Aistiyliherkkyys (tai -aliherkkyys)

[Morgul]

Ei se minun elämääni tuo yliherkkyys sessioinnin ulkopuolella mukavaksikaan tee.
Omat hiukseni liian pitkinä kutittavat ohimoita, partani on luonnostaan liian karkea, reagoin moniin ärsykkeisiin ja stressiin vatsaoireilla sekä näin röökilakossa hajuaistini on terävöitynyt ja kiusaannun hajuista entistä hanakammin.
Pelkään ilmapalloja, kuoharipullon avaamista ja uutena ilmiönä ilotulitteiden pamahtelua. Lapsena olin aivan hysteerinen hevosen lähellä koska jostain syystä pelkäsin sellaisen hirnuntaa - nykyään tykkään kyhnyttää hevosia siinä missä muitakin nisäkkäitä.

Tunne-elämäni on välillä kuin murrosikäisellä tytöllä ja taiteellinen, toisaalta havainnoin hyvin esteettisiä nyansseja.

Seksissä jännitän usein liikaa ja olen nyt kokeilemassa, josko runkkaamisen vähentäminen auttaisi siinä sillai että herännyt kiihko taittaisi pahimmalta jännitykseltä terän.
Ikävintä on, että yksi subi nauroi oireilleni ja se teki minusta vilauksessa tunnekylmemmän.

[mauje]

Jossain ketjussa tätä ainakin sivuttiin mutta en jaksanut kaivaa esille että missä ja milloin...uteliaille tekemistä pimeinä syysiltoina sitten

Hyvänä puolena pidän sitä että nautin tuulesta kasvoillani, joskus jopa tuiskustakin. Saatan panna merkille liikahtavan lehden ja kasan kaikkea muuta ympärilläni. Toisinaan saan yltäkylläisen määrän tietoa maailmasta ihan vain olemalla ja antamalla aistien kertoa yhtä ja toista niin säästä kuin muista ihmisistä jne.

Huono puoli on kai että se on aina "päällä"...toisinaan ei ole niin pientä ääntä etteikö se herättäisi tai häiritsisi keskittymistä johonkin asiaan. Jotkut vaatteet ovat epämiellyttäviä yllä koska materiaalin tuntu on häiritsevää laatua. Tästä syystä metalliset kahleet ovat itselle ei-ei jne.
Saatan ärtyä tai ilahtua jokseenkin tyhjästä tai sitten isompikaan asia ei hetkauta jos jotakin on saatava tehdyksi juuri nyt. Ongelma voi olla etten aina pidä montaakaan asiaa välttämättömänä.

Olen tottunut siihen että asiat vain ovat näin ja ihmisellä tarvitsee olla hiukan itsehillintää ettei pursuile ympäriinsä kuin luonnonvoima...ehkä olen taipuvainen menemään siinä toiseen ääripäähän sitten ja pysyn enemmän omissa oloissani. Tietenkin ihminen on monen asian summa eikä tämä johdu pelkästään tuosta tai siitä ja tästä mutta sivuutetaanpa se nyt jotta edes osaksi olisin aiheessa.

Se että tämä olisi jonkinlainen yliherkkyys/ongelma on hiukan uusi asia minulle koskapa minulla ei ole kokemusta muunlaisesta olotilasta. Tämä tuli tietoisuuteeni vasta kun oman jälkikasvun kohdalla oli hankaluuksia ja tämä hyppää esiin mediassa nykyään tämän tästä. On ilmeistä että tässä minulla on käynyt onni siten että mahdollinen aistiherkkyys on ilmeisen lievä, kaiken kuulemani perusteella. Ehkä olen myös oppinut sattumalta elämään sen ominaisuuden kanssa.