Valitsisitko kirjan kansien perusteella?

[Raippa]

Minulle kirjottamisen ja ajattelemisen täydellistämisestä on näyttänyt tulevan enemmän taakka, kuin siunaus. Hankalaa toki on tapaa muuttaakaan, jos ei saa opettavaista vastakaikua tekstilleen. Pelotanko tavallani ilmaista itseäni suurenkin joukon potentiaalisia pariutumisehdokkaita, kun kirjoitan lennokkaasti. Ainakin oman mieleni mukaan. Mistä löytyy se sielun kumppani, joka pystyy ymmärtämään tekstiäni siinä kontekstissa, mihin se on tarkoitettu. Huumori on vaikea laji. Sargastinen huumori vielä vaikeampaa. Ehkä jotkut jopa pelästyy sitä, että ilmoitustekstissäni en vonkaakaan seksiä kertomalla kuinka pitkä ja paksu on, ja kehuskele kuinka nain aivosi pellolle. Entäs jos en lunastakaan lupaustani? Olenko silloin valehtelija. Petturi. Sika mieheksi. Vai onko niin, että jotain on pakko luvata, jotta vastapuolelle syntyy käsitys, että "voin vaatia". Kerran olen ollut todella lähellä ymmärtäjääni. Väitti jopa pitäneensä kirjoituksistani. Mutta muut realiteetit eivät sitten kohdanneetkaan. Pettymystä pettymyksen perähän. Liikaa en vaadi, mutta kaiken pitää toimia tai ainakin järjestyä.

[hihaton]

Suloinen helpotus kuulla, että joku muukin kärsii tästä perisynnistä  Typoja sattuu kaikille eikä ne kielioppivirheetkään nyt niin sietämättömiä ole, varsinkaan vapaammassa tekstilajissa (juu en kirjoita kirjakieltä nettiin itsekään), vaikka monesti ilmeisen tahattomina särähtävätkin korvaan. Mutta jos toinen ei osaa sujuvasti ilmaista itseään kirjallisesti, omia ajatuksiaan, tunteitaan ja toiveitaan, se on mulle henkilökohtaisesti massiivinen turn off. Häpeällisen usein se on myös syy siihen, että pidän toista ylipäätään vähemmän huomion arvoisena kaverina. Suoraan sanottuna, ja tiedän ettei se ole reilua, minun selkärangastani nousee olettamus toisesta jollain tavalla tyhmänä ja tyhjänpäiväisenä tyyppinä. Rumaa, mutta niin se vain on, vaikka kuinka yritän ennakkoluulojani oikoa. Tiedänhän minä sen, että kankeaan kirjoittamiseen voi olla monia muitakin syitä kuin kognitiivinen impotenssi tai piittaamattomuus.

Asian valoisa puoli on se, että taidokas kirjallinen itseilmaisu on aina ollut mulle enemmän kuin sata seksikästä kuvaa. Sanat on parhaimmillaan parasta pornoa 

Whoop lukutaitopäivän huomioimiselle ja kiinnostavan kulman esiin nostamiselle! 

Pikkusiskoon on aina niin helppo yhtyä! Kirjallinen ilmaisu on minullekin hiton tärkeää, ja väkisinkin maalaan kuvan ihmisestä näytön toisella puolella paljon laajemmalti kuin vain lingvististen taitojen suhteen. Tunnistan omassa ajattelussani harhan, että kauniisti kirjoittava ihminen olisi automaattisesti myös ulkoisesti viehättävä, vaikkakaan ajatus ei ihan hukassa ole: hyvällä kirjallisella ilmaisulla se viehättävyys paranee joka tapauksessa.

Ja sitten jos mietin tilannetta, että haluaisin mitään vakavampaa heikosti kirjoittavan ihmisen kanssa, niin aika pian siitä tulisi vaikeaa. Minulle yhteydenpito viesteillen on tärkeä osa suhdetta ja sen ylläpitoa, enkä osaa kuvitella sen olevan kovin antoisaa, jos toinen ei ole samalla aaltopituudella tässäkin asiassa. Verbaalinen tykittely toimii niin päivän piristäjänä kuin esileikkinäkin, puhumattakaan siitä että jo asioiden sopimiseen tarvitaan selkeää kommunikaatiota.

Lasken tämän myöskin osaksi sapioseksuaalisuuttani, koska älykkäästi kirjoitettu teksti on seksikästä, käsitteli se sitten jalkapalloa tai päästäisten pesimäkäytäntöjä. Parhaat kirjoittajat vievät mukanaan riippumatta siitä, mistä kirjoittavat.

[Kink]

Lukihärö + typottaminen + perfektionismi = ei-niin-kiva kombinaatio.

Itse tykkään kirjoittaa hyvin, mutta aina ei jaksa mitään täydellistä kirjakieltä kirjoitella, koska joskus nipottaminen on turhaa.

Tykkään myös lukea muiden oikeinkirjoitettua tekstiä, siinä missä esim. vanhusten tai "elämänkallujen" kirjoittamat tekstit aiheuttavat järkytystä.

Mielestäni hyvä kirjoitustaito yhdistyy älykkyyteen ja älykkäiden ihmisten tekstejä onkin mukava lueskella.

mutta ,,, esson baarin ,,, mukaan ,,, tosi miehet ,,, kirjoittavat ,,, ain ,,, näim,,,

[scar]

Itseäni kiusaannuttaa päteminen oikeinkirjoittamisessa- puheessakin tosin.

Onko hirveämpää,kun kaikki on muotoiltu viimeisen päälle ja sluiban imelästi jopa,mutta tarkoitus on vain kyykyttää,osoittaa omaa ylempiarvoisuuttaan yms.

Fuck it ¥¥¥
=)

[lemmikki]

Lasken tämän myöskin osaksi sapioseksuaalisuuttani, koska älykkäästi kirjoitettu teksti on seksikästä, käsitteli se sitten jalkapalloa tai päästäisten pesimäkäytäntöjä. Parhaat kirjoittajat vievät mukanaan riippumatta siitä, mistä kirjoittavat.

Piti kirjoittaa jotain fiksua tähän, mut nyt haluaisin oikeastaan vaan kuulla niistä päästäisten pesimiskäytännöistä.

[Hirvaz]

Itse olen kokenut sangen hämmentäväksi sen että äo:n ja kirjallisen ilmaisukyvyn välillä ole välttämättä mitään yhteyttä vaikka vaistonvaraisesti niin tulee usein oletettua, kuten moni muukin. Vaatii tiettyä kyvykkyyttä ja poisoppimista premissistä.

Aivan noin ei tosin sen enempää arkikokemuksen kuin tutkimustiedonkaan valossa voi sanoa, vaikka suhde ei ole aivan yksinkertainen eikä symmetrinen, ts. esim. ihminen jonka ÄO on melko lailla matala, sanotaan nyt vaikka 80, ei varmasti kirjoita eleganttia ja sävykästä sekä sisällöltään rikasta, monitasoista ja abstraktia tekstiä, mutta henkilö jonka ÄO on esim. 130 voi kyllä kirjoittaa kankeasti, epämääräisesti ja vain konkreettisella tasolla sekä tietysti kieliopillisesti ja oikeinkirjoituksen suhteen päin honkia, mikäli kärsii lukihäiriöstä, on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan vasta aikuisiällä, kirjoittaa itselleen vieraalla kielellä tms.

Huh huh, olipa siinä virke.  :-D

Toki sinänsä tuo "ei välttämättä" siis pätee.

Noin yleisesti ottaen sanavaraston laajuus korreloi melko vahvasti yleis-ÄO:n kanssa ja on siis ÄO:n yksittäisenä mittarina suht toimiva, mutta se miten sanavarasto kääntyy kirjalliseksi ilmaisuksi on sitten tosiaan monimutkaisempi yhtälö.


  * )

[latexbun]

Yleiskielellä kirjoittaminen voi olla toisille se luonteva ja tuttu tapa kommunikoida kirjallisesti. Jos on tottunut käyttämään pääasiassa kirjakieltä, saattaa slangisanoilla kirjoittaminen tuntua hankalalta. Kyse ei ole tarpeesta päteä, vaan opitusta tavasta.

Harjaantunutkin silmä tekee virheitä. Itselleni on tärkeää kirjoittaa siten, että tulen ymmärretyksi ja pidän sellaisesta tekstistä, josta asia tulee ilmi mahdollisimman helposti tulkittavalla tavalla. Oikeinkirjoitus on merkityksetöntä, jos varsinaista viestiä ei löydy sanojen sekamelskasta.

[Raippa]

Miten voit ilmaasta persoonaasi, jos et uskalla ilimaasta itteäs kielellä jota myös puhut? Se että käyttää slangia tai murresanoja, sanonnoista puhumattakaan, ei pitäisi kyllä tuntua tyhmyydeltä. Toisaalta suomalaasista aika pieni joukko on Mensan jäseniä. Ja paljonko se auttaa jos käy testissä. Jokaasella on oma filosofinen taustansa ja ympäristönsä luoma minäkuva. Jos piutpaut veisaa sille mitä muut ajattelee, voi olla turvallisesti oma ittensä. Siitä mitatahan ihmisen itsetunto ja se kait lienee menestymisen kannalta se kaikkein tärkein. Toinen on rehellisyys itselleen ja ympäristölle.

[Adrenalynnie]

Joskus valitsen.

Kirjallinen ilmaisu on vain yksi osa ihmisten välistä kommunikaatiota. Vaikka kuinka pääsisi kirjoituksilla toisen ”ihon alle”, jos fyysinen kosketus ja otteet ei vain tunnu oikeanlaisilta ja sopivilta, ei auta runoilut 

Paitsi jos fyysisellä yhteensopivuudella seksuaalisessa mielessä ei ole mitään merkitystä.

PS. Äänikirjatkin on hyvä lisä!

[lemmikki]

Odotinki sitä, että joku nostaa esiin äänikirjat!

[Raippa]

Koska tiedän, että ääneni on...mitä on, pyrin myös saamahan ääneni arvioitavaksi. Siihen nykyinen kommunikointiteknolohia antaa oivan mahdollisuuden. Myös yllättäen. 

Mitä kirjoihin tulee äänitteenä, olen myös ääninäytelmien ystävä. Johtuu kait lapsuuden historiasta. Mutta parhaimmat elämykseni olen kokenut kuuntelemalla kuunnelmia.

[D79Mies]

---
Tämähän sivuaa ihan kivasti myös ulkonäkökeskeisyyttä...

Niin, siinä missä kirjoitustaito voi korreloida esim. kielellisten lahjojen ja koulutuksen kanssa, voi ulkonäkökeskeisyys korreloida vaikka sen kanssa, että haluaa pitää itsensä terveenä ja kunnossa tai estetiikka on tärkeää.

Ts. kannet kertovat paljon sisuksesta  Itse olen kirjoitustaidon fanittaja, vaan välillä silläkin menee harhaan. Pidemmän aikaa jaksavat kiinnostaa ihmiset, joilla on niin sanotusti selkäranka.

Ulkonäkökeskeisyyden sivuaminen ei ollut vahinko. Halusin lähteä rinnastamaan näitä, koska itse ajattelen olevani hyvinkin epäpinnallinen tyyppi. Mut sit saatan kompastua yhdyssanavirheisiin siinä, missä joku ylipainoon tai väärän värisiin hiuksiin. Tarkemmin ajateltuna en siis ole yhtään sen ennakkoluulottomampi tai hyväksyvämpi, kuin kuvien perusteella seuransa valikoivat?

Etenkin, kun ulosanti voi olla varsin moitteetonta suullisesti, vaikka kirjoittaminen takkuaisi. En edes pidä lukeneisuutta välttämättä niin tärkeänä, vaikka sinänsä ihan validina seuranvalintakriteerinä senkin koen. Tunnen silti monia, joiden viisaus ei ole kirjoista riippuvaista.

Äsken muistui, että kesän Tiede-lehdessä (8/2019) oli mielenkiintoinen artikkeli Äly jyllää rakkaudessa. Siinä sivuutettiin älykkyyden ja kauneuden lievää(?) korrelaatiota.

[hihaton]

Lasken tämän myöskin osaksi sapioseksuaalisuuttani, koska älykkäästi kirjoitettu teksti on seksikästä, käsitteli se sitten jalkapalloa tai päästäisten pesimäkäytäntöjä. Parhaat kirjoittajat vievät mukanaan riippumatta siitä, mistä kirjoittavat.

Piti kirjoittaa jotain fiksua tähän, mut nyt haluaisin oikeastaan vaan kuulla niistä päästäisten pesimiskäytännöistä.

Jos löydät jonkun, joka kirjoittaa aiheesta vetävästi, niin vinkkaa mullekin!

[Oranssilyhty]

Toisen kyvyllä kirjoittaa on minulle väliä, koska asioista tulee myös kirjoittamalla väistämättä keskusteltua nykyaikan ja varsinkin kirjallisessa muodossa tapahtuvassa keskustelussa ihminen prosessoi ja jäsentää asioita ei vain toiselle vaan myös itselleen mikä on keskeinen osa vuorovaikutusta.

Ei siinä että omat lauserakenteet olisivat yleensä kovin selviä ja kirjoitusvirheitä sattuu kokoajan kun keskivaikea lukihäiriö ja ADHD pääsee valloilleen