Pikkuistelusta voimavara?

[Pinku]

https://www.kaksplus.fi/perhe/parisuhde/5-syyta-miksi-kumppanille-kannattaa-leperrella-vauvakielella/

Mie lukkiin tämän ja minusta tässä oli monta sammaa asiaa, kuin ison ja pienen välisessä suhteessa ja juuri niissä hyvissä puolissa, joita moni hakee ja saa.

[ViatonPiru]

Ystäväni rakastaa hevosia ja yksisarvisia mitä mun mielestä ja on ihan sika söötti! Mahtava tapa ilmaista itseään ja omaa maailmankuvaa. Seksi yhteys on mieleni mukaan aika yksilöllinen.Taidan olla jotenkin seksisti...koska ystäväni jokä pikkustelee on mies ja se tekee asiasta erittäin söpöä minulle.

[PuppyMae]

Minä en ees pikkuisena ole kovinkaan söpöstelevä. Se on enemmänkin joukko abstrakteja helliä ajatuksia ja tunteita, ei niinkään söpöjä asioita. Toki niitäkin jokunen on, mutten varsinaisesti niitä siihen pikkuisteluun edes tarvitse. Syli riittää. Tai jopa pelkkä partnerin kämmen, jolla leikkiä tai pitää lähellä. Ihanaa lukea, kuinka moni pikkuisteleva kokee ja tuntee asioita. Seksuaaliseen pikkuisteluun ja miten se minussa näyttäytyy, en jää edes vastaamaan.. Muuten tästä tulee päättymätön kirjoitus, jossa ei ole koskaan pistettä.

[Irwikissa]

Vastataan vielä sellaisen ihmisen näkökulmasta joka ei harjoita age playta. Itselle ne hetket kun tietyllä tavalla koen, että minua kuvaa sana "pikkuinen" en ole roolissa, en miellä sitä kinkyyteen, en liitä sitä suoraan seksiin tms. Se on kuitenkin olennainen osa minua, tunnepuolta ja luonnetta.

Koen että se hetki kun saan olla pieni, lataa todellakin akkuja. Saan luvan kanssa käpertyä toisen lähelle, olla täysin vastaanottava ja "passiivinen". Lainausmerkit, koska vaikka en aktiivisesti tee mitään vastavuoroista, olen vain ja kehrään, niin koen niin suuresti tunteita ja lämpimiä ajatuksia ettei se täysin passiivista todellakaan ole vaikken ole vastavuoroinen, toimi. Silloin saa päästää irti. Silloin saa olla se, josta pidetään huolta. Silloin saa unohtaa ympäröivän maailman, arjen, vastuut, huolet ja stressin toviksi. On vain se oma pörröinen vaaleanpunainen kupla, jossa on minä ja hän. Se on tunnepuolen söpöilyä itselle. Saa vain olla rauhassa, hengittää syvään, nauttia, ottaa vastaan.

Noin muuten, saan iloa väreistä, kauniista asioista, luonnosta..erilaisista pienistäkin asioista, hetkistä ja ilmiöistä. Tänään kun olin kollegani, ystäväni kanssa suppaamassa, niin hän sanoi minua söpöksi, kun ihastelin puhdasta vettä, kaloja, sudenkorentoja, vedenalaista vihreyttä, "suomalaista mangrove-metsää" leveä hymy naamalla onnesta soikeana. Kaipa se elämänilo ja ihmettely voi olla tietyllä tavalla söpöilyä myös 

Saako siitä energiaa kun voi olla toisen lähellä pikkuinen? - Ehdottomasti.
Tuovatko söpöt asiat tai söpöily välillä valoa harmauteen? - Kyllä toki, niitä voi kokea hyvinkin helposti myös elämäniloisena heittäytyvänä aikuisena