Rajoille ja niiden ylitse

[D79Mies]

Itselleni on tärkeää olla avoin omien fantasioiden sekä ns. absoluuttisen minimin suhteen. Näin ollen kanssakulkijalla on jokin käsitys siitä, millainen tyyppi tahtoo matkanjohtajana toimia.

Tästä tulee mieleen analogiaksi turvallisuushakuisesta saat-tehdä-minulle-vain-nämä-vain-tässä-vain-nyt -henkilöstä arkinen matka Prismaan. Ei yllätyksiä — ja lopputuloskin on tiedossa jo etukäteen. Lätäkön päälle tyhjentävä autoilija on pahinta mitä voi tapahtua matkan varrella.

Toista on kertoa kaipaavan välillä seikkailemaan vuorille, vaikkakin prismanmatkojen välissä. Tällöin pitää ymmärtää, että laboratorio-olosuhteiden ulkopuolella on paljon tuntematonta, eikä aina toimita oppikirjan vaan enemmänkin tilanteen mukaan. Tahtooko toinen olla tämän tyypin johdattevana? Kenties kysymys ei olekaan siitä, että tuleeko vastoinkäymisiä vaan siitä, yritetäänkö vastoinkäymisistä selvitä yhdessä ilman että toinen olisi koko matkalla taakkana. Oletko valmis konttaamaan samaan suuntaan vaikka vituttaisi?

Esimerkiksi itse olen ollut parisuhdemarkkinoilla avoin sen suhteen, että pärjään subin kanssa, vaikka unelmanani on seikkailla joskus vanhoina päivinä seurana orjatar. Tämä avoimuus johtaa siihen, että fantasioista, unelmista ja rajoista pystyy keskustelemaan ilman, että kummankaan tarvitsisi muuttua toiseksi. Itselläni on ns. bucket listalla valta teettää toiselle plastisia kauneusleikkauksia. Nykyisessä parisuhteessani tällaista avointa valtakirjaa minulla ei ole, mutta siitä olen pitänyt huolta, ettei minun suhteissani ole ainuttakaan puheenaihetta, minkä lakastaisiin maton alle.

Toisinaan elämästä hard limitien keskellä voi tehdä melko mielekkään, mutta se vaatii Mr. Inathun kuvaaman ymmärryksen rajan ylittämisen kertaluontoisuudesta. Näin siis istuin eilen laatiessani subilleni kolme eri vaihtoehtoa eräästä leikkauksesta yhdellä simulaatiosivustolla. Humalluin siinä omassa valtakiimassani leikkien fantasiallani vailla valtakirjaa ja ollessani varma nykyisen matkakumppanini pätevyydestä. Kenties fiilistä nostatti ymmärrys siitä, että käytännössä leikkauksen voi tehdä vain kerran, mutta suunnittelun tuomaa iloa voi harrastaa lukemattomia kertoja ennen sitä. Ainakin, mikäli venettä keikuttaa valtahumala toisen muokkaamiseen, eikä niinkään lopputulokseen. Toki korostamisen arvoiseksi tässä nousee vapaus jakaa toiselle omat fantasiat ja halut rajojen keskenkin.

Mitä siis näistä vuorista ja prismanmatkoista? Joskus parisuhdetta saattaa pelastaa se, että kesken matkaa ruokakauppaan pysähtyy ottamaan vastaan vuorilta kantautuvan tuoksun torjumatta sitä. Kunnoittaa kumppanin hymyyn sulkeutuvia silmiä ja hyväksyy vuorijonojen läpi sirottuneen auringon säteet tämän kasvoilla. Seistä hiljaa tämän vieressä, kunnes hän on itse valmis ottamaan sen ensimmäisen askeleen kohti kauppaa.

On ihan OK käydä päivittäin Prismassa ennakkoon laaditun ostoslistan kanssa, kunhan on valinnut itselleen samaan tyytyvän matkakumppanin.

[Dominatrix]

Hei
minulla on ehkä vähän erilainen näkökulma tähän rajat asiaan. Minä en voi uuden ihmisen kanssa tietää, että missä kummankaan rajat menee. Jos kertoisin, että pidän siitä, että polveani nuollaan, niin silloinhan toinen keskittyisi vain sen polven nuolemiseen. Ja ei ehkä olisi niin hyvä kun joku toinen olisi ollut aiemmin. Ja silloin voisi jäädä kokematta se, että tyyppi nuolisikin nilkkaa taivaallisesti, vaikkei olisi hyvä polven kohdalla. Siksi rajoja ei alussa ole mitään. Paitsi tietysti ne kaikkien itsestään selvimmät rajat. Ei puukkoa, ei näkyviä jälkiä, ei ulosteita. Baby steps -on mun mottoni. Pienin askelin laajennetaan kokemuksia. Ja puhutaan siitä, että mitä juuri koettiin.

Tästä esimerkkinä oli yksi newbi joka aikoinaan tuli luokseni. Sidoin hänet ja peitin silmät. Leikin oman aikani, tehden kohtuullisen kilttejä juttuja ja toinen oli todella innokas kaikkeen mahdolliseen. Kun sitten sessio päättyi ja jäätiin vielä juttelemaan, niin sanoin hänelle, että olisin oikeasti voinut häntä tuossa kohtaa satuttaa ja siinä vaiheessa hän itsekin havahtui asiaan. Hän ymmärsi, että omassa kiihkossaan olisi ollut valmis melkein mihin vaan. Onneksi minä olen täyspäinen, enkä käyttänyt tuota tilannetta hyväkseni.

Minä en voi tietää, mitä toisen päässä tapahtuu, ellei hän sitä minulle kerro. Voin päätellä reaktioista, että nyt mennään reunalla, mutta ylitystä ei voi nähdä, ellei sitä sanota ääneen. Ja turvasanan sanominen ei ole koskaan subin vika. Dominoiva ei voi tietää sinun tilannetta, ellet sitä sano ääneen. Silläkin uhalla, että se keskeyttäisi session. Kommunikoimalla seuraava sessio tulee olemaan parempi, jos kumpikin ymmärtää toista.

Dominatrix

[SwitchBaker]

Alistavanherran kommentti sai pohtimaan, mistä syistä siellä rajapinnassa olen. Olenko siellä aidosti omasta halustani vai perustarpeestani miellyttää muita. Olen herkästi toisia varten, toisten hyvää varten ja väännän itseni monelle mutkalle miellyttääkseni. Nykyään onneksi vähemmän.

Sessioidessa menen rajojani kohti sekä miellyttääkseni Domiani, mutta myös puhtaasti itsekkäistä syistä, jolloin ollaan vielä turvallisella ja terveellä asteella. Rajapinta on minulle väline mennä kohti jotain vaikeaa, pelättyä, piilottamaani tai häpeää. Se voi olla myös kulkemista kohti suurta euforiaa.

Seksuaalisuuttani muuten toteuttaessa seurasta riippuen liikun sekä terveellä että epäterveellä rajalla. Tietynlaisten ihmisten kanssa minussa herää haitallinen itsestäni piittaamaton asenne ja saatan ylittää rajani itseäni rikkoen. Silloinkin vastuu on täysin ja ainoastaan minun. Tämän tiedostaminen auttaa suojaamaan itseäni ja myös toisia. Oikeassa seurassa rajoja voidaan tutkailla lempeästi, kokeilla, haastaa ja tarvittaessa peruuttaa tai sitten juosta läpi. Aina silloinkaan se ei kannata, mutta epäonnistuessaan vastuun jakaa kanssani joku tai jotkut muu(t) ja seuraukset eivät tällöin jää yksin elettäväksi ja korjattavaksi vaan niitä voidaan tutkailla rauhassa ja etsiä ratkaisuja.

Summa summarum, minä olen kesken ja niin on moni muukin.

Mietin paljon juuri tätä Tähkäpään mainitsemaa miellyttämisen halua, hämärtyykö innostuksessa ja miellyttämisenhalussa subin omat rajat? Saako tilannetta käyttää hyödyksi? Mikä on doiminoivan vastuu?
Dominoivana huomaan olevani koko ajan alerttina, mitä syvemmällä mennään. En voi päästää itseäni fiiliksen vietäväksi, jos tuntuu, että subini ei olekaan enää vastuullinen omista rajoistaan. Muuttaa myös omaa kokemusta siinä hetkessä, osa dominoinnin kiihkosta häviää, mutta vastavuoroisesti antaa voimakkaita tuntemuksia, kun tietää, että ollaan siellä ihan reunalla. Usein huomaan, että alan hengittää samaan tahtiin tai pidätän samaan aikaan hengitystä. Kokemuksesta tulee fyysisesti yhtä.
Rajoilla käydessä tai niitä ylitettäessa myös aftercare tuntuu erilaiselta, sen merkitys korostuu ja voimistuu. Läheisyys ja läsnäolo tuntuu vahvana.

Vilpitön toiveeni kaikille subeille on, että turvasanaa käytetään, jos siltä tuntuu ihan mistä syystä tahansa. Rajat myös voivat olla eri päivinä erilaiset. D'n on myös helpompi heittäytyä leikkiin, kun tietää turvasanan olevan normaali väline sessioissa.  Yhtenä päivänä voi tuntua hyvältä tulla kuristetuksi tai kelmutetuksi päästä varpaisiin, toisena päivänä se voi tuntua liian ahdistavalta ja raja tulee vastaan aikaisemmin. Ja se on ihan ok!