Skenen sukupolvet, aikakaudet

[Kolumnisti]

Skenen sukupolvet, aikakaudet

Ajan saatossa asioilla on tapana vähitellen muuttua, joskus parempaan, joskus huonompaan suuntaan, ehkä molempiin, ja yleensä tasan riippuen siitä, kenen tai minkä kannalta asiaa katsoo. Skeneen ihmiset ovat tulleet mukaan eri aikoina ja erilaisissa tilanteissa, mikä vaikuttaa siihen, miten asiat nähdään. Nuo aikakaudet voivat heijastua nykyisiinkin asenteisiin riippuen, millä kaudella on mukaan tullut ja mitä kinky-sukupolvea edustaa. Toki kaikkien yksilöiden kokemusmaailma on omanlaisensa ja esim. subi, joka on tullut skeneen myöhemmin vanhemman polven ohjastuksessa, voi heijastella enemmän kyseisen polven asenteita kuin omansa.

Teen tässä kolumnissa nyt hahmotelmaa, millaiset voisivat ehkä olla Suomen kinky-skenen aikakaudet. Saa olla toistakin mieltä ja varsinkin vanhempien aikojen suhteen olen vain sen varassa, mitä olen kuullut tai lukenut.

Kivikausi. Aika ennen järjestäytynyttä skeneä. Ei ollut kinky-yhdistyksiä, nettiä, bileitä, asenteet seksuaalivähemmistöjäkin kohtaan halveksivia ja poikkeava pukeutuminen herätti kadulla negatiivista huomiota. Piti ja sai tehdä asioita itse (salassa) ja oppia käytännössä, ehkä kantapäänkin kautta. Ei kovin vahvasti yleisessä tietoisuudessa, että mistä edes kysymys ja paljastuessa mahdollisuus joutua vaikeuksiin.

Pronssikausi. Syntyivät ensimmäiset korkeakulttuurit ja järjestäytynyt skene. Suuria monumentteja, suuria bileitä. Eli osuu 1990-luvulle, tulivat ensimmäiset bileet, yhdistykset, netti. Telkussa ja lehdissä esiintyy kinkyjä naamallaan, tunnetuin ehkä ammatti-Domina Veronica. Paljossa ehkä mentiinkin kaupallisen sektorin puitteissa ja ylivertainen enemmistö joukossa pyörivistä oli miehiä. Kyseessä oli uusi ilmiö, haluttiin myös rankkaa ja rajua, underground meininkiä. Skene haki vielä muotoaan. Kokeilua ja kun kokeillaan rohkeasti, niin kaikkihan ei aina mene putkeen. Varmasti tapahtui sellaista, mitä nykyään katsottaisiin pahalla. Toisaalta moni saattoi tulla bileisiin tai keskustelupalstoille ihan ”turistina”, vaikka oma asenne kinkyjä kohtaan oli pilkallisesti naureskeleva. Oli sitten dress-codea ym. pitämään nämä poissa.

Rautakausi. Ajoittunee 2000-luvun alkuun. Rautaahan sanotaan demokraattiseksi metalliksi ainakin pronssin verrattuna, toisaalta kohtuullisen sotaista aikaa ja erillään asuvia yhteisöjä. Moni halusi tehdä hyvin selvän hajuraon kaupallisiin toimijoihin, joiden koettiin liikaa hallinneen kuvaa kinkyistä ja taisi eräs keskeisen kinky-yhdistys romahtaa, kun oma ja yhdistyksen toiminta sekä varat olivat menneet sekaisin. Yhdistyksiä syntyi ja toisaalta monilla oli tiedon karttuessa kehittynyt hyvin selvä vakaumus siitä, miten hommat tuli tehdä, mikä oli oikeanlaista kinkyä toimintaa, pukeutumista jne., mikä ”feikkiä” tai vastuutonta.

Itse koen tulleeni skenneen, joskus myöhäisellä rautakaudella, kun moni skenen piirre alkoi jo vaikuttaa omituiselta, esim. dress-codet bileissä ja pukeutuminen kinkyyden määrittäjänä. Tämä oli myös aikana, jolloin goottihenkinen pukeutuminen oli yleistä kadulla ja BDSM sinänsä ihmisille käsitteenä yleensä tuttu, suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin aika neutraali, ja ihmisillä tuskin kiinnostusta tulla tapahtumiin ihan vain naureskelemaan pervoille.

Antiikki. Ehkä 2010 luvun alkua. Antiikkihan oli monikultturisoituvaa aikaa ja seksuaalisesti vapaamielistä. Tätä skenessä edusti kasvava aito ymmärrys, että ihminen voi olla kinky hyvinkin monella eri tavalla. Monimuotoiset mieltymykset toisaalta myös sekoittavat tilannetta ja vaikeuttavat asioiden hahmottamista. Fifty Shades of Grey toi kinkyyden suorastaan
valtavirtakulttuuriin ainakin tietyssä mielessä. Naisten osuus skenessä on noussut.

Keskiaika. Sitä elämme mielestäni nyt, oikein pisteenä i:n päälle järjestetään keskiaikahenkisiä kinky-bileitäkin. Keskiaikahan oli antiikkia seksuaalikielteisempi kausi. Tosin on muistettava, että antiikissa toiset olivat vapaampia toteuttamaan seksuaalisuuttaan kuin toiset ja usein toisten kustannuksella. #metoo. Paavalin homokielteiset lausunnot ovat ehkä paremmin ymmärrettäviä kuin muistaa, että hänen aikanaan miesten välinen seksi merkitsi yleensä/usein pojan raiskaamista. Keskiajalla puolestaan kirkon ote päivittäisessä elämässä ei ollut niin suuri ja joustamaton kuin usein kuvitellaan.

Moralisoiva aikakausi keskiaika kyllä oli ja valmis kaikenlaisiin rajoituksiin ja tuomitsemaan oikeudenmukaisuuden, heikkojen puolustamisen ym. nimissä. Vahditaan koskemattomuutta. Se, että toisilla on käytännössä enemmän oikeuksia kuin toisilla, ei käytännössä hirveästi ole ehkä muuttunut.

On paljon erilaista hyvesignalointia ja marttyyrien palvontaa. Nykyäänhän tunnutaan lähestulkoon kilpailtavan, että mitä ryhmää nyt on eniten sorrettu ja ansainnut näin kirkkaimman sädekehän. On se oman moraalisen vakaumuksen totuus, jonka puolesta voi tehdä ehkä muuten synnillisiä asioita. Harhaoppiset suljetaan pannalla seurakunnan ulkopuolelle. Noitavainothan sitten tosin alkoivat keskiajan lopulla, mutta niiden huippukausi osuu uuden ajan alkuun. Niissähän oli kyse ennen kaikkea siitä, että ihmiset alkoivat uskoa tietyn naisen tai miehen pahuuteen ja syntyi huhumylly, joka ruokki itseään ja vakuutti sellaisetkin, jotka eivät tienneet asioista yhtään mitään.

Seuraavaksi pitäisi sitten koittaa uusi aika. Tuleeko jonkinsortin reformaatio ja skenen hajoaminen sen myötä? Alkavatko noitavainot todenteolla? Tuleeko jokin uusi keksintö tai löytö, joka mullistaa asiat tavalla, jota ei voi ennakoida?

Stylos, joka tällä hetkellä toteuttaa sadistista puoltaan lähinnä nauramalla Italiasta käsin paskasta naurua syksyn kanssa kärvisteleville suomalaisille. Sataaks’ räntää? (BUHAHAHAA)

[lemmikki]

Antiikin ajan ihanteisiin ja uskonnollisuudesta maallisuuteen palaaminen vaati ruton. Taudin, joka leviää yhteisössä kulovalkean tavoin tehden rumaa jälkeä. Vasta riittävän suuret menetykset auttavat laittamaan asioita perspektiiviin. Ehkä yhteisön on sairastuttava pahoin yksisilmäisyyteen, lokero-syndroomaan ja sukupuolettomuustauteihin niin, että yhteisä pirstaloituu. Sen jälkeen voidaan taas alkaa tehdä löytöretkiä toistemme joukkoihin. Vallata uusia sydämiä, tai sitten ei. Mikseivät löytöretket voisi ulottua maamme ulkopuolellekin?

Ehkä uudella ajalla alkaa kapinointi ja sisällissotien aika. Tyytymättömyys elinoloihin toimii hedelmällisenä maaperänä eri ryhmittymille, jotka liittyvät yhdeksi rintamaksi yhteistä vihollista vastaan. Tulee mieleen kaksi teoreetikkoa Uudelta ajalta, jotka kehittivät erilaiset teoriat yhteiskuntarauhan turvaamiseksi: Hobbes ja Locke.

Siinä, missä Locke vannoi individualismin ja vapauden nimeen, Hobbes uskoi jatkuvan keskinäisen sodan loppuvan vain siten, että kaikki luopuvat vapaudestaan yhteisen hyvän vuoksi. Antavat vapautensa diktaattorille kinastelun välttämiseksi.

Mutta ketä/mitä ovat kinkyskenen itsevaltiaat? Onko sellaisia? Voisiko olla?

[bikantti]

Itsevaltiaiden (yksikkönä tai monikkona) ympärille muodostuu omat porukkansa. Erkaannutaan omiin heimoihin ja kyliin. Välillä tehdään löytöretkiä, värväysretkiä, ryöstöretkiä isompiin kansanjoukkoihin.

[lemmikki]

Mä en näkisi itsevaltiaita niinkään ihmisinä tässä kontekstissa, vaan teemoina, arvoina, järjestöinä ja instituutioina.

Kun yhdelle kumarrat liian syvään, pyllistät toiselle. Niille, joille esimerkiksi polyamoria on se juttu, on helppoa nähdä se hyvänä ja toimivana asiana. Jonain minkä nimeen vannoa ja joka nostaa muiden yläpuolelle. Monot voivat toimia ihan samoin. Ja ihan mikä tahansa ajatusmalli, suuntautuminen tai miksi näitä lokeroita nyt voisi kutsua.

Toki voi nousta näkyviä tyyppejä (skenejeesuksia!), mutta ei heitä itsessään palvota, vaan sitä ideologiaa, jota he edustavat.

Tässä tullaan kuitenkin kohtaan, joka ei ihan toimi historiaan verraten: tällaiset itsevaltiaat itse, eivät tee mitään tai johda mihinkään suuntaan. Ihmiset ohjautuvat itse. Toki osin niin on käynyt historiassakin. Itsevaltiaan teot ovat voineet olla vain yksi, pienehkö tekijä, joka on vaikuttanut tapahtumakulkuihin. Paha olo oli jo olemassa.

P.s. Ihan mainio kolumni! Osuit Stylos johonki mun henkilökohtaiseen herkkään kohtaan tällä. Unohdin kiitellä heti, kun innostuin niin kovin!

[Stylos]

Joidenkin henkilöiden korottaminen jumaliksi oli enemmän antiikin ja sitä varhaisempien aikojen juttu, ajatellaanpa, vaikka jotain Rooman keisareita. Sinänsä johdattelevia ja erityisaseman ottavia ihmisiä on ollut myöhemminkin. Kuten Lemmikki (kiitos erinomaisista kommenteista ja kehuista  ) totesikin, nyt tilalla ovat pikemminkin  abstraktimmat asiat, joiden edustaja joku voi tietenkin pyrkiä olemaan.

[HerraD]

BDSM ja skene ei ole itsenäinen, yksittäinen ilmiö, vaan voimakkaasti sidoksissa yhteiskunnan ja kulttuurin muuhun kehittymiseen.

Ainakin stadissa nykyisten kaksikymppisten suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa on hyvin toisenlaista kuin muutama vuosikymmen sitten. Silloinkin harrastettiin ja tehtiin, samoja juttuja ja erilaisia hurjasteluja, mutta ne pidettiin salassa, erityisesti naisten ja tyttöjen leimautuminen oli hyvin erilaista kuin nykyisin. Edelleenkin leimautuu mutta valtavirta on leveämpi, laajempi ja suvaitsevaisempi.

[Fernie]

Hieno kirjoitus. Jos pikakelataan muutaman aikakauden ja suuntauksen yli, niin ennen pitkää saavutaan postmodiin, joka tuo mukanaan seuraavia ilmiöitä:
Suurten kertomusten, toisin sanoen perinteiden kyseenalaistaminen ja uudelleenkirjoittaminen.
Maailmankuvan pirstaloituminen.
Keskustelun tapahtuminen metatasolla.
Pastissit, joihin voidaan lukea myös sarkastinen ilmaisutyyli.

Hetkinen

[stoge]

Itse olen ollut mukana parissa kolmessa "skenessä" niiden synnystä alkaen siihen asti kuin ko. "skenet" ovat
sekoittuneet valtavirtaan siinä määrin, että alkuperäiset osalliset ovat poistuneet koska mikään ei ole enää kuten ennen.

Joten, kyllä, ennen oli paljon paremmin, niille jotka silloin olivat mukana.

Tosin, bdsm skene ei ole asia vaan ihmislähtöinen joten tämän "skenen" valtavirtaistuminen tulee todennäkoisesti
ajamaan asiat siihen pisteeseen, että "skene" on harmaansävyinen massa ihmisiä jotka etsivät itseään ja ne
jotka itsensä ovat löytäneet, ajautuvat omiin pienempiin piireihinsä muiden samojen intressien edustajien kanssa.

Suvaitsevaisuus, arkipäiväistyminen ja hyväksyntä ovat kaksipiippuisia juttuja.

"Ennen oli paremmin kun naiset ei sentään päässeet yläkertaan!" -Katkera setä-mies homo Roban DTM:ssä n. 2007.

"Mitä noi täällä tekee?" -Katkera setä-mies homo heteropariskunnista Mixeissä 2019.

m2c

[lemmikki]

Itse en ollut jurakaudella skenessä, enkä ylipäätään ole pitkään seuraillut.

Historiaan reflektointi on mielenkiintoinen tapa tarkastella ilmiöitä, koska historiassa on lopulta kysymys ihmisyydestä ja usein samat kuviot ja asetelmat toistuvat pienemmissä ja suuremmissa mittakaavoissa, muuttavat toki hieman muotoaan.

Ennen oli paremmin, mutta oli myös huonommin.

Kaikessa yhdistystoiminnassa kritisoidaan nykytilaa, toivotaan uusia toimintatapoja, uusia ihmisiä, uusia tekijöitä. Kun niitä tulee, ei kaikki hyväksy muutosta. Ne jotka vaativat suvaitsevaisuutta tai hyväksyntää, eivät ole valmiita itse samaan. Katkeruus, pelko oman asemansa menettämisestä ja siitä, että jää itse tarpeettomaksi ohjaavat ihmisiä kritisoimaan kaikkea uutta.

Entä jos olet taistellut ikäsi jonkin ongelman korjaamiseksi ja siitä on tullut sinulle harrastus, elämäntapa ja voima, joka ajaa sinua toimimaan eri ympäristöissä. Mitä sitten, kun ongelma korjaantuu? Aika haikea fiilis ehkä.

[Nightwatch]

Skenen sukupolvet, aikakaudet
Seuraavaksi pitäisi sitten koittaa uusi aika. Tuleeko jonkinsortin reformaatio ja skenen hajoaminen sen myötä? Alkavatko noitavainot todenteolla? Tuleeko jokin uusi keksintö tai löytö, joka mullistaa asiat tavalla, jota ei voi ennakoida?

Jos historiasta jotain voidaan oppia, niin se, että miltei kaikki on mahdollista. Mitä on kaikki? Unknown unknowns?

Väestönkasvu, globalisaatio ja läpimurtoja tekevä tekninen kehitys johtaa kokemusten ja tapahtumien tihenemiseen, systeemien määrän lisääntymiseen ja niiden dynamiikan korkeampaan virittymiseen ja koko ekosysteemin yhä kasvavaan paineistumiseen. Miten kinky kehittyy tässä jatkumossa?

Toisaalta voisi ennustaa, että järjestäytyneessä, toimintakykyisessä ja liberaalit arvot säilyttävässä yhteiskunnassa elävän yksilön mahdollisuudet määritellä omat tarpeensa, tavoitteensa ja reunaehtonsa saavuttavat uusia sfäärejä. Toisaalta taas totalitaristisissa, normatiivisuutta tieteellisin menetelmin rakentuvissa järjestelmissä elävien yksilöiden kohtalona tulee mahdollisesti olemaan äärimmäinen seuranta, rajoittamisen kohteeksi joutuminen ja siten yhä suuremmassa määrin oman yksilöllisen viettimaailman rajoittaminen mielikuvitukseen - tai sen hautaaminen alitajuntaan. Näiden kahden skenaarion väliin mahtuu kirjo vaihtelevia tulkintoja ja realisaatioita.

[Mr Birch]

Hyviä yhteenvetoja eri kirjoittajilta:

BDSM ja skene ei ole itsenäinen, yksittäinen ilmiö, vaan voimakkaasti sidoksissa yhteiskunnan ja kulttuurin muuhun kehittymiseen.

Ei niin. Kiinnostavaksi tämän tekee se, että mikä osa ihmisestä ja ihmisistä "liikkuu" kunkin yhteiskunnan ja kulttuurin virtauksen mukana ja miten nopeasti ja kiihkeästi.

Jos pikakelataan muutaman aikakauden ja suuntauksen yli, niin ennen pitkää saavutaan postmodiin, joka tuo mukanaan seuraavia ilmiöitä:
Suurten kertomusten, toisin sanoen perinteiden kyseenalaistaminen ja uudelleenkirjoittaminen.
Maailmankuvan pirstaloituminen.
Keskustelun tapahtuminen metatasolla.
Pastissit, joihin voidaan lukea myös sarkastinen ilmaisutyyli.

Niinpä: Ainoa keino parantua postmodernismista on sairastua parantumattomasti romantiikkaan... Ja olen vähän sitä mieltä, että nykyisessäkin versiossa on aika paljon romantiikan virtausten aineksia, enkä nyt tarkoita kapeasti romantiikkaa ihmissuhteissa, vaan laajemmin ihmiskuvaa.

Ennen oli paremmin, mutta oli myös huonommin.

Yksilön tilannetta kun ajattelee, niin paremmasta käsin voi aina visiteerata huonommassa, ikään kuin vaihtelun vuoksi, mutta toisin päin tahtoo olla pitemmän päälle hankalaa. Siinä on ikään kuin luonnonlaki tiellä.

[nicolaus]

Nykytilaa kritisoidaan, niinhän se on aina. Mutta hyödyllistä kritiikki on vain, jos on käsitys paremmasta ja miten siihen voitaisiin päästä.
Pelkkä kritiikki nykytilaa kohtaan on hedelmätöntä.