen, niin nää päättyy aivan liian usein siihen, että mahtava sessiointi päättyy ihastumiseen, kun toinen osapuoli ei halua tai pysty jatkamaan. (Syitä tähän en voi ymmärtää, mutta se on ehkä oma "puutteeni")

[ElmiMika]

Noh... Tuo avokki ehdottomasti kaipaa siihen tunnetta. Se ei välttämättä ole ihastus, mutta kunnioitus ja tunne, että haluaa alistua.

Kyllä itse olen huomannut, että joidenkin kohdalla tulee ihastusta, toisten kanssa vaan se alistamisen halu, joistain jopa tunne, että voisin itse alistua.

Olen uusi skenessä, mutta nämä samat asiat liikkuvat päässä tuolla parinvaihto piireissä. Ja mä olen sellainen kun haluan olla.

[mirbe]

Itse haluan saavuttaa vähintään jonkinlaisen kiintymyssuhteen, vaikka kyse olisi vaan sessioinnista. Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen, että ihaninta olisi tavata se ihminen, johon myös ihastuisin tai rakastuisin ja jonka kanssa tuntisin syvää intohimoa. Jos niin hienosti kävisi, niin uskoisin voivani olla täysin auki, saisin itse kaiken irti ja luulen, että vastapuolikin saisi siinä kohtaa enemmän kuin osasi odottaa. Pidän siis jonkinlaisten tunteiden syntymistä ehkä jopa tavoitteena, vaikka se ei kaikkien juttu ole.

[dollgod]

Ihastuin eilen

[Violation]

”Eli siis mitä - eikö kinkyilyssä ole tavallista ihastua tai rakastua? Eikö se ole suotavaa? Tarkoittaako sessiointi siis nimenomaan sitä, että ei henkilökohtaista suhdetta?”

Itse aina ennen, nuorempana, ihastuin ja kiinnyin liiankin herkästi ihmisiin. Niin kinkysuhteissa kuin myös vaniljasuhteissa. Mulla on ollut myös yhdenillansuhteita ja -sessioita jotka eivät johtaneet mihinkään ja se ei välttämättä ollut niinkään hyväksi minulle. Enemmän olen saanut syvemmästä suhteesta. Romanttisesti rakastunut olen ollut vain yhden kerran ja taidan tähän samaan kohteeseen olla edelleen syvästi rakastunut. Vaikkemme suhteessa olekaan.

[Pip]

”Eli siis mitä - eikö kinkyilyssä ole tavallista ihastua tai rakastua? Eikö se ole suotavaa? Tarkoittaako sessiointi siis nimenomaan sitä, että ei henkilökohtaista suhdetta?”

Itse aina ennen, nuorempana, ihastuin ja kiinnyin liiankin herkästi ihmisiin. Niin kinkysuhteissa kuin myös vaniljasuhteissa. Mulla on ollut myös yhdenillansuhteita ja -sessioita jotka eivät johtaneet mihinkään ja se ei välttämättä ollut niinkään hyväksi minulle. Enemmän olen saanut syvemmästä suhteesta. Romanttisesti rakastunut olen ollut vain yhden kerran ja taidan tähän samaan kohteeseen olla edelleen syvästi rakastunut. Vaikkemme suhteessa olekaan.

Kyllä on omalla kohdallani ainakin kinkyilyn sisällä ollut enemmän pitkiä romanttisia suhteita, kuin pelkkiä tunteettomia sessiosuhteita (ei nekään koskaan ole olleet täysin tunteettomia).

[Dominora]

Osalle kinkyilypartneriin ihastuminen ei ole suotava kokemus, ilmeisesti ainakin osittain siksi, että nämä yksilöt kokevat ihastumisen haittaavan sessiointia. Dominoivasta tulee hellempi ja subista riippuvaisempi. Tän käsityksen oon saanut, kuitenkin jos nyt pintaan nousseita aiheita on uskominen, niin nää päättyy aivan liian usein siihen, että mahtava sessiointi päättyy ihastumiseen, kun toinen osapuoli ei halua tai pysty jatkamaan. (Syitä tähän en voi ymmärtää, mutta se on ehkä oma "puutteeni")

Tämä "hellempi Dominoiva" tuntuu olevan suhteellisen yleistä (tai näin tuntuu kertomuksista välittyvän) silloin kun Dominoiva osapuoli ihastuu alistettavaan. Itselleni se taas on osaltaan sitä, että voi hyvinkin tulla hellemmäksi, mutta samalla kun tunteet tulevat mukaan, niin tulee luonnostaan hitaammin tutkittua alistuvan sielunmaisemaa. Silloin ne otteet todennäköisesti myös koventuvat ja laajenevat vastaamaan tiedostettuun ja tiedostamattomaant tarpeeseen. Tunteiden tullessa mukaan, loppujen lopuksi asiat vain paranevat.

Omat sessiosuhteet ovat aina sisältäneet sen ajatuksen, että ne voisivat tulevaisuudessa kasvaa session ulkopuolelle. Jotenkin tuntuu absurdilta sessioida sessioimisen ilosta. Sama kuin hakisi seksiä karaokebaarista, hauskaa yhden yön ja kivaa kiljua yhdessä, mutta jättää tyhjäksi aika nopeasti. Joillekkin se sopii, toisille ei.

[SecretOfSahara]

Jos olet kunnon hard core kinky killeri, niin tunteet ovat ykkösjuttu MUTTA et voi olla killeri jos käyttäydyt sopulihamsterin tavoin ja pidät kuvien vaihtoa must-juttuna. Uhrin kanssa jutellaan, chattaillaan, mutta ei koskaan puhelimitse ääneen. Se tunteettomuus on se killerin juttu. Uhrit voivat valehdella - värittävät persoonaa viestien avulla, mutta kaikki selviää heti mitä uhri on miehiään kun pääsee heidän asuntoon tai pyytää käymään. Usein tulee pettymyksiä. Mutta ne tunteet mitä käyt ennen sitä, ne odotukset, ne on huipussa. Todella harvoin käy flaksi, koska useimmat uhrit ovat ressukoita ja sitten tulee se tajuntaan - missä on ne hurmaavat seksikkäät miehet... No niitä ei ole. Ne ei harrasta näin uhkarohkeita leikkejä, koska niiden on pakko päästä fantasioimaan naisesta etukäteen eivätkä halua mörköä naista... Mutta. Hard core kinky killerit eivät välitä ulkonäköasioista. Se hyväksyntä, se leikkiin lähtö, on se juttu. Iällä ja ulkonäöllä ei väliä.

Thänk kaad on kuolettava pandemia liikkeellä .. vai onko se sittenkin thänk kaad juttu, ku ihmiset eivät enää sokkotreffaile. Vai oikeastiko joku uhmaa covid 19 virusta ja luottaa siihen ettei hänellä sitä ole... Elämä on yhtä kuoleman leikkiä.