Olenko enää kinky?

[Kolumnisti]

Olenko enää kinky?


Pohdintoja kadonneesta libidosta ihan vaan mututuntumalla.

Tuntui hassulta alkaa kirjoittamaan kolumnia kinky-foorumile, kun libido on ottanut jalat alleen. Mitä kirjoittaa kinkyilystä, seksuaalisuudesta, kun ei tällä hetkellä ole seksuaalista halua? Jos vaikka kirjoittaisi sen puutteesta.

En tiedä onko libidon häipymiseen syynä ruuhkavuodet, marraskuun harmaus, hormonit, egon kokemat kolaukset, pandemia vai masennus, mutta tiedän etten ole ainut foorumilainen vailla libidoa. Aluksi se tuntui valtavalta menetykseltä ja identiteettikriisin paikalta. Olin muutaman vuoden ajan rakentanut itselleni kinky-identiteettiä ja korkea libido oli siinä prosessissa tärkeässä roolissa. Kuinka nyt olla nymfomaani masokisti, kun ei paneta?

Libidoni karkumatka alkoi vuosi sitten. Olen vuoden ajan pureskellut ja tehnyt surutyötä siitä johtuneesta menetyksestä. Alkuun tuli shokki, reaktio, käsittely ja lopulta olen sopeutumisvaiheessa. En usko libidoni enää nousevan sellaisiin korkeuksiin kuin se oli ennen, minun täytyy siis sopeutua siihen, että se on tällainen kuin se on. Ailahteleva, matala ja pariutumisessa sivuseikka. Seuranhaussa arvoni olivat pitkälti seksiin ja seksuaalisuuteen pohjautuvia, ja päämääränäkin oli nimenomaan vain seksiseuran hakeminen. Kaipaan edelleen ihmistä lähelleni, mutta arvoni ovat muovautuneet matalan libidoni mukaan. Arvostan enemmän seksitöntä läheisyyttä, yhdessä oloa, keskusteluja, huomioon ottamista yms. entä kuin munaa pilluun. Taidan olla ennemmin kainalomyyrä kuin nymfomaani.

Entäs kinkyys, kuinka olla kinky ilman seksihaluja? Onneksi kinkyys on minulle muutakin kuin tapa harrastaa seksiä. Tällä hetkellä kinkyydessä korostuvat yhteisöllisyys, kuuluminen kinky-yhteisöön ja olla sen jäsen. Aiemmin käytin yhteisöä enemmänkin, seuranhakuun, seksistä puhumiseen ja exhibbarointiin, nyt pidän kinky-kanavien kautta yhteyttä ystäviini ja jaan kissakuvia.

Se, etten tällä hetkellä halua seksiä ei tarkoita, ettenkö edelleen nauttisi seksissä kivun vastaanottamisesta tai alistamisesta. Kyllä minä niistä edelleen nautin, erittäin paljon, mutta just nyt ei vaan paneta. Nautin edelleen kaikenlaisesta kosketuksesta, kivustakin, mutta se ei ole se päällimmäinen asia mielessä, kun uuteen ihmiseen tutustun. Ennen ensimmäisenä oli mielessä kuinka uusi ihminen piiskaa ja orkuttaa, mutta nyt ensimmäisenä kysyn, kuinka puhut ja pussaat? Tämä ei ole huono asia eikä niin epätavallinenkaan kuin kinkyistä saatetaan olettaa. Vai onko? Se taitaa riippua siitä hakeeko ihmistä sukuelin vai aivot edellä. Molemmat tavat näyttävät silti toimivan.


On nousukausia ja matalapaineita, joinakin vuosina pannaan, kuin pornotähdet konsanaan ja toisina sitten keskitytään muihin asioihin. Täytyy antaa itsellensä se armo, hyväksyä, että asiat muuttuvat ja sinä siinä mukana. Lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tilanteeseen.

Nyt pelataan näillä korteilla.



Snoukka, kainalomyyräilevä masokisti

[#asmokki]

mun mielestä on ihmiselle ihan hyvä et libido ei oo vuosikausia korkee vaan et sekin ailahtelee... itse oon kokenu moisia ailahduksia ennenkin
(kyllä, myös irstaalla ja limaisella #setämiehellä voi ailahdella libido)
se kyllä nostaa päätään vielä...
siksi toisekseen, miksi se kainalointi ei sais kuulua kinkyyteen? mun mielestä hyvinkin tärkee osa myös kinkysuhteita, ei aina pijä olla kepakko pystyssä juoksemassa masokistin tahi subin perässä... myös niillä saa kainaloituttaa! ihimisiä neki on! *MUR*

hyvä kirjotus snö! hyvin sää vedät!

[Fia]

Koskettava kirjoitus.
En oikein nyt edes tiedä, mitä tähän vastaisi paitsi että...

Tietysti olet kinky.   

Kun pervous on identiteetti, niin kuin se sinulle varmasti on, ei se voi olla panetuksen määrästä kiinni. Eihän heterokaan lakkaa olemasta hetero, homo lakkaa olemasta homo tai kissa olemasta kissa, kun kiima kuluu loppuun. Syystä tai toisesta.

Kyllä kissavideoita kavereille jakeleva halikinksteri on ihan yhtä validi kinksteri kuin mikä tahansa orkkukonehimohiiri. Täytyy olla. Jos itse kokee saavansa yhteisöstä irti jotain, on oikeassa paikassa.

Tietämättä syytä libidon laskuun, en ota kantaa siihen, mahtaneeko se joskus palautua. Kuka ties. Lopulta se ei kuitenkaan edes ole oleellista. Oleellista on, että pystyt nauttimaan elämästä tässä ja nyt, sellaisena kuin olet, niine haluine, mitä sulla on.

Kainalointi on muutenkin uusi musta.   

[Chennai]

Tottakai olet 

Libido, ja seksuaalisuus muutenkin, on koko ajan kehittyvää aaltoliikettä. Myös identiteetti kehittyy ja kaikki nämä yhdessä aiheuttavat väkisinkin välillä epävarmuutta. Itsellä varsinkin tuo libido on siinä mielessä vänkä että jos potentiaalista partneria ei ole, ei myöskään paneta. Toisaalta silloin voi keskittyä muihin asioihin, kuten vaikka netissä roikkumiseen. Haluaisin sanoa että ole kärsivällinen, kyllä se sieltä palautuu ennalleen. Mutta on mahdollista että se palautuu mutta joinain muunlaisina tarpeina  - jotka eivät välttämättä ole mitenkään huonompia. Eli odota vain, tiedä mitä siistiä tulevaisuudessa onkaan. 

[Noone]

Tää oli hyvä pohdinta.
Aloin miettiä tuota kainaloitumista - ihmisillä vain on niin erilaiset määrittelyt suhteilleen... Jos suhde on alkanut sessiosuhteena tietyin säännöin, miten vaikea on muuttaa kurssia, jos tarpeet ei enää kohtaakaan. Ainakaan hetkellisesti. Jos suhteeseen A ei ole kuulunut tietyt elementit, koska ne kuuluvat suhteeseen B, niin millaisen ravistelun suhteeseen A osapuolet tarvitsevat päivittääkseen sääntönsä. Vai pitäisikö vaan etsiä suhde C? Tulipa monimutkainen ajatusvirta.

[D79Mies]

Totesin joitakin vuosia sitten, ettei minun tarvitse todistaa tässä iässä yhtään mitään kuin korkeintaan itselleni. Yllätyin lopulta siitä kuinka helpommaksi se elämästä tekee. Kaiken lisäksi tämä herkistää ottamaan vastaan asioita vailla lokeroita ja raja-aitoja, kunhan niitä mieltää omikseen. Tämä keveys vapauttaa energian nauttimiseen juuri niillä comboilla kuin sattuu tuntumaan päällään omimmalta.

[vila]

Onko sillä väliä oletko kinky vai ei? Ja jos sillä on väliä niin kenelle sillä on väliä?

Ja onko olemassa jonkinlainen kinkysuhdemallisääntö, jonka täytyy täytyä ennen kuin suhde on tunnistettavissa kinkysuhteeksi? Jos on niin mitä sitten? Eikö jokainen rakenna kuitenkin juuri itselleen sopivia ihmissuhteita?

(Ja siis nythän olet True Kinky kun ei enää paneta )

[Spoon]

Itselläkin on aikalailla sama tilanne. Vaikka löytyisi kiinnostusta jonkunlaiselle sessiolle, seksi yleisesti tuntuu vaan ärsyttävältä askareelta samalla tavalla kuin tiskit. Välillä runkkaan itsekseni ja silloin tällöin kiihotunkin mutta mä en enää saa tyydyttäviä orgasmeja joten sekin tuntuu yhtä tyhjän kansa. Partnerin kanssa luultavasti saisinkin hyvän orgasmin ehkä jopa, mutta taas mennään siihen että se meinaa tuntua sitten askareelta. Seksi ei vaan kiinnosta, yksinkertaisesti sanottuna. Tai kyllä se vähän kiinnostaa, mutta se on aika minimissä nykyään.  Mä puhun edelleen paljon seksistä ja kinkyistä jutuista mun ystävien kanssa mutta mulla ei oo sitä samanlaista 'tarmoa, mä en innostu asioista niin paljon ku ennen. Mä oon ollu aina se kaveriporukan 'kiimanen' ja nyt nekin ihmettelee sitä miten mä oon muuttunu. Aiemmin mä jo mietin oonko mä seksiaddikti ja että meneekö mulla pervoilu liian pitkälle mutta nyt mä enemmän kaipaan sitä aikaa kun mä olin jatkuvasti kiimanen. Tässä pelissä ei vaan voi voittaa :/

Toisaalta koen kyllä itseni vielä kinkyksi, koska kyllä mua mun fetissit vielä vähän kiinnostaa vaikka en jaksakaan niitä toteuttaa sen kummemmin. Plus lasken oman pikkuilun kinkyksi ja mulle se tulee luonnostaan ilman yrittämistä.

[MissAlex]

Oi, hyvä kirjoitus! Tykkäsin. Ja hei, kainalomyyrät on kivoja!

[Mr Birch]

Hyvä ja koskettava kirjoitus! Mutta määritelkäämme libido seksuaalienergiaksi, jolloin voimme nojata  energian häviämättömyyden lakiin!

Vaikeaselkoisesta asiasta on epäilemättä kysymys ja yksinkertaisia malleja on varottava. Freud kirjoitti: "Kenties kyse on rytmistä, ärsytysmäärän ajallisista muutoksista, kasvusta ja hiipumisesta, emme sitä tiedä." (Masokismin viettitaloudellinen ongelma 1924)

Mr Birch

[Raippa]

Noh... Kiihotustilaa voi kyllä nostaa, mutta se vaatii erilaisia radikaaleja ja pitkäaikaisia toimenpiteitä, jotka saattavat turhauttaa ja raastaa sielua vailla mahdollisuutta saada tyydytystä.

[mirbe]

Olipa hyvä kirjoitus ja paljon omia ajatuksiani. 
Itse vannoin nuorempana, että minusta ei ikinä tule haluton ja aion varjella seksuaalisuuttani aina. Sitten päädyin suhteeseen, missä mua kohdeltiin huonosti ja lakkasin haluamasta seksiä. Sitten suhteeseen, missä kumppani oli haluton ja nyt olenkin ollut sinkkuna vajaa 2 vuotta. Jos minulla ei olisi Herraa, jonka kanssa sessioin, niin saattaa olla että masturboisin kerran viikossa ja se olisi siinä. Seksihalut kohoavat kun seksiä on tarjolla ja himottava kumppani vierellä ruokkimassa halua, mutta jos seksiä on saatavilla harvoin, niin alitajuisesti ehkä työntää halujaan ensin syrjään ja sitten ne laimenevat. Jos nyt aloittaisin suhteen, niin voisin kuvitella, että minun olisi helppo jälleen syttyä ja haluta paljon seksiä, mutta silti olisin jälleen jonkinlaisessa muutosvaiheessa.

Mutta mitä läheisyyden kaipuuseen tulee - itse ainakin kaipaan monenlaista kosketusta ja läheisyyttä. On ihanaa, että otetaan rajusti ja vedellään piiskalla, mutta jotenkin juuri viime aikoina olen kaivannut paljon vain sitä että voisin olla iho ihoa vasten ja nukahtaa kainaloon. En koe kinkyyteni silti katoavan vaan nämä kaksi puolta kulkevat minussa käsikkäin eivätkä sulje toisiaan pois.