Annatko sinä muiden määritellä itsesi?

[cheri]

Tosi hyvä kirjoitus, nämä asiat ovat olleet itselläni vahvasti mielessä viime aikoina. Itsensä määrittely muiden kautta on paitsi haitallista, rajoittavaa ja ärsyttävää, myös mahdolllisesti ihan vaarallistakin pitkässä juoksussa. Itse olen perusluonteeltani todella "people pleaser" ja minulla on luontainen halu olla kiva ja kiltti ja tykätty, sellainen hyvä tyyppi. Tämä puoli itsessäni vahvistuu d/s-juttujen yhteydessä, ja kun aiemmin olen toisinaan peilannut omia mieltymyksiä, haluja ja tarpeita vahvastikin muiden kautta, on se saattanut joskus johtaa omien rajojen venyttämiseen vääristä syistä. Tämä tietysti pirstaloittaa omaa kinky-identiteettiä/seksuaalisuutta entisestään. Olen tietoisesti pyrkinyt lopettamaan muiden mielipiteiden liiallisen kuuntelun ja keskittymään siihen, miten pystyn itse rakentamaan ja tutkimaan omaa kinkyyttäni turvallisesti ja nautinnollisesti - suorittamatta, kilpailematta ja välittämättä yleisistä oletuksista, stereotypioista ja vaatimuksista.

[NeitiM]

Niinpä, tuo pukeutuminen. Onko pakko olla mustissa pitsiwaatteissa panta kaulassa, että olisi uskottava sub.. Miksei vaan pastelliväreissä ja konservatiivisesti kynähame päällä? Pitääkö dommen käyttää korsettia, korkkareita ja näyttää ilkeätä / välinpitämättömältä? Miksei vain voisi hymyillä kivoissa (pastelli)vaatteissa tennarit jalassa? Jos mies haluaa alistuaa naiselle, miksi naisen pitää olla stereotypinen? Tärkeintä kai on, että pääsee alistumaan ja palvelemaan? Tässä tuntuu, että taas miehet määrittävät sen millaisen (D-)naisen on oltava... Syytän kinkypornontuottajia ja muita wanhoja mielikuvia dommenaisista  Jos sen dommevaimon haluaa, niin pukeutumisella ei pitäisi olla merkitystä.

Mulla kun ei muutenkaan kinkylähipiiriä ole, niin en oikein ole kuullut millainen minun pitäisi olla, mutta välillä, kinkyilyn alussa keräen kokemusta niin subina kuin deenä ( ) niin muistan sen itselleen asettaman paineen, että miltä minun pitäisi näyttää ja olla...No, kinkykaveruus on muusta kiinni kuin ulkoisista seikoista 

[Runkkaritar]

Hyvä kirjoitus.

Itselläni on sellainen näkökulma tähän, että toisille kykenen alistumaan ja toisille en. Jotkut taas saa minussa esiin dominoivan puolen. En silti lähtisi vähättelemään kenenkään suuntausta. En anna myöskään muiden määritellä itseäni, tai sitten en vaan rekisteröi jos joku yrittänyt.
Oonko edes itse itseäni määritellyt mitenkään en edes kaipaa ympärilleni tiukkoja raameja, tulis ahdasta.
Mut niitä palapelin paloja on löytynyt ja näin olen tyytyväinen.
Toisille riittävä, toisille en. Kaikkien kanssa ei tarvii olla mitenkään ja muiden kanssa vaan ollaan ja kassotaan mitä tapahtuu.

[Pinku]

En anna. Olisi helpompaa, kun taipuisi normeihin ja kuuluisi valtavirtaan. Oon mie koittanu oppia siitä seksistä tykkäämään ja sitä haluamaan, koska niin vaan on. Ja oon koittanu, että ageplay ja abdl on seksuaalinen kinkyasia.

Mutta ei se vaan toimi omalla kohdalla. Enkä kasva  isommaksi pikkuiseksi vaan pysyn vaipoissa.  Oon ahistellu ja kärsiny identiteettikriisejä, mutta täällä sivustolla on saanu minut tuntemaan itteni paremmin ja tiedän nyt mikä oon ja miten oon. Enkä enää kiristele sitä, että millanen minun pitäis olla. Että jos sillai ajattelee, niin muiden määrittely-yritys varmisti vaan itelleni, että minkälainen olen.

[Jersey]

Hyvä kirjoitus. Onneksi en itse ole kohdannut ketään dissamassa mua vaan enemmänkin huomannut, miten yhtä isoa kivaa perhettä nää pervot onkaan. Mutta ehkä sekin kuvitelma jossain vaiheessa rapistuu.. jää nähtäväksi.

En anna myöskään muiden määritellä itseäni, tai sitten en vaan rekisteröi jos joku yrittänyt.
Oonko edes itse itseäni määritellyt mitenkään en edes kaipaa ympärilleni tiukkoja raameja, tulis ahdasta.
Mut niitä palapelin paloja on löytynyt ja näin olen tyytyväinen.
Toisille riittävä, toisille en. Kaikkien kanssa ei tarvii olla mitenkään ja muiden kanssa vaan ollaan ja kassotaan mitä tapahtuu.

Täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Ehkä en ole vain huomannut dissausta tai sitten olen murissut liikaa, että sitä olisi uskallettu päin naamaa sanoa.

Toisaalta tuntuu, että pennusta asti on saanut tapella ollakseen sellainen kuin on. Nyt on jo sinut sen asian kanssa mitä haluaa ja mitä on, ettei ole enää vaivannut hetkeen päätään sellaisella. Ne kelle ei kelpaa, niin olkoot ilman. Tuskinpa sitä itsekään sellaista seuraa kaipaa, joka ei osaa arvostaa meitä kaikkia ihania lumihiutaleita. <3

[D79Mies]

Hyvä aihe. Kiitos siitä.

Ympärillämme on sen verran dataa, että jo sen muuttaminen itselle merkittäväksi informaatioksi vaatii jotakin määrittelyä. Tämä auttaa meitä suhtautumaan asioihin jollain lailla. Toisinaan tiedostamatta. Luultavasti kokemus- ja arvomaailmamme vaikuttavat siihen, millaiseksi me jonkun kohteen koemme, siis määrittelemme. Onko siis ihme, että kaksi eri henkilöä määrittelevät kolmatta aivan erilaiseksi?

Eikä siinä mitään, monella meistä on asioista mielipiteemme, joskus jopa toisten kysymättä. Mielestäni ongelmalliseksi tilanne muuttuu vasta, kun kohteelle vyörytetään todistustaakka. Käsitykseni mukaan kukaan ei ole omasta kinkyydestään tilivelvollinen kellekään. Ei ainakaan tuntemattomille. Kaikki skenaariot kinkyyden totuusinkvisiitioista kuuluvat ainakin itselläni puhtaasti painajaisiin.

Itse olen opiskellut sellaisessa ympäristössä, jossa on toisteltu mantraa siitä, että ihminen viestii toiselle pukeutumisellaan. Jossain määrin estetiikko olen itsekin. Tämä on luonnollisesti johtanut kysymyksiin siitä, miltä Domin kuuluu näyttää sekä pohdintoihin omasta identiteetistä. Kinkykuvasto vilisee tiettyjä kliseitä, mutta kuvittelen pärjänneeni siinä itselleni uskollisena. Tämä oli se helpoin osio.

Vaikeimmiksi muuttuvat sosiaaliset tilanteet, naamatusten toisten kinkyen seurassa. Siinä, missä bilepiiskaukset sekä bondage uivat valtavirtaa, alistamisesta kiksejä saava on vain... ööh, sosiaalisesti tökerösti käyttäytyvä urpo. Ja onhan se jollain tavalla ymmärrettävääkin, mutta toisaalta fetissejä epäreilusti arvottavaa. Lopulta roikut muiden mukana, omat fetissit lukittuna kodin seinien sisälle. Jopa subisi seurassa. Jossain vaiheessa päässä kuuluukin Koskenniemi:

"Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
   Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
[...]
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
   yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot..."

Tähän hartaaseen tunnelmaan on hyvä lopettaa. 

[Lila_]

En anna. Eniten ristiriitaa tai "sheimaamista" on tullut joissakin harvoissa tapauksissa vastaan sen suhteen että subiaivoissani olen nöyrä, hiljainen ja alistuva mutta arkinen siviiliminäni ja peruspersoonani on kiltin miellyttäjän lisäksi varsin verbaalinen höpöttäjä ja sanavalmis, puolensa pitävä, itsevarma, kinkytermein ajoittain jopa brättikin (siviiliminäni mm. flirttaa brättäämällä)...Sen sijaan että D olettaa että olen subiluonne persoonanakin (stereotyyppisesti ujo, hiljainen, kynnysmatto). Kun D törmää siihen seikkaan että subiaivoissani alistun mutta siviiliminäni voi kyllä saada halutessaan jauhot D suuhun (jos D käyttäytyy epäoikeudenmukaisesti/vastuuttomasti/ei omaa tarpeeksi sosiaalisia- tai tunnetaitoja keskustellakseen, kovin herkästi ja mielelläni en ohjia ota vaan sitten vasta kun on pakko!) ellei myös D:n siviiliminä ole minua vahvempi/sanavalmiimpi, alkaakin D tutista. Siviilissään hissukka ja epävarma D kokee että verbaalisen siviiliminäni kanssa ollessaan ei saa valtaa ellen ole vieläkin hissukampi ja epävarmempi kuin D. Olen sitä tyyppiä ihmisenä joka vie jos toinen ei vie - pakkohan jonkun on viedä esim. keskustelua eteenpäin ja jos toinen ei sitä tee, rooli jää minulle - ja sittenhän en olekkaan subi.      

Mutta kun...toisen (oikeudenmukaisesti ja asiallisesti!) ohjat ottaessa (mitä todellakin haluan, pitihän toisen se D olla enkä halua valtaa vaan luovuttaa sitä!) ja subiaivoissani alistun hyvinkin kiltisti ja vastaan väittämättä sillä siitä todella nautin - niinhän haluan asioiden olevankin! Antaa itseni, kehoni ja mieleni toiselle, makkarin ulkopuolellakin. D:n toimiessa väärin en kuitenkaan voi olla antamatta palautetta tai tarpeen tullessa todella puolustaakin itseäni. Kynnysmatto en ole vaikka kovin viimeiseen asti miellyttäjä, subi, palvelija...olenkin ja ns. "vallankaappausta" välttelenkin.

Niin kuin jo aiemmin ketjussa mainittiin, ihan jokaiselle ei pysty alistumaan/ihan jokaista ei pysty alistamaan, ja, tuohon lisäten, näköjään etenkään jos se s on D:tä vahvempi siviiliminänä ja D ei sitä kestä. Tai toisin päin. Ja sitten taas toisaalta...kun ei ole vain sessio- tai makkarisubi/D niin onhan se ihan ymmärrettävää että sitä samaa D tai s piirrettä sitten kaipaa/etsii toisen siviiliminässäkin kun nekin ovat keskenään tekemisissä. Jos siviili s peittoaa D:n, onko s silti s vai onko se sittenkin brätti tai D subin valepuvussa "sessioissa"?        Entäpäs onko ujo ja hissukka D oikeasti subi D:n valepuvussa?    Onko truu s truu s vain jos se sietää ihan mitä vain töykeää/törkeää käytöstä D:ltä hiljaa hymyillen?