Saisinko neuvoja? Kokematon haluaisi rooliasetelmia, mutta ei osaa.

[ManScandinavian]

Moi,

mua on siunatta pääasiassa subeilla jotka tietävät mitä tahtovat ja tekevät siksi domin elämän helpoksi. Tai vaikka eivät tietäisi, niin antavat mulle vallan tehdä "mitä lystään" toki sovituissa rajoissa.

Mutta nyt on hieman hankalampi tapaus: Hän kokee kiihottavaksi alistettuna olemisen - kuten vaikkapa 1500-luvun romaanit, joissa nainen määrättiin miehen puolisoksi ja tyydyttämään tämän tarpeet halusipa tai ei. Mutta hän on silti epävarma siitä, miten haluaisi leikkiä leikkiä. Minä yritän hänelle ehdotella erilaisia asetelmia tai tapoja, mutta kokemattomuudesta johtuen hän vain korostaa epävarmuuttaan. Mikä taas tekee mulle itselleni hieman epämukavan ja turhautuneen olon: On kurja leikkiä mitään leikkiä jos on päällimmäisenä tunne, että toinen kokee kiihottumisen sijaan vain hämmennystä tai noloutta tai epävarmuutta.

Joten miten saattaa kokematon mutta kiinnostunut sub rooli- alistamisleikkien maailmaan? Niin että homma ei menisi plörinäksi vain siksi, että teen epätietoisena jotain mikä toimiikin lopulta päinvastoin kuin toivoisin sen toimivan...?

Rehellisyyden nimissä koen asetelmamme hieman ärsyttäväksikin kun on tottunut aiempien subien kanssa asioiden helppouteen. Mutta oon päättänyt silti yrittää.

Ehkä te osaatte neuvoa?

[Snadistisadisti]

Yksi lähestymiskulma olisi keskustella skenaariosta yhdessä, miettiä millaisia kiihottavia elementtejä siihen liittyy, millainen rooli kumpaisellakin olisi ja millaisilla rajoilla ollaan liikkeellä.

Roolihahmoja kannattaa miettiä valmiiksi; kun kumppanisi pääsee miettimään millaisen hahmon rooli hänellä olisi, se saattaa helpottaa asiaa. Roolihahmohan voi sisältää suuren osan kumppanisi luontaisia ominaisuuksia, joihin lisätään mausteeksi skenaarioon sopivia elementtejä. Hahmolle voi miettiä myös taustaa; millainen perhe, elämä, kokemustausta yms. hänellä on. Lopullinen hahmo on karikatyyri, joka jättää tilaa leikin tapahtumille.

Lähtökohtaisesti siis juttu pitää tehdä yhteistyössä, keskustelun kautta.

Toivottavasti tästä on apua.

[ManScandinavian]

Kiitos. Totisesti oli apua! Aion näyttää vastaukseni hänelle tuollaisenaan niin hän samalla ymmärtää, että emme ole ainoita jotka ovat tällaisia asioita pohtineet.

Ylipäätään olen pyrkinyt saamaan häntä ymmärtämään, että jokainen on joskus leikkinyt ensimmäisen kerran. Kaikille se on ollut tutkimusmatka ja opettelua. Ja juuri se matka on yksi suurimmista hienouksista. Seksistä poistuu perinteisen vanilija-parisuhdeseksin ennalta-arvattavuus ja rutiininomaisuus ja siitä tuleekin yhtäkkiä jokakertaisen jännittävää..

About noilla saatesanoilla pyrin siis rohkaisemaan. Vastauksesi varmasti syventää hänen ymmärrystään, kiitos. 

[Henuli]

Näin subin näkökulmasta kokisin ehkä myös tärkeäksi tuoda esille, että heti ei tarvii kaikkee mielenkiintoista kokeilla. Eikä se ole paha asia, että sessiossa ei välttämättä sitten ihan kaikesta tykännytkään vaikka oli niin ensin ajatellut. Jälkikäteen sessiosta keskustelu, syvemmin kuin vain "oliko kivaa" asteella, on yhtä tärkeää kuin se rajojen hahmottelu etukäteen.

Itselläni ensimmäiset kerrat oli hyvin yleismaallisesti rajojen sisällä toimintaa. En tiennyt etukäteen mitä tulee tapahtumaan, mutta luotin ettei D tee mitään rajojeni ulkopuolelta. Tälläinen vaihtoehto voisi myös olla mahdollinen, kun toinen ei tarkkaan tiedä mitä haluaa. Kaikki on niin yksilöitä että vaikea sanoa mikä toimii kelläkin

[ManScandinavian]

Kiitos Henuli, että toi subin näkökulman tähän myös. Itseasiassa toivoinkin, että juuri subit innostuisivat keskustelemaan aiheesta.

Omalla subilni johon viittaan alkup kysymykselläni on seksuaalinen olento kyllä. Mutta olen aikalailla ensimmäinen mies koskaan, joka hänelle on ollut bdsm:n ovia avaamassa. Jotain pientä ylläri-läpsimistä joskus ollu sen verran että tietää sellaisesta innostuvnsa. Mutta varsinaisesti hän ei ole koskaan edes tiennyt tarvitsevansa muuta kuin sitä millaista se on aina ennenkin ollut. Niinpä vanilijaseksin perinne hänessä näkyy tavalla joka varmasti monelle baarilaiselle hyvin tiedossa:

Vanilja-harrastaja ei välttämättä edes ymmärrä, että seksistä voi ja pitää keskustella ennen ja jälkeen. Esittää toiveitaan, antaa palautetta jota toinen myös rakastaa kuulla ja saada, kertoa mieltymyksistään ja fantasioistaan. Ei kyseinen sub-kokelas suinkaan "estynyt" ole, mutta kaikki nuo asiat pitää ikäänkuin kaivamalla kaivaa hänestä ulos. Ne eivät tule automaattisesti kuten itsensä subiksi kokevalta tulee. Hän kyllä pitää ja kiihottuu "alentavasta" kohtelusta ja nimittelyistä vaikkapa. Mutta vaikka näin, ei koskaan anna palautetta ilman että sitä häneltä kaivamalla kaivaa. Ja se on ehkä ajoittan vähän "masentavaa". Sillä jos näkee paljon vaivaa onnistumiseen ja on tottunut että palautetta tulee, niin sitten kun sitä ei yhtäkkiä tulekaan, on ensimmäinen oma tulkinta, että "ei se ollutkaan niin hyvää, hän ei pitänytkään siitä". Vaikka oikea vastaus olisikin, että "pidin tottakai, mutta en ole ennenkään läpikäyny seksikertojani eksienikään kanssa."

No, olen siis tottunut subeihin, jotka listaavat fantasiansa, mieltymyksensä, asetelma-, lelu- ja välinesuosikkinsa kuin apteekin hyllyltä varmistaakseen, että varmasti ymmärrän mistä kaikesta pitävät AINAKIN - puhumattakaan että toki haluavat kokea myös uutta. Vanilija-perinteessä elänyt ei välttämättä ole koskaan sanonut yhdenkään seksikerran jälkeen toiselle juuri muuta kuin pusun otsalle. Ei siis ole puhuttu elimistä, asennnoista, kutsumanimistä - ei mistään.


Eli vaikka seksi olisi ollut kovinkin kiihkeää, ei siitä silti ole ollut häveliäisyyssyistä soveliasta jälkikäteen puhua.

[armadillo]

Moi!

Tässä tekstiseinää naputellessa onkin jo ehtinyt tulla lisää vastauksia ketjuun, enkä enää aio alkaa tätä vuodatusta niihin sopeuttamaan, joten tyydyn vaan pahoittelemaan päällekkäisyyksiä ja komppaamaan edellisiä. Minähän en sinänsä mitään mistään tiedä, joten olen varmasti justiinsa paras neuvomaan.

Mulla on semmoinen teoria, että tämmöinen eroottisesti antoisa konsensuaalinen BDSM-alistumiskokemus muodostuu aina alistujan päässä, eikä siihen oikein voi ulkopuolelta pakottaa. Näin ollen dominoivan osassa ei auta kuin olla pohjattoman kärsivällinen silloin kun alistuva vielä hakee omaa roolikohtaista tunnetilaansa. Harmi kyllä on paljonkin juttuja millä voi estää toista pääsemästä sinuiksi roolinsa kanssa, useimmiten ihan vahingossa ja tietämättään.

Mutta hän on silti epävarma siitä, miten haluaisi leikkiä leikkiä. Minä yritän hänelle ehdotella erilaisia asetelmia tai tapoja, mutta kokemattomuudesta johtuen hän vain korostaa epävarmuuttaan.

En nyt tiedä miten tämä epävarmuus ilmenee, mutta mietin että voisiko se johtua häpeän tunteista, kun onhan tällä BDSM:llä edelleen meidän kuplan ulkopuolella tietynlainen stigma johon törmää jatkuvasti. Voi olla vaikea heittäytyä alistuvaan rooliin jos pelkää voivansa sen vuoksi menettää kasvonsa BDSM-kontekstin ulkopuolella, "tosielämässä", tai yhtä hyvin jos pelkää ettei osaa alistua "oikealla tavalla", tai ettei jotenkin muuten kelpaa.

Monille ihmisille tämä eroottis-seksuaalinen elämänalue on tosi herkkä paikka ja mun omassa kokemuspiirissä käytännössä kaikilla itsevarmimmankin oloisilla naisilla on aivan jäätävät pinot kaikenlaisia epävarmuuksia itsensä suhteen. True story, bro. Siis tottakai miehilläkin usein on epävarmuuksia, mutta meidät on vaan opetettu lapsesta asti torjumaan ja peittämään kaikki semmoiset niin että ne räjähtää silmille vasta sitten myöhemmin (tai ainakin mun nuoruudessa tehtiin näin).

On kurja leikkiä mitään leikkiä jos on päällimmäisenä tunne, että toinen kokee kiihottumisen sijaan vain hämmennystä tai noloutta tai epävarmuutta.

Näinpä. Mullakin on ollut aikoinaan paljon näitä epävarmuuden tunteita just tuosta samasta, että "mitä jos toinen kokee kiihottumisen sijaan vain hämmennystä tai noloutta tai epävarmuutta". Oon aika herkkä tulkitsemaan toisen reaktioita, ja kyllähän se mulla on aina päätavoite että molemmilla olis kivaa. Siinä oon vaan sitten joutunut luottamaan leikkikaveriin, että ei hän olisi siinä jos ei kokisi hommaa antoisaksi ja mielekkääksi. Tai no, ei ainakaan toista ja kolmatta kertaa. Toisaalta sitten kun pystyy luottamaan itse omaan tekemiseen, niin sitä alkaa ikäänkuin säteillä semmoista luottamuksen ilmapiiriä joka voi sitten parhaassa tapauksessa tarttua kaveriinkin.

Rehellisyyden nimissä koen asetelmamme hieman ärsyttäväksikin kun on tottunut aiempien subien kanssa asioiden helppouteen.

Tässä saattaa olla vaaran paikka. En nyt tiedä kuinka herkkä tämä sun kumppani on tulkitsemaan tunnetiloja, enkä sitäkään kuinka tämä sun ärsyynnys käytännössä ilmenee, mutta jos tällä toisella on jo valmiiksi epävarma olo ja pelkää tulevansa nolatuksi (siis muuten kuin BDSM-kontekstissa), niin minkäänlainen ylimääräinen epäonnistumisen mahdollisuus ei todennäköisesti auta asiaa.

Mulla on itselläni ollut tapana parhaani mukaan kannustaa epävarmoja leikkikavereita (niin subeja kuin dommejakin) osoittamalla hyväksyntää joka käänteessä, myös session ulkopuolella. Puhun avoimesti siitä että on ihan hyvä ja sallittua tuntea mielihyvää alistumisesta (ja tietysti myös alistamisesta), ja siitä miten mahtavia ja ihania nämä BDSM-hommat voi olla parhaimmillaan. Toisaalta teen selväksi ettei kaikesta tarvii tykätä, ei edes - eikä varsinkaan - minun miellyttämiseksi.

Kerron myös yleensä melko avoimesti mun omista epävarmuuksista niin että hän ymmärtää ettei tässä nyt kukaan muukaan ole niin täydellinen. Tää on ehkä kuitenkin melko henkilökemiakohtainen taktiikka, enkä tiedä miten tämmöinen toimii silloin jos alistuja nimenomaan vaatii virheetöntä domia jolla ei ole minkäänlaisia epävarmuuksia. Näitäkin nimittäin tulee joskus vastaan, mutta mun omalla henkilökohtaisella keittiöpsykologialla tämäkin on ainoastaan omien sisäisten epävarmuuksien projektiota toisiin ihmisiin. Sitä paitsi helppohan mun on sanoa kun en edes teknisesti ottaen ole domi. Hah!

Yksi suositeltava juttu on tiedustella asianomaisen tuntemuksia, pelkoja ja haaveita aiheeseen liittyen (niinkuin tuossa jo ehditkin vastauksessa mainita tehneesi). Ja sitten kun hän kertoo, niin kuuntelet vaan, älä puhu päälle tai ala kertoa miten homma oikeasti toimii, saatikka sitä miten paljon helpompaa muiden kavereiden kanssa on ollut ja kuinka he eivät kokeneet tämmöisiä ongelmia. En nyt siis missään nimessä oleta että tekisitkään näin, päinvastoin vaikutat oikein fiksulta ja tunneälyiseltä kaverilta, mutta arvelen että tämä olis yleisesti ottaen hyvä neuvo itse kunkin lukea säännöllisesti - mukaanlukien minun itseni.

Toisaalta jos toisesta tuntuu liian kuumottavalta puhua suoraan joistain jutuista, niin silloin mä näkisin parhaaksi antaa tilaa ja luottaa siihen että kysymys on herättänyt jonkunlaista reflektiota hänen päässään ja hän työstää sitä taustalla. Aiheeseen voi sitten palata myöhemmin kun kaveri on valmis käsittelemään herkkää aihetta.

Ja vielä käytännön konsteista sen verran, että mulla on itselläni käytössä täydentyvä suostumuskysely johon kerään kaikki matkan varrella vastaan tulevat temput joita voisin itse kuvitella tekeväni tai vastaanottavani. Listan taika on siinä, että ujon kaverin ei tarvitse itse kerätä ja esittää toivomuksia ja tunnustaa samalla itselleen ja muille tykkäävänsä semmoisista hurjista ja kinkkisistä ja osin nöyryyttävistäkin jutuista. Kynnys on paljon alempi rastittaa suostumuslistaa, kun alitajuisesti ymmärtää ettei ne rivit olisi siellä lomakkeessa ensinkään jos ei ne olisi vastapuolen mielestä hyväksyttäviä. Näin se ainakin mun päässä toimii.

Sinänsä tosin mainitsitkin että olit tarjonnut erilaisia asetelmia ja tapoja, mutta toisaalta joistain jutuista voi olla helpompi kertoa kasvottomalle kaaviolle kuin elävälle ihmiselle. Eihän tämmöinen kirjallinen kysely kaikille toimi (ja toden totta joitain koko ajatuskin saattaa inhottaa, hrrr), mutta ehkä se voisi olla yksi juttu mitä voi kokeilla ja kehittää.

Loppuviimeksi on parasta hyväksyä, että se vaan on jokaisen tehtävä itse oma henkilökohtainen matkansa kohti itsensä ja mieltymystensä hyväksyntää. Siinä vierellä voi korkeintaan olla apuna ja tukena, ja jossain määrin jopa johdatella, mutta toisen puolesta sitä matkaa ei voi kulkea. Eli se häpeä ja epävarmuus tavallaan kuuluu asiaan, ja se hälvenee ainoastaan kun luottamus kanssamatkaajaan kasvaa. Pitää myös olla itse valmis siihen että se kaveri voi toisinaan ottaakin askeleen tai pari taaksepäin, eikä siitä saa mennä kuppi nurin. Sekin pitää vaan hyväksyä, että joskus matkalainen voi pitkään kuljettuaan huomata olevansa kokonaan väärällä polulla, eikä haluakaan enää jatkaa.


Eli TL;DR: mun ohje olisi että kärsivällisyyttä, keskustelua, kuuntelua, ja perkeleesti kehuja ja kannustusta aina kun näet että hän voittaa itsensä jollain tapaa.

[ManScandinavian]

Wow. Olipas varsin perusteellinen luento aiheesta. Kiitos. Arvostan. Tuntuu muutenkin hienolta miten kaltaisiasi älyllisiä ihmisiä täällä tulee vastaan. Varsinkin kun yhä monelle koko aihepiiri on outo, vieras ellei jopa kyseenalainen - joskin kiitos mainstream-viihteen, nekin barrikaadit sortuilevat ihmisten mielessä kovaa vauhtia.

Moneenkin mainitsemaasi kohtaan voisi tarttua ja synnyttää lisäjutunjuurta, mutta kyllähän tuo lopussa oleva ajatus, että "on vain hyväksyttävä että kukin on oma yksilönsä" omassakin päässä päällimmäisenä pyörii. Eli että on vain hyväksyttävä, että hän ei ole ja toimi kuin se edellinen. Toki on hyväksyttävä myös se, että hän oikeastikinn ON kokematon - eli monta asiaa on vielä sisäistettävänä ennenkuin voi ja pystyy vapautumaan aiheen edessä.

Ja mitä vertailuun tulee, niin tein isoimmat virheeni heti alussa:

Olin tapaillut ennen häntä 2-3:a eri subia, joiden kaikkien kanssa oli luontevaa puhua aiemmista kokemuksista, fantasioista, mielytymyksistä, hard limiteistä yms. Ja samalla suitsuttaa sitä vapautumisen ilosanomaa mitä bdsm parhaimmillaan tarjoaa.

Virheeni oli, että kun tapasin nykyisen subini tietämättä että tapailu jatkuisi pidempään, kerroin hänelle kaikesta samalla innnokkaalla sävyllä kuin olin aikaisemmillekin kertonut.

Mutta - voi voi - hänpä ei osannutkaan tarttua kertomuksiini kuin ne edelliset vaan - otti sen vertailuna... Eli alkoi verrata itseään "niihin parempiin".

Ja siinäpä sitten onkin työsarkaa, että miten tuo ajatus hänenn päästään pois saadaan, vaikka vertailusta ei koskaan edes ole ollut kysymys..

[PattyDiPhusaAgain!]

Minä en koskaan kerro subi-ehdokkaille, mitä olen tehnyt aiemmin. Kerron mistä pidän ja se on siinä. Kysyn toki heidän rajoitteensa aluksi, mutta toistaiseksi niissä ei ole ollut ongelmia.

Upeinta on viedä heteroseksuaaliseksi itsensä tunteva subi-poikanen sille rajalle, että hänen ei-ei -asenteensa sotii sitä vastaan, että hän haluaakin miellyttää minua kaikista eniten. Ja näitä riittää. On ihanaa huomata, miten aiemmin ihan heteromaailmassa viihtynyt poikanen kiihottuukin valtavasti jo pelkästään siitä, että puen hänelle minun alusvaatteeni. Se on monelle todella kova juttu matkalla eteenpäin.

Naisten kanssa en ole bdsm-sceneä kokenut, koska en koe että voisin ihanaa naisolentoa koskaan alistaa. Poikaset on niin paljon helpompia tavallaan "esineellistää" oman nautintoni välineeksi.

Mutta koska subi-poikia on maailma pullollaan, voin valita poikaseni sen mukaan, kuka minua miellyttää - ei se, ketä minä miellytän.

Nyt minulle on aukeamassa aivan uusi maailma - sadismi/masokismi. Olen löytänyt itsestäni sadistisia piirteitä, mitä en olisi aiemmin voinut kuvitellakaan. Ja olen myös löytänyt kohtuullisen masokismiin taipuvaisen poikasen.

Hot girl summer - here we go 

PS. onko minulla tapana aina kirjoittaa ohi topicin?

[ManScandinavian]

Kiitos viestistäsi - eikä siis haittaa jos menee offtopicista sivuunkin kuin kuitenkin samaa aihepiiriä palvelee. Sun viestissä toi että "et koskaan kerro mitä olet tehnyt aiemmin" on toki viisautta jo mulla ei ollut silloinn kun tapasin tämän ketä pyrin taluttamaan sessioinnin maailmaan. Itse tein pitkän hyvän sessiointikimaran perään - ja kun en edes ajatellut että tapailisimme pidemäpäänn - virheen, että kerroin hänelle aiemmasta.