Baarin kannatusmaksut
Varmaan kaikille ihmisille sosiaalinen vuorovaikutus on toisiaan raskasta ja periaattessahan siinä ei pitäisi ollamitään ongelmaa että sanoo välillä "tänään haluan olla yksin, enkä jaksa tavata ketään".Itselleni tuo kuitenkin on isohko ongelma, koska toiset ihmiset ovat uuvuttavampia kuin toiset. Toisten ihmisten seurassa sitä piristyy riippumatta tilanteesta, ja toisten ihmisten kanssa uupuu. Ne uuvuttavammatkin ihmiset voivat olla oikeasti tosi mukavia ja kivoja tyyppejä, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Mutta ei liikaa, koska sosiaalisettilanteet heidän kanssaan ovat aina vähän raskaita. Itselleni esim. kovin varautuneet ihmiset ja/tai introvertitovat tällaisia, koska heitä pitää yleensä vähän "lämmitellä" ennen kuin voi siirtyä kunnon keskusteluun. On nämä kaikki tutustumisrituaalit ja vastauksia saa nyhtää - eikä oikesti tiedä vituttaako heitä se että heihin haluaa tutustua vai ovatko he vaan ujoja. Uusista ihmisistä ei voi ikinä tietää voiko heidän kanssaan heittäytyä suoraan, vai pitääkö ensin murtaa jäätä - jäänmurtohommat ovat raskaita. Eikä tämä rajoitu uusiin ihmisiin, vaan jotkut tyypit ovat aina alkuvaiheessa "jäässä". Introverttiys ja varauksellisuus ovat luonteenpiirteitä eikä niissä ole mitään vikaa. Ongelma on lähinnä se, että kun tekee sosiaalista työtä niin vapaa-ajalla sitten haluaisi vain sellaisia palauttavia sosiaalisia kontakteja. Ei vaan jaksa nyhtää ihmisistä tietoja, joiden avulla päästään sitten keskustelemaan. On niin paljon helpompaa hakeutua hölölörppien joukkoon ja hypätä suoraan keskusteluun, tai täyttää sosiaalisia tarpeitaan somen kautta. Tuossa minun ongelmassani on kyse valikoimisesta, enkä tietenkään voi sanoa ihmisille "en juuri nyt jaksa olla tekemisissä sun kanssa" - kun minulla saattaa olla aikaa jollekin toiselle. Koen tuosta valtavasti syyllisyyttä, jotensitten julistan "ei ole aikaa oikein muulle kuin työlle ja perheelle" - eikä tule tavattua sitte oikein ketään. Sosiaalisena ihmisenä kuitenkin kaipaa sosiaalista vuorovaikutusta palautumiseen, mutta rajansa sosiaalisuudellakin. Toisinaan se jäämurtaminen on ihan ok (etenkin jos toinen on erityisen mielenkiintoinen ihminen - silloin koko hommaa ei edes huomaa), mutta joskus sitä kaipaisi vain kevyttä hölötyslörpöttelyä. Pitää vielä erikseen sanoa: Tämä ei nyt koske mitenkään erityisesti kinkyjä vaan elämääni laajemmin.
Olettaisin, että aina tullessaan ghostatuksi, väliaikaisestikin, ihminen loukkaantuu, tai vähintään pahoittaa mielensä, jos hiljaisuutta kestää päiväkausia, tai pitempäänkin, on se kyllä varmasti todella raskasta ja loukkaavaa.Olettaisin, ettei sellaista monikaan kovin pitkään jaksaa.Itse en ainakaan, sellainen suhde kannattaa päättää hyvin nopeasti.Loppupeleissä kemioistahan kaikki on kiinni, pitää löytää itselle sopivaa seura.IKRM
Raskas hiljaisuusYmmärrän, että Domin roolissa minun täytyisi olla aktiivisempi yhteydenottaja ja selkeämpi kommunikoija, mutta välillä D/s suhteen etsiminen ja ylläpitäminen inhottaa. Olen täysin valmis antamaan subilleni kaiken huomion jota hän tarvitsee, mutta tutustumisen ja ajan kanssa. Juttelu- ja viestittelyvaiheessa saattaa tulla välipäiviä, jotka tulkitaan heti kusipäisyytenä ja ghostaamisena. Domiin kehittyvä riippuvaisuus ensimmäisen tunnin aikana vieraannuttaa minua BDSM:än maailmasta ja ihmissuhteiden etsimisestä sen sisältä.