Vaniljana en olisi minä.
Lisäks tästä elämästä katsoen tuntuu, että puuttuis yks ulottuvuus itsestä, johon tutustua (ja johon tutustuminen on pääosin tosi kivaa, toisin kuin joihinkin muihin puoliin). Tietysti voi olla, että sitten olis joku toinen ulottuvuus tilalla, tai että vaniljuudesta löytyis jänniä juttuja ja omaa itseä.
Kumppanien löytämisessä varsinaisen hankaluuden mulle tuottaa muut asiat, vaikka onhan tää yks rajoittava ulottuvuus. Joskus se on häirinnyt tosi paljon, mutta enimmäkseen ei.