Positiivinen kinky

[Kolumnisti]

Positiivinen kinky



Seksuaalisuus kaikkineen on mielestäni pohjaton hyvinvoinnin ja nautinnon lähde, sitäkin suuremmalla syyllä että kinkypiireissä seksuaalisuudesta on sallittua ja jopa suotavaa keskustella suoraan ja asioiden oikeilla nimillä. Silti foorumilta saa usein lukea ihmisten pelosta ja ahdistuksesta sekä henkisestä pahoinvoinnista liittyen seksuaalisuuden toteuttamiseen.

Olisiko tässä kenties miettimisen aihetta ihan jokaiselle kirjoittajalle (koska itsekään en ole aina ihan vaan ruusu perseessä tanssahteleva positiivisuuden airut), että edes täällä kehuja ja positiivista palautetta voisi saada ja antaa ihan siitä ilosta, että toisen saa tuntemaan olonsa paremmaksi. Tällä hetkellä mielestäni on vilpittömimmänkin kehun taustalla sellainen imartelun kaiku, joten jo sekin nostaa kynnystä jakaa kauniita sanoja.

Olen tästä huolimatta ottanut tavakseni muistaa tuntemattomiakin ihmisiä yksityisviestitse, jos olen jonkun huomannut olevan allapäin. Palautteen perusteella sellaista muistamista tapahtuu todella vähän ja se yleensä on kuitenkin jossain määrin arvolatautunutta ottaa yhteyttä tuntemattomaan ihmiseen. Tähän kolumnin perään voi puolestani halutessaan kommentoida, olipa kokenut yksityisviestittelyni millaiseksi tahansa.

Mutta voisiko tätä tapaa kirjoittaa ja huomioida laajentaa ihan yleiseenkin viestittelyyn? Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan olevansa yksin, ruma, huono tai yleisesti kelpaamaton. Joka tapauksessa osa tätä foorumia ja skeneä on myös se seuranhaku ja pariutuminen, ja siinä on aina heikommalla se, joka näkee itsensä pelkästään negatiivisessa valossa. Tiedän olevani jollain tasolla epärealistinen ja toivoton romantikko toivoessani, että ihan kaikilla voisi olla hyvä olla itsensä kanssa ja että sitä hyvää oloa, tukea ja ymmärrystä riittäisi niiden omien porukoiden lisäksi myös yleisellä tasolla?

Jollain tapaa olen vähän surullinen siitä, että myös julkinen keskustelu tuntuu olevan hyvin latautunutta siinä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä; kuka on se joka kertoo miten asia on, kuka se joka pohtii muiden kanssa että voisiko se olla myös jotenkin toisin? Ihmiset ovat ihmisiä ja asiat asioita, jokaiseen asiaan on olemassa kokemuspohjainen näkemys, jonka mitätöinti tuntuu jo ulkoapäinkin vähän haljulta, hankala edes kuvitella miltä tuntuu jos tulee sellainen olo että ryhmäpaineella jo lytätään vaivautumatta edes selittämään miksi ja mistä lähtökohdista itse on eri mieltä.

Vaan siinäpä se on omakin peiliin katsomisen paikka. Jos koen, että olen todella eri mieltä jonkun ihmisen kanssa, ja koen, että toisen tapa on hänelle itselleen tai muille haitallinen tai jopa vaarallinen, niin yhtymäpintaa voi olla siinä määrin vaikea löytää, että on helpompaa sortua henkilökohtaisuuksiin kuin itse asian avaamiseen. Onneksi olen sentään oppinut välillä pitämään turpani kiinni, jos ei minulla ole itse asiaan mitään aiheeseen itseensä lisäarvoa tuovaa sanottavaa. Monesti löytää ketjun jo siitä jamasta, että kaikki olennainen mitä itsellä olisi asiaan sanottavana on jo sanottu, eikä näin ollen maksa vaivaa lähteä toistamaan sitä, mitä muut ovat asiasta sanoneet.

Välittömämmällä tasolla on ihanaa lukea siitä hyvästä mitä toisensa löytäneet ihmiset toisilleen tuovat. Sitten, kun se vastakappale löytyy, niin siinä suhteessahan olisi vähintäänkin tarkoitus jakaa sitä hyvää ja positiivista, mikä ihmisten välisiin suhteisiin kuuluu. Olipa se hyvä millaisessa muodossa tahansa, en ota kantaa siihen millaista sen toisen huomioimisen ja tukemisen tulisi olla, koska muotoja on varmasti yhtä monia kuin on suhteitakin.

Mutta, voisiko olla mahdollista jakaa myös sitä hyvää myös niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei minkäänlaista viitekehystä ole? Voisiko olla mahdollista, että ihan vaan kehuttaisiin toisiamme ja puhuttaisiin toisistamme kauniisti? Tällöin jo ennen kuin lähdetään minkäänlaisiin viitekehyksellisiin suhteisiin, olisi vastassa hyvällä itsetunnolla varustettu kaunis ja vahva ihminen. Tai ainakin omine perkeleineen itsensä hyväksyvä ihminen, joka ei ajattele että pitäisi piilotella itseään.

Mainittava vielä on, että pitkään kuvittelin olevani jollakin tavalla jalomielinen tai altruistinen koska minusta on mukavaa puhua ihmisille kauniisti ja jakaa aitoja kehuja ja kohteliaisuuksia. Ikään kuin sen tosiasian ääneen sanoittaminen olisi tehnyt minusta jollain tavalla paremman ihmisen. Sittemmin uskon ymmärtäneeni, että teen sitä täysin itsekkäistä syistä; toisille hyvän jakamisesta tulee minulle itselleni hyvä mieli ja voin itsekin paremmin. Ei se loppuviimeksi sen kummallisempaa ole.


Kirjoittaja: balthazar, varakolumni #7

[Betonia]

Tuli hyvä mieli tästä tekstistä, kiitos!

[Henuli]

Toi on kyllä totta, että monet ovat itseään kohtaan hyvinkin kriittisiä, itsekin niihin lukeudun. Toisinaan on kovin vaikea silloin ottaa niitä kohteliaisuuksia vastaan, vaikka olisivatkin kovin vilpittömiä. Sitä joutuu ihan ajatuksen kanssa opettelemaan, ettei aina vaan vastaisi jotain "no tää nyt on vaa tällälnen"-kommenttia, kun joku sanoo jotain positiivista.

Toisille ihmisille on kovinkin vaikea asettua toisen ihmisen asemaan ja nähdä asioita toiseltakin kannalta kuin omaltaa. Sekin on toki opeteltavissa oleva asia, mutta monet ovat vain lukkiutuneet "vain minun näkemuksellä on merkitystä"-ajatusmaailmaan. Itse näen asioista aina sen toisenkin puolen, olen sitten itse kumpaa mieltä tahansa. Tämän esille tuominen ja "kultaisen keskitien" esittäminen yleensä tuo toiselle sellaisen mielikuvan, että olen häntä vastaan ja olen aina "toisten puolella" asioissa. Tälläiset kokemukset voivat vähentää tätä positiivisuuden ulostuontia, mutta toistaiseksi ainakin vielä yritän pitää mielen positiivin puolella

Itse tykkään myös jakaa positiivisia kommentteja arjessakin ihan ventovieraille, kehua vaatetusta jne., jos vilpittömästi koen sen aiheelliseksi. Toisen hymy tälläisistä pienistä asioista on kyllä ihan paras mitä voi saada vastalahjaksi ja se tuo myös lisää iloa omaan päivään. Suosittelen kaikille, ainakin kokeilemaan

Kääntöpuolena näen kyllä myös sen, että ne jotka eivät ole tottuneet hirveesti kehua mistään asiasta saamaan, voivat nähdä tälläisen viattoman positiivisuuden sanoman isompanakin kiinnostuksena heitä kohtaan. Eli otetaan kaikki positiiviset kommentit vain niinä mitä ne on, jookos

[kuunlilja74]

Olipa ihana kirjoitus.
Täytyypä ruveta enemmän kehumaan.
Tee edes yksi ihminen päivässä onnelliseksi,vaikka se olisit sinä itse.
En kyllä muista kuka niin on sanonut.

Kyllähän mä tilaisuuksien tullen pyrin ilahduttamaan ihmisiä, jotenkin sitä on vaan itse niin väsynyt ja siinä väsymyksen kuplassa haluaisi itse kuulla niitä kauniita sanoja, mutta jos niitä tarpeeksi viljelee ympärilleen niin ehkä joskus jotain palaa takaisikin.
Tai tulee ainakin parempi mieli kun saa jonkun toisen onnelliseksi.

[Jayteasee]

Tunnistan ongelman sekä toimintatavan, johon itse pyrit. Olen itse samanmoinen kyllä, että mieluummin sanon toisille jotain kivaa. Ei sitä tietysti aina uskoisi, kun ollaan yleisessä keskustelussa. Osaan olla ihan saatanan teräväkielinen.

Vittuilla osaa jokainen, mutta hyvän mielen levittäminen paljon mukavampaa.  Sillä on kivemmat seuraukset.

[Ladynuna]

Kehuminen on vähän kakspiippuinen juttu. Toisaalta siitä tulee hyvä mieli useammalle, mutta toisaalta monet kokee sen vaivaannuttavana. Kehut voivat kohdistua johonkin arkaan kohtaan, joka sitten jää painamaan mieltä lähinnä ikävällä tavalla.

Ehkä tärkeintä onkin onnistua välittämään kehu joko jotenkin mahdollisimman aitona vastaanottajalle tai jotenkin vastaanottajalle luontaisena tapana. Kaipa kehuminen on sitten myös taitolaji, jossa voi olla hyvä - tai sitten ei.

[ööö]

Minua ette saatana saa!

[Selina]

 

[kissa]

Olen saanut tuntemattomilta ihania yksityisviestejä, joissa on tsempattu ja vähän kehuttukin ja saatuani sellaisen ensimmäisen kerran, olen yrittänyt myös laittaa hyvän kiertämään. Koska onhan se kiva saada positiivista palautetta kirjoituksista tai ihan vaan ihan vaan "sä oot upee, ei mulla muuta!" - viestin.

Ihan arjessakin yritän, olen kyllä pahasti jäljessä, siis olen saanut enemmän kuin antanut. Pitääkin ryhdistäytyä. Viimeksi kuulin prisman kassajonossa täysin vieraalta naiselta minulla olevan kaunis hymy! Pelasti päivän, täytyy myöntää!

[Pioni]

Olen saanut täältä ihan mielettömiä tsemppiviestejä, joista jokaisesta olen tosi kiitollinen  Ja olen myös laittanut itse kehu- ja tsemppiviestejä muille, sillä tuo on totta, että kenenkään meistä ei pitäisi tuntea olevansa yksin tai jotenkin huono tai ruma, vääränlainen 

[Belldandy]

Olipas piristys lukea BDSM-baarista tälläinen kirjoitus Toivoisin lisää tälläistä asennetta Toki porilaisena olen tottunut siihen, että vittuilu on välittämistä. Mut kyl porilaiset muutakin osaa.

[notreallyhere]

Tämä oli tosi kiva kirjoitus, Balthazar 

Olen miettinyt jotain samaa.  On tunnettu (ja muuten ihan tutkittu!) fakta että verkkokäyttäyminen on aika paskaa, ja mikäpä siinä, jos kyse on valtavasta monikansallisesta foorumista jossa maan tapa on vittuilla menemään ja ihan sama, mitä sitten.

Sen sijaan sellaisella foorumilla kuin vaikkapa tämä, jossa moni voi (näkyvän) huonosti ja jossa sekä haetaan seuraa että jaetaan asioita joita ei voi kenties missään muussa elämän foorumissa jakaa, voisi ehkä yrittää pitää hieman herkempää otetta. En sano että olen tässä paras koskaan, mutta pari parhainta neuvoa joita olen saanut ovat "We are not in the business of being right" (töissä, hyvältä esimieheltä ja mentorilta) ja "If you have nothing nice to say, say nothing at all" (kakkosäidiltä vaihto-oppilasvuotena).

Olen välillä tosi yllättynyt siitä, miten ilkeitä ihmiset täällä ovat, enkä näe mitä siitä voi itselleen saada muuta kuin pahan mielen. Onneksi on myös vastakkaisia esimerkkejä!