Tarpeiden tyydytys

[Master_Mind]

Aloin tuossa päivänä eräänä miettimään tarpeita ja juttelemalla hyvinkin henkeviä ystäväni kanssa, niin aloin pohtimaan tarpeita ja niiden tyydytyksiä.

Olen aina ollut kova syömään, syön epäterveellisesti ja epäsäänöllisesti.
Ystäväni pohti, että saankohan kaikkia ravintoaineita ruuastani vai voisiko kyse olla siitä, että mätän mitä mättään ja keho koittaa saada puuttuvia aineita jostakin irti.
Terveellisempi ruokavalio ja vitamiinien syöminen voineen parantaa syömishimoani ja tyydyttää tarpeeni ravinnon osalta.

Usein miettinyt myös, että en ole yksiavioinen.

Usein pohtinut, että en voi saada yhdeltä ihmiseltä kaikkea sitä, mitä haluan ja tarvitsen.

Mutta voiko olla näin?

Entäpä jos saankin tällä hetkellä yhdeltä ihmiseltä kaikki henkiset ja fyysiset tarpeeni täytettyä?

Usein olen ollut melkoinen häntäheikki ja pillu on sanellut elämääni hyvinkin vahvasti, nyt tuo ei sanele enään mitään, vaan voin ihan helposti kieltäytyäkin tuosta, koska minulla ei ole tarpeita tuon asian suhteen.
En olisi eläissäni uskonut tätä ja tämä uskollisuus on jotain täysin uutta elämässäni.

Vaikka olenkin sinkku, rata on auki ja saan tehdä mitä haluan, niin silti en halua ketään muuta.
Varsin hämmentävää, näin oikeasti.

Ehkäpä tarpeiden tyydytys on osa itsetuntemusta, mitä oikeasti tarvitsee?

Jos tarpeet on tyydytetty, niin ihminen voineen olla hyvinkin tasapainoinen ja onnellinen.

Olen hämmentynyt vallitsevasta tilanteesta

[vila]

Usein pohtinut, että en voi saada yhdeltä ihmiseltä kaikkea sitä, mitä haluan ja tarvitsen.

Mutta voiko olla näin?

Entäpä jos saankin tällä hetkellä yhdeltä ihmiseltä kaikki henkiset ja fyysiset tarpeeni täytettyä?

Minusta ei ole millään tavalla luonnollista eikä toivottavaa, että yksi ainoa ihminen voisi täyttää toisen ihmisen kaikki henkiset ja fyysiset tarpeet. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ihmisiä, jos ihminen yrittää saada tyydytyksen kaikille henkisille ja fyysisille tarpeilleen yhdeltä ihmiseltä niin siinä alkaa pönttö viheltää aika äkäisesti.

Mutta ovatko kaikki ihmiset nyt sitten polyja? Eivät tietenkään. Esimerkiksi minä koen vahvasti olevani mono, mutta minulle se tarkoittaa sitä että voin tyydyttää romanttiset ja seksuaaliset tarpeeni mainiosti vain yhden ihmisten kanssa. Joskus voisi olla kivailla pussailla naisenkin kanssa, mutta loppuen lopuksi se ei ole tarve - ainoastaan halu jonka toteuttamiseen en koe pakottavaa enkä painostavaa tarvetta. Ainakaan tällä hetkellä.

Sen sijaan minulla on paljon henkisiä ja fyysisiä tarpeita, joiden täyttämiseen tarvitsen muitakin ihmisiä kuin puolisoni. Tarpeisiini ei myöskään riitä 1-2 erittäin läheistä ystävää, vaan kaipaan myös hyvänpäiväntuttuja ja ihan randomeitakin. Kaikki fyysiset tarpeet eivät ole seksuaalisia tarpeita eivätkä kaikki henkiset tarpeet ole romanttisia (tai edes ystävyystarpeita).

[Jägermies]

Aloin tuossa päivänä eräänä miettimään tarpeita ja juttelemalla hyvinkin henkeviä ystäväni kanssa, niin aloin pohtimaan tarpeita ja niiden tyydytyksiä.

Olen aina ollut kova syömään, syön epäterveellisesti ja epäsäänöllisesti.
Ystäväni pohti, että saankohan kaikkia ravintoaineita ruuastani vai voisiko kyse olla siitä, että mätän mitä mättään ja keho koittaa saada puuttuvia aineita jostakin irti.
Terveellisempi ruokavalio ja vitamiinien syöminen voineen parantaa syömishimoani ja tyydyttää tarpeeni ravinnon osalta.

Usein miettinyt myös, että en ole yksiavioinen.

Usein pohtinut, että en voi saada yhdeltä ihmiseltä kaikkea sitä, mitä haluan ja tarvitsen.

Mutta voiko olla näin?

Entäpä jos saankin tällä hetkellä yhdeltä ihmiseltä kaikki henkiset ja fyysiset tarpeeni täytettyä?

Usein olen ollut melkoinen häntäheikki ja pillu on sanellut elämääni hyvinkin vahvasti, nyt tuo ei sanele enään mitään, vaan voin ihan helposti kieltäytyäkin tuosta, koska minulla ei ole tarpeita tuon asian suhteen.
En olisi eläissäni uskonut tätä ja tämä uskollisuus on jotain täysin uutta elämässäni.

Vaikka olenkin sinkku, rata on auki ja saan tehdä mitä haluan, niin silti en halua ketään muuta.
Varsin hämmentävää, näin oikeasti.

Ehkäpä tarpeiden tyydytys on osa itsetuntemusta, mitä oikeasti tarvitsee?

Jos tarpeet on tyydytetty, niin ihminen voineen olla hyvinkin tasapainoinen ja onnellinen.

Olen hämmentynyt vallitsevasta tilanteesta

No syömällä terveellisemmin saisi joka tapauksessa vähemmän kaloreita ja enemmän ravintoaineita vaikka määrä pysyisi samana.

Eikä myöskään seuran määrä kompensoi seuran laatua.

[Punapää]

Usein olen ollut melkoinen häntäheikki ja pillu on sanellut elämääni hyvinkin vahvasti, nyt tuo ei sanele enään mitään, vaan voin ihan helposti kieltäytyäkin tuosta, koska minulla ei ole tarpeita tuon asian suhteen.
En olisi eläissäni uskonut tätä ja tämä uskollisuus on jotain täysin uutta elämässäni.

Vaikka olenkin sinkku, rata on auki ja saan tehdä mitä haluan, niin silti en halua ketään muuta.
Varsin hämmentävää, näin oikeasti.

Ehkäpä tarpeiden tyydytys on osa itsetuntemusta, mitä oikeasti tarvitsee?

Jos tarpeet on tyydytetty, niin ihminen voineen olla hyvinkin tasapainoinen ja onnellinen.

Olen hämmentynyt vallitsevasta tilanteesta

Ymmärrän tätä hämmennystä hyvin. Olen itse ollut myös kevytkenkäinen (kauniisti sanottuna). Olen kokenut jatkuvaa himoa, jota on ollut mahdotonta sammuttaa. Olen aikatauluttanut seksuaalisia tyydytyksiä: tänään halikaveri, huomenna kovaa jyystöö, ylihuomenna piiskaa jne.. Kuulostaa nykyisin aika karulta. Kuitenkin olen aina tiennyt olevani mono, mutten vain ole löytänyt sopivaa kumppania. Sitten olen koittanut tyytyä johonkin, joka ei täytä parisuhdeajatteluni "ihanteita". Näistä kaikki siis epäonnistuneet osa hyvinkin nopeasti, osa hieman myöhemmin.

Mutta samaistun siihen hämmenykseen, joka syntyi kun tapasin Omistajani. Olin vielä sinkku ja tiesin, että toi mieskin pani vielä muita, mutta ensimmäisen kerran elämässäni minun ei tehnyt mieli muita. Olisin ollut täysin vapaa panemaan ketä tahansa. Treffipyyntöjä sateli. Kävin kahvillakin useamman kanssa,  sillä tämän piti olla vain panosuhde. Kuitenkaan kukaan treffikumppaneistani, ei päässyt pidemmälle kanssani. Olin hämilläni.

Kiinnostus muita kohtaan oli kadonnut ja kun mustasukkaisuus tätä tiettyä miestä kohtaan nousi, tiesin välittäväni hänestä liikaa. Yritin paeta, mutta jäin loukkuun. Lähes 1,5 vuotta myöhemmin, tätä nyt kirjoittaessani, en voisi olla onnellisempi. Saan asua yhdessä rakkaan Omistajani kanssa. Saan herätä Hänen vierestään aamuisin ja painaa illalla pääni Hänen syliinsä +saan elämäni parasta seksiä säännöllisesti!!!!!!!

Ymmärrän toki tarvitsevani paljonkin muita ihmisiä ja joidenkin rakkaiden kanssa saatan tehdä seksuaalisiakin juttuja esim. pussailla tms (vain luvan kanssa). Mutta varsinaisesti elämäni seksuaalisesta osa-alueesta päättää Omistajani ja se tunne on mahtava! Tottakai toivon ja uskonkin pääseväni toteuttamaan kimppahaaveitani useamman miehen kanssa joskus, mutta kyse on vain yksittäisistä sessioista. Ei polyamoriasta. Rakastan Omistajaani tavalla, jolla en ole koskaan rakastanut ketään. Hän on minun ensimmäinen ja varmasti viimeinen, ainoa Omistajani. 

[Master_Mind]

Punapää

Tuo oli kauniisti kirjoitettu 
En oikein muuta osaa sanoa, varsin tyhjentävää